tiistai 29. tammikuuta 2019

Neljännen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai
Viikko kerrallaan. Päivä kerrallaan. Kun päivittäin teen oikeita asioita, tulen saavuttamaan tavoitteeni.

Tämä sairastelu ärsyttää, mutta ei tätäkään voi loputtomiin jatkua. Kuten ei myöskään pakkasetkaan! Mittari näyttää -22 astetta. Puen toppavaatteet ja lähden töihin yskän saattelemana.

Olen iloinen, etä tammikuun pudotustavoite on saavutettu. Seuraavaksi tavoitteena päästä alle 80 kg.

Tämä flunssa vituttaa jo. Kolmessa viikossa olisin saannut terveenä liikuttua edes hieman enemmän. Nyt ainoa terveenä oleva asia, eli järki, käskee lepäämään, mutta samalla motivaatio yrittää patistaa tekemään asioita. Jos hiljennän motivaation nyt, aloittaako se mykkäkoulun, joka jatkuu sitten loppuvuoden?

Keskiviikko
n. 8 tunnin yöunet. Tarkoituksella menin ajoissa sänkyyn. Kun sain pääni tyynyyn, silmälaput silmille ja annoin hengityksen tasaantua ottaakseni Nukku-Matin kutsun vastaan, se alkoi: Ukkelin itku. Eikä ensimmäinen kerta. Aivan kuin vauvana tiesi milloin äiti syö, oli hänen silloin aika herätä. Yhteys toimii edelleen: Äiti yrittää nukahtaa, on aika herätä.

Toisella ressukalla yskä vaivaa yhä eikä ensin suostunut ottamaan yskänlääkettä. Onneksi lopulta ymmärsi yskän, ja oman parhaansa, ja kaikki sai nukkua rauhassa loppuyön.

Luulen, että flunssa alkaa hellittämään. 7 päivää tätä oireilua takana, joten flunssa number 2 voisi jo poistua. Maybe. Pidetään sormet ristissä.

Tänään meni ruokailut hyvin. Voisin väittää, että parhaiten tämän vuoden aikana.

Sain pidettyä haaveilemani paastoajan ja söin päivän ruoat 8 tunnin sisällä. Kello on nyt 21.40 ja edessäni on lasillinen vettä. Hetken haaveilin Cream Crackereista voilla ja kurkulla, mutta jätän ne huomiseen.

Katsotaan miten tämä 8/16 sujuisi. Kaikki puitteet onnistumiselle on . 8/16 mallia suositeltiin jossakin kuntoilulehdessä ja tiedän ihmisiä, jotka on metodilla senttejä pois saannut. Kaikkea on kokeiltu, joten miksi ei tätäkin edes hetken verran.

Torstai
Herätys klo 6.20. Torkutin ensin 10 minuuttia, sitten vielä toiset 10 minuuttia.
Avaisin Ukkelin huoneen oven ja menin aamupissille. Tällä kertaa en kuullut oven kiinni laittoa vaan Ukkeli ilmesty ovelle. Ja meni potalle. Yövaippa oli kuiva. Yes. Yövaippaan paluu hyvin alkaneen täyskuivana olemisen jälkeen oli pienoinen pettymys, mutta jatkuvaa päivittäistä lakananvaihtoa ja peusrumbaa en jaksanut. Pitäisi taas kohta puolin ottaa kokeiluun yövaipan pois jättö.

Kotona juon 0,5 l vettä, jonka sekaan laitan aloejuomatiivistettä sekä kaura-omena -kuitujauhetta. Juoman kyytipojaksi vitamiinit ja Omega 3. Aamupalan syön töissä vasta klo 10. Silloin aamupalani on ravitseva pirtelö ja appelsiini. Siitä starttaa myös 8 tunnin ruokailut.

Kuulostelen itseäni. Nyt aamulla minulla ei ole nälkä. Pientä pulputusta mahassa, mutta ei karjuva nälkä. Omena-kaurajuoma auttaa. Sekä tietysti yrttitee jota killitän töissä ennen kello kymmentä useamman mukin.

Illalla voin todeta, että ruokailut meni hyvin. Lyhyt ruokailuaika pakottaa syömään tiheämmin, jotta kalorit täyttyy - syödähän täytyy. Aikaikkuna on 1/3 päivästä eikä se 2/3 kuten yleensä olen pitänyt. Minusta tuntuu, että puputan koko ajan jotakin. Tokihan naapurin hampurilaispaikka ratkaisisi kalorikiintiön kerta heitolla, mutta se ei ole mitä tällä haen.

Perjantai
Ihanaa - perjantai! Viikko meni taas megalomaanisella vauhdilla, mutta en valita. Viikonloppu on rakkautta.

Kaksi päivää 8/16 takana ja huomaan kolmannen päivän tuovan peilikuvaan vähemmään riippuvan mahan. Vai taasko mielikuvitus on asialla? Itseäni eniten peilikuvassani ärsyttää se lässähtänyt pelastusrengas. Jos tuollainen pelastusrengas olisi laivassa, ei siitä olisi mitään iloa tositilanteen tullen. Tussu rengas, kuten taisi Hertttakin animaatiossa sanoa.

Eilen huomasin haaveilevani eräästä tietystä proteiinijäätelöstä. Sen lasken luvalliseksi herkuksi, mutta tänään se sotkisi syömisrytmiä. Etenkin, jos pitää odottaa, että Ukkeli on mennyt nukkumaan.
Lauantaille Ukkeli oli tilannut lettuja. Voisin silloin syödä lettuja ja jäätelöä. Pojille perusjätskit ja itselleni protskujätski.Hmmm.... pitää miettiä.

Lauantai
Eilisen kauppareissun mainingeissa mukaan lähti kuin lähtikin haaveilemani proteiinijäätelö. Tosin on vieläkin pakkasessa, kun en eilen siihen sortunut.

Lettujakin tein, mutta en laittanut jäätelöä väliin.

Jäätelö meni alas lopulta Suomi Loven aikaan - kokonaan.

Olen tyytyväinen tähän päivään, vaikka liikunnat jäi vieläkin vähemmistöön. Jos nyt uskallan ennustaa, on flunssa voitettu. Jee.

Sunnuntai
Ihana päivä! Vaikka pakkasta oli yli -16 astetta, käytiin kävelyllä. Ja aurinkolasit oli tarpeen.

Jääkaappi tuli pestyä ja valmistin jauhelihakeittoa. Keitto kuuluu kyllä niin vahvasti pakkaspäivän ruokiin.

Päivän askeleet ylitti 11 000 vaikka mittari oli pari tuntia latauksessa keskellä päivää.

Huomenna on taas punnitus enkä kyllä tiedä onko oikein mitään tapahtunut.

Olen syönnyt mielestäni hyvin. Siis fiksuja valintoja joiden pitäisi tukea tavoiteen saavuttamista. Myös vettä on päivittäin mennyt riittävästi. Liikunut olen sen mitä olen kyennyt.

Kuvittelen vatsan pienentyneen...

Noh, huomenillalla olen fiksumpi.

Viikko on niin kovin pitkä aika, mutta toisaalta niin kamalan lyhyt. Ja neljä viikkoa on mennyt aivan hurjaa vauhtia.

Maanantai
Pirtelöä, pizzaa tortillapohjalla, chiasiemen budding ja raaka-kakun paloja. Siinäpä tämän päivän ruokailut.

Illalla kuorotreenit - viikon shitfulness sessio (paskan jauhantaa siinä positiivisessa mielessä) ja viikon paras aloitus. Lumimyräkkä rokotti osallistujia, mutta hyvä porukka oli kasassa.

Kotona Ukkeli esitti Waltarin Helsinki -biisin minulle. Luulin, että laulussa laulettiin kylmästä tuulesta, mutta "maito on kylmää" kuulosti oikein sopivalta kolmevuotiaan suuhun. Biisin sanojen vääristelijä toisessa polvessa.

Punnitus tehty - ja JEEEE!!!!
Ihana nähdä, että en ole vain kuvitellut asioita, vaan vaaka ja mittanauha ovat minun puolella. Näihin tuloksiin en pääse joka viikko, joten nyt nautin.

TUOMIO eli punnitus ma 28.1.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 3: -0,9 kg // verrattuna aloitukseen: -2,9 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 3: - 1,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 6,5 cm


Lue myös:
Kolmannen  viikon kuulumiset

perjantai 25. tammikuuta 2019

Älä kokeile tätä pakkasella! - Kokeilit kuitenkin....


Jos mietit lapsuutta ja pakkaspäiviä, mikä kielto tulee ensimmäisenä mieleesi?
.
.
.
Niinpä: Älä laita kieltä kiinni rautaan

Jos satut olemaan niin onnellinen, että tämän vältit, et ehkä tunne sitä kiheltävää tunnetta kielenkärjessä, kun tuollaista aktiviteettiä edes miettii.

En muista milloin oli minun eka kerta, mutta minullekin se tapahtui. Voisin kuvitella, että kieleni on löytänyt tiensä mattojentamppaustelineeseen, rautakankeen tai kiipeilytelineeseen. Kaikki vaihtoehdot kuulostavat rautaisilta vaihtoehdoilta. Muistan joskus kokeilleeni rautanaulojen kantoja. Mitä pienempi kohde, sitä vaarattomampi?

Pienen pojan äitinä haluaa estää turhat tapaturmat, joten pakkanen-kieli-rauta -yhdistelmä on käynyt mielessä ilmojen pakastuessa.

Sen sijaan, että olisimme aloittaneet älyttömän kieltokamppanjan asian suhteen (siis se pakkanen-kieli-rauta-ei-ei), niin päätimme olla hiljaa. Kieltää lasta tekemään jotain noin yksinkertaista on kuin lähettäisi kutsukortin. Jos olisimme kieltäneet Ukkelia, olisimme voineet ojentaa hänelle rautatangon imeskeltäväksi samantien.

Olimme siis hiljaa ja pyrimme katsomaan, että kieli ja rauta ei kohtaa.

Ja paskat se onnistunut.

Kyllä vain. Accident happen. Lapsilla on ilmiselvästi jotkin asiat sisäänkirjoitettuja. Pakkanen ja rauta löytyy DNAsta.

Seuraavana vuorossa huono äiti -kommenttia, mutta itse maalla asuneena, en todellakaan osannut aavistaa mihin poikani pakkanen ja kieli -neitsyys menisi.

Onneksi voin jakaa tämän teidän kanssa.

Kävin hakemassa Ukkelin hoidosta tiistainpäivänä. Yleensä minä vien aamuisin hänet hoitoon ja Mies hakee, mutta tänään tehtiin toisin päin.

Kotimatkalla ylitimme tien ja rakas poikani haluaa joka kerta painaa sitä valonappulaa jolla aktivoidaan jalankulkijoiden valot. Nappia on painettava, vaikka siinä jo valo palaisi.

Niinpä odotimme valojen vaihtumista. Ukkeli painoi nappulaa. Siitä kuuluu kiva piip. Kolmannen piipin jälkeen kielsin häntä painamasta, koska en kestä, jos sitä nappulaa pitää painaa vaikka valo jo palaakin. Palava valo on merkki, että pyyntösi on huomioitu eikä se napin painaminen nopeuta asiaa yhtään. Ei bussikuskikaan bussia pysäytä ennen kuin pysäkillä, vaikka kuinka pysäytysnappulaa painat. Tämä tiedoksi kaikille, jotka ei tätä vielä ole itse tajunut.

Takaisin asiaan. Odotimme valojen vaihtumista ja kohta Ukkeli sanoi: Ei sattunut. Yleensä "ei sattunut" -merkitsee juuri sitä, että sattui, mutta en voi myöntää, koska minua oli kielletty tekemään jotain tai sattui vahinko mitä ei ehkä olisi saanut sattua. (Tämä taitaa olla minulta verenperintönä saatu tapa toimia nim.merk. En voinut kertoa peukalon haavasta, koska isä oli vasta kieltänyt koskematta terävään puukkoon. (Isä kyllä tajusi jotain sattuneen. Tästä on varmaan jo 32 vuotta))

Arvaatteko jo mikä Ei sattunut?

Kyllä vain. Ukkeli oli päättänyt kokeilla kielellä napin painamista. Ulkona lähes kaksikymmentä astetta pakkasta ja meidän nuori mies päättää juuri sinä päivänä kokeilla kuuluisiko laitteesta piip. Ei tullut piippi, tuli pipi. " Ei sattunut" ja verta valuva kieli ei sopinut yhteen.

Onneksi kyseessä oli vain kielenkärki, eikä kieli jäänyt kunnolla kiinni. En nimittäin ole yhtään varma miten olisin kielen irti siinä ajoteiden välissä, ratikkapysäkin vieressä irti saanut. Jostakin syystä tällaiselle asialle en ollut osanut riskiarviointia tehdä.

Loppumatkan aikana selitin Ukkelille tätä pakkanen-rauta-kieli -yhtälöä ja sen toimimattomuutta. Hän sanoi ymmärtävänsä, että niin ei saa tehdä. Pahoin pelkään, että hän muisti asian niin kauan kuin kieleen koski. Eli yhden illan.

Pienellä kauhulla jään odottamaan tulevia pakkaspäiviä (kevääseen on vielä aikaa) ja tulevia talvia, milloin Ukkeli päättää testata vieläkö se kieli jää kiinni. Kolmevuotiaan maailmankatsomuksella hän jaksaa aina kertoa mitä asioita ei tehnyt kun oli vauva ja kuinka nyt voi tehdä joitakin asioita. Noinkohan käy, että nelivuotias kuvittelee ettei hänen kieli jää enää kiinni, koska on huomattavasti isompi, vanhempi, fiksumpi ja kaikkivoivaisempi kuin kolmevuotiaana.


tiistai 22. tammikuuta 2019

Kolmannen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai:
Eilinen punnitus ja mittaus synnytti ristiriitaisia tunteita. Paino ei ollut tippunut eikä sentit pienentynyt, MUTTA lihasta tullut lisää ja rasva% pienentynyt. Rasva% onkin pienentynyt kummallakin viikolla.
Tunnistan tämän tunteen samaksi kuin mitä olen tuntenut niin monta kertaa ennenkin. "Minä en onnistu" huutaa pinei ääni sisälläni. En kuuntele ääntä vaan vaimennan sen, vahvemmalla tokaisulla "pystynpäs". Toinen viikko ei minua nujerra, koska olen tehnyt oikeita asioita. Kunhan jatkan samaan tapaan tulen lunastamaan tavoitteeni.

Eiliset sentit vyötäröllä ärsyttää. Mittanauha onneksi vahvisti olettamukseni laktoosin ilmaamasta mahasta. Paksuin kohta 2 cm vähemmän kuin eilen. Samoissa luvuissa ollaan kuin viime viikolla.

Keskiviikko:
Kurkku karheana uuteen aamuun. Työpäivä venyi 11 tuntiseksi. Onneksi huomenna saldovapaa. Voi nukkua onneksi aavistuksen pidempään. Jospa Ukkelikin ymmärtää arvostaa vapaa-aamua.

Yöksi tulossa lumimyräkkä. Minun ei tarvitse miettiä lumien luontia, vaikka se olisi hyvää liikuntaa. Mietin sen sijaan huomista junamatkaa Kiuruvedelle ja julkistaliikennettä. Jospa tilanne rauhoittuisi aamupäivänän mennessä.

Kiuruvesi-matkat on oma kompastuskivi painonpudotuksen kannalta. Minulla on huonotapa ratketa syömään herkuttelemaan jo ennen Lahtea. Tällä kertaa on pakko pysyä aisoissa ja muistaa käydä lenkillä.

Klo 23 . Vielä ei tule lunta. Aamulla edessä pakkaaminen, koska nyt en vaan jaksa.

Torstai:
"Nukutaan myöhään" on sanonta mitä ilmiselvästi ei saa käyttää taaperolle. Taikasanat, jotka takaavat aikaisen aamuherätyksen.
Kello 6.30 Ukkeli juoksee sänkyyn - yöunet on nukuttu. Väsyttää. kurkku on kipeä.

Juna lähtee klo 11.19 ja meillä on onneksi reippaasti aikaa. Laitan eväät valmiiksi ja pakkaan. Tarkoitukseni on välttää ravintolavaunua ja heräteostoksia. Matkat kotiseudulle kääntävät minulla yleensä herkuttelukytkimen ON-asentoon.

Matkaevääksi valikoitui juotavaa jugurttua, riisipiirakkaa, hedelmiä valmiiksi pilkottuna, teevesi termarissa ja juomavettä pulloissa. Ruokana papu-couscoussalaatti.

Edellisenä päivänä ennustettu lumikmyräkkä on odotettua pienempi. Rämmimme bussipysäkille lumisella jalkakäytävällä. Jos tilanne olisi toinen, olisi lumihankitreeni hyvä toteuttaa nyt.

Ehdimme erinomaisesti junaan ja paikoillemme. Ukkeli ottaa leikkivaunun haltuunsa.

Syömiset sujuu kuten suunnitelin ja vältän lipsumiset vaikka kävelemme ravintolavaunun läpi ja katseeni rekisteröi suklaapatukat. Osa hedelmistä jää mummolaan syötäväksi.

Ensimmäinen ruokatauko oli, kun matkaa oli mennyt tunti. Sain pidettyä rytmin muutenkin hyvänä enkä napsi edes Ukkelin popcorneja.

Illalla nousi kuume. Kunnon työläinen ei työaikana sairasta. Tähänkö kariutuu minun ulkoilusuunnitelmat? Tänään tuli yli 10 000 askelta vaikka päivään kuuluikin junamatka. Tuli hieman ravattua Ukkelin perässä junassa.

Torstai:
9 tunnin yöunet. Ihanaa. Ukkeli nukkui vieressäni parivuoteessa ja heräsi vasta puoli kasi.

Ulkoilut jäi 20 minuuttiin -19 asteen pakkasessa. Ei siitä liikunnan riemua saanut, mutta tulipa mentyä.

Sunnuntai:
Tiivistelmä Kiuruvesi-reissusta. Pysyin kohtuudessa. Ainakin melkein. Ei karkkia, ei sipsiä. Pari keltaista jaffaa ja lauantaina itsetehtyä pitsaa. Liikaa. Ja valkosipulia paljon. Se tosin ei lihota.

Flunssa vaivasi ja liikkuminen jäi minimiiin. Sentään nukuin n. 9 tuntia joka yö. Vettä olisi voinnut juoda kyllä enemmän.

Kiteytettynä: Ruokailut olisi voinut mennä paremminkin, mutta menivät 80% paremmin kuin yleensä.

Junamatka sunnuntaipäivänä flunssaisena täpötäydessä leikkivaunussa on aivot räjäyttävä kokemus. Istumapaikkani sijaitsi ensimmäisessä rivissä leikkipaikasta laskettuna. Oivallinen paikka Ukkelin touhuja seurattavaksi, mutta muuten sitten silkaa masokismiä. Onneksi Auta Antti -podcast helpotti. Edes hieman. Tosin jaksoon jossa mietitään lasten hankintaa, olisin voinut lisätä pari kommenttia. Kommentit olisi voinut liittyä junamatkailuun. Ehkä. Aivoni ehkä räjähti. Tai sitten se kaikki on oikeasti vain räkää.

Maanantai:
Flunssa. Ihan lääkärin määrittelemänä. Lepo paras lääkkeist. Huoh. Ruoka ei maistu, joten tänään ruokailut vähän mitä sattui. Subista puolikas patonki, töissä ateriapirtelö ja iltaruokana proteiinipirtelö mehubaarista = Ihan liian vähän ruokaa vaikka ei mitään höttöä.


Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 2: -0,4 kg // verrattuna aloitukseen: -2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 2: - 2 cm // verrattuna aloitukseen: - 5 cm
Tammikuun pudotustavoite saavutettu

Lue myös:
Viikon kaksi kuulumiset

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kesän matkailukohteemme - ollaan vähän kuin Riku ja Tunna

Helsingin Rautatieasema KISS maskit 2017

Viime viikonloppuna julkaistiin Hesarissa Riku Rantalan kolumni "On koomista, että tunnemme Thaimaan paremmin kuin isänmaan – Tämä yllättävä matkakohde on suomalaisten suosikki vuonna 2019".

Vaikka itse en ole koskaan ollut Madventures fani en ole voinut välttyä Riku Rantalan ja Tuomas "Tunna" Milonoffin seikkailuilta. Tiedän siis, että herrat ei aina kulje valtaväyliä vaan mielellään kokeilevat hieman epäämääräisiä reittejä matkoillaan.

Tänä kesänä Madventures lähtee jälleen tienpäälle ja tällä kertaa suuntana on eksoottinen (ainakin joiden mielestä) Suomi. Jos Madventureksen Suomi seikkailut ovat lähelläkään Tatun ja Patun Suomi -tarinoita on luvassa hieman erillainen Suomi -esittely. Kolumni ei kerro onko kerrontakieli suomi vai englanti, mutta todennäköisesti tarjolla on kansainvälisesti julkaistavaa matskua - ja jälleen kiillotetaan suomikuvaa kalakukko silmäkulmassa.

Mutta tarkoitukseni ei ollut arvata tulevaa Madventures -kautta vaan kertoa miksi kolumni ja kesälomasuunnitelmamme sopivat yhteen.

Perheemme ei ole vielä sataprosenttisesti päättänyt ensi vuoden matkoja, mutta näillä näkyminen olemme Rikun ja Tunnan linjoilla eli Suomi kutsuu!

Heinäkuulle on varattu viikonloppu Tahkolle, mutta tämän lisäksi ajatuksissa olisi käydä Naantalissa ja ajaa läpi Rengastie Turun Saaristossa. Näiden retkien lisäksi tulee oleskeltua Pohjois-Savossa sekä pistäyty Pohjois-Karjalassa.

Eli huomaamatta taidamme ollakin trendin kärjessä matkailujen suhteen vuonna 2019 😉

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Toisen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Tiistai:
Heti uuden viikon alkuun hyvän olon tunne onnistuneesta ensimmäisestä viikosta. Samalla, kun nautiskelen vielä edellisviikon aikaan saannoksista, huomaan antavani itselleni löysää ja illalla edestäni löytyy ravintoköyhä iltapala: Cream Creacker, voita, juustoa ja kinkkua. Alan heti lipsua.

Mies toi kaupasta mehujäät iltaruoan jälkiruoaksi. Sen söin hyvällä ommallatunnolla, koska hetkeä aikaisemmin olimme juosseet Ukkelin kanssa ympyrää perheliikunta jumppatunnilta. Äidin ja pojan yhteistä tekemistä.

Keskiviikko:
Olen muistanut juoda vettä ja olen pysynyt myös ruokasuunnitelmassa. Yhteinen iltapalahetki koko perheen kanssa, enkä repsahtanut sohvanpohjaherkuihin. Ukkelin nukahtamisen jälkeen söin ainoastaan iltapalalta ylijäännen hedelmäsalaatin. Itsetehty Omenasta, banaanista, appelsiinistä ja viinirypäleistä.

Torstai:
Mitenkä eri vaatteet voikaan näyttää kehonmuodot niin toisella tavoin! Tänään peilikuvassa katselee rengasmainoksen rengasmies tai Ghostbustersin vaahtokarkkimies. En ole varma kumpi, mutta kovin samankaltaiset helmeilevätmuodot vaatteet paljastaa. Odotan aikaa, että ylimääräiset pelastusrenkaat on jätetty rannalle ja kesätuuli on tasoittanut hiekkadyynit tasaiseksi maastoksi.

Illalla ikkunan heijastus on huomattavasti mairittelevampi. Tässä yksi syy miksi T-paita ja alkkarit riittää ihmiselle kotivaatteiksi. Verhot ikkunan edessä eikä ohikulkijatkaan kauhistu. Ei kyse ole kehopositiivisuudesta vaan puolialastomasta ihmisestä kotonaan.

Perjantai:
Yllättävää huomata, että odottamaton lastenlääkärireissu heti aamusta täyttää yli puolet päivän aktiivisuustavoitteesta. Tosin retkeen kuului auton puhdistus lumesta, työpaikalla pyörähdys, toimivan lippuautomaatin metsästys ja kauppahippa. Siis kauppareissu etsien lasta hyllyjen välistä. Kotiin päästyä Ukkelia kuulema ärsytti koko reissu, koska kukaan ei leikkinyt hänen kanssan piilosta Hesperianpuistossa lääkärikäynnin jälkeen. Ilmoitti tosin samaan hengenvetoon, että olisi voinut leikkiä yksinkin, jos olisin vain etsinyt hänet. Pikkumiestä ärsytti - voi toista.

Illalla surina pesukoneen päällä keskeytti kasvojen pesun. Mikä tuo ääni oli? A-haa, aktiivisuusranneke, joka ilmoitti 100% päivän aktiivisuudesta tulleen täyteen. Hyvä minä :)

Lauantai:
10 km kävelylenkki - vain minä, pikkupakkanen ja äänikirja. Hyvin käytetty 2 tuntinen. Jalkapohjat tosin niin hellänä, että kaupassa käynti silkkaa tuskaan, mutta oli lenkki sen arvoinen.

Vitsi sitä tunnetta! Kotona pienen levon jälkeen tehty lenkki tuntuu todella huikealta. Asiassa auttaa myös aktiivisuusrannekkeen ilmoittamat yli 260%

Sunnuntai:
Aamu alkaa Ryhmä Haulla, voisin painua ryhmähautaan. Haluan vielä nukkua, mutta perheen nuorimmainen ei tätä tahdo ymmärtää.

Mietimme päivän ohjelmaa ja päätämme lähteä pulkkamäkeen. Pulkkamäen jälkeen menemmekin sitten uimaan. Aktiivinen aamupäivä tiedossa.

Uimahallissa näkee kaikenlaisia kehoja. On tiukkaa, piukkaa, löllöä, höllöä, pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. On tatuiointeja, arpia, maksaläiskiä, selluliittiä, lihasta. Jokainen syntymäasussaan.

En arvostele ketään, mutta en voi olla miettimättä millaisen kropan itselleni haluan. Kerta kerran jälkeen katse hakeutuu enemmän urheilullisen kehon suuntaan kuin enemmän kiloja varteensa kerryttäneen. En voi olla tekemättä havaintoa, että ennemmin ottaisin pienen pömppömahan kuin olisin perseetön läski. Nyt olen vain perseellinen läski, jonka maha ei tajua enää pömpöttää vaan on lähtenyt tutkimusmatkalle kohti suurta tuntematonta. Tämä matka ei pääty essuksi häpykummunpäälle vaan saa palata mahdollisimman nopeasti takaisin kohti pohjoisnapaa.

Ruokana on kalaa. Ruokailut on muutenkin mennyt hyvn tänä viikonloppuna. Uimahallireissulla huomasin laukussa  suklaalevyn lopun. Hetken aikaa ehdin jo haaveilla hetkestä jolloin sohvan pohjalla taitan palan tuota ruskeaa herkkua ja nostan sen huulilleni. Illalla tiedän suklaan olevan edelleenkin laukussa ja annan sen myös siellä olla. Karkkipäivä tulee vielä, mutta ei tänään.

Viikonlopulta ainoa mieltä kaivertava asia on nukkumisen vähyys. Illat venähti ja herätys oli klo 7. Kiitos elävän herätyskellomme. Väsymyksestä kertoo myös se, että nukahdin iltapäivästä sohvalle. Minä en nuku päikkäreitä kuin väsymykseen. Nyt on aika mennä nukkumaan.

Maanantai:
Edellisillan upea "aikaisin nukkumaan" -suunnitelma kariutui ei niin uniseen lapseen, joka heräsi hetken nukkumisen jälkeen ja ilmoitti, että häntä ei enää nukuta. Ei kutsunut sitten minuakaan luokseen Nukku-Matti. Missä on unihiekka, kun sitä eniten kaipaa. Uniaika aktiivisuusrannekkeen mukaan alle 7 tuntia. Todellisuus taitaa olla lähempänä kuutta tuntia.

Ruokailut meni mallikkaasta ja vedenjuonti pysyi mielessä. Eikä ainoastaan mielessä, vaan myös toteutui.  Ruoan yhteydessä syöty laktoosipitoinen raejuusto ei ollut hyvä valinta ja loppupäivän kärsin ilmavaivoista ja tunsin vatsani pullottavan ikävästi.

Illalla kuorotreenit purki ylimääräistä stressiä. Kuoron huumori ja laulut on ihanaa tasapainoa työlle.

Ja jälleen tuomiopäivä....

Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 1: + 0,1 kg // verrattuna aloitukseen: -1,6 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 1: + 2 cm // verrattuna aloitukseen: - 3 cm
Rasva% pienentynyt, lihasta tullut lisää viikosta 1 ja neste% noussut


LUE MYÖS:

Ensimmäisen viikon kuulumiset

maanantai 14. tammikuuta 2019

Operaatio Ankka - olisinpa jälleen 10-vuotias


Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tällä viikolla tiedotteen, jossa he kertoivat käynnistäneet Operaatio Ankan. Idea kuulostaa hyvältä, joten tuskin tämä on uutisankka.

Kaikille 2009 syntyneille lahjoitetaan kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa. Myöhemmin vuoden aikana saavat tänä vuonna 10  vuotta täyttävät Suomen ruotsinkieliset Kalle Anka-lehden.

EK:n tiedotteessa kerrotaan, että lukutaitokampanjan tavoitteena on kannustaa lapsia lukemaan ja korostaa lukemisen merkitystä osana perheen arkea.

Aku Ankka -lehti on saanut kiitosta kielenkäytöstä ja kekseliäästä kielen käyttämisestä (Esim. Vuoden kielihelmi -palkinto). Lukijalle on annettu helmiä niin kuvituksen kuin tarinakerronnan muodossa. Maaseudun Tulevaisuus tekemän 2016 kyselyn mukaan alakoululaisista lähes puolet kertoi lukuvarmuutensa parantuneen Aku Ankan avulla.

Aku Ankan ansiosta omakin lukeminen kehittyi aikanaan. Meille tuli kotiin Aku ja keskiviikkoisella lehdellä oli merkitystä perheessämme etenkin sen osalta, että kuka saa lukea Akun eka.

Yleensä lehden luki ensimmäisenä hän, joka haki postin postilaatikosta tai näki postin joukossa Akun. Varmaa oli myös se, että torstaina jos lehteä etsi, löytyi se isän yöpöydältä, johon hän oli lehden jättänyt edellisillan lukemisen jälkeen.

Aku Ankka oli myös vessalukemisena. Jos minulle tulisi vielä Aku, todennäköisesti sen löytäisi juuri sängyn vierestä tai pyykinpesukoneen päältä joka sijatsee kylppärissämme siinä pytyn vastapäätä.

Muistan myös Aku Ankan taskukirjat, jotka ei silloin kimallelleet folioiduin ulkokansin Tuplaextrasupererikoispainoksina. Alkupään kirjoissa joka toinen sivu oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Voi olla, että muisti tekee tepposet, mutta väittäisin tekstinkin olleen tikkukirjaimia eikä tekstattuna, kuten nykyään.

Tarinat luettiin tarkkaan ja lukeminen tuli etenkin siinä vaiheessa tärkeäksi, kun pelkkä kuvien katselu ei riittänyt eikä saanut ketään lukemaan.

Yksinkertaisuudessa lukutaidon voi jakaa kahteen osa-alueeseen: Tekniseen lukutaitoon sekä luetun ymmärtämiseen ( Lukimat) .Sarjakuva on mielestäni erinomainen apuväline lukutaidon kehittämiseen sekä luetun ymmärtämisen tuentaan.

Sarjakuva on ruutu ruudulta etenevä tarina, jossa käytetään kuvia, sanoja ja erillaisia merkkejä (Mediametka.fi) . Kuvat on tarinan selkäranka, mutta sanat antavat tarinalle luonteen ja vie tarinaa syvemmälle. Jokainen Aku Ankkaa lukenut tietää miltä Aku Ankka näyttää suuttuessaan jalat haarallaan ilmassa, nyrkki pystyssä, silmät kiinni huutaen kurkkusuorana. Yksittäinen kuva ei velä kerro koko totuutta, vaan ruudut ennen ja jälkeen sekä teksti puhekuplassa kertoo, mikä tällä kertaa synnytti pääkallojen ja risuaitojen tulvan.

 Olen varma, että Operaatio Ankka ei jää kerralliseksi tapaukseksi vaan tulevatkin polvet saa tutustua kielemme saloihin juuri Aku Ankan avulla. Ainakin omalle pojalle olen jo ehtinyt Aku Ankkaa lukemaan iltasaduksi, mutta vielä ei ole tilatun Aku Ankan aika. Jospa Operaatio Ankka toteutuu jälleen 2025, ja silloinkin 10 vuotta täyttäville, niin pääsisin pääsisimme nauttimaan keskiviikon lehdestä.

Onnea tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäville Akkarin saajille!

*kuva kopiotu EK:n sivulta

perjantai 11. tammikuuta 2019

Meidän perheen liikuntaharrastukset


Monen perheen arkeen palaamiseen vuoden vaihteen riennoista ja lomista kuuluu kevätkaudet aloitus eri harrastuksissa. Mahdollisesti on jopa aloitettu jotain uutta vanhan rinnalle tai lähdetty kokeilemaan täysin uutta lajia.

Myös meillä on tällä viikolla pakattu kerhoreput ja lähdetty harrastamaan  - yhdessä.

Aloitin tiistaina Ukkelin kanssa Perhejumpan. Jumppa on tarkoitettu 2-5 vuotiaille yhdessä vanhemman kanssa. Lauantaina vuorostaan jatkuu sirkuskoulu ja sinne Ukkeli menee Miehen kanssa.

Sirkuskoulu on tuttu juttu jo viime syksyltä  ja päätimme jatkaa sitä nyt keväällä, koska se on ollut Ukkelille hyvin mieluisa. Samalla isä ja poika on saanneet yhteisen harrastuksen. Minulle parasta antia on ollut, kun lauantai-iltaisin olen sirkutelujen jälkeen saanut oman yksityisnäytöksen siitä mitä ovat sinä päivänä tehnyt.

Perhejumppa otettiin kevään ohjelmaan mukaan, koska minäkin halusin harrastaa jotain omaa juttua Ukkelin kanssa.

Sirkuskoulu ja perhejumppa tukee toinen toisiaan hyvin. Ukkeli pääsee erinomaisesti purkamaan kummassakin turhaa liike-energiaansa. Miten pieni ihminen voikaan olla niin aktiivinen?

Nyt alkanut tiistain jumppa ei ehkä ollut minulle niin mieltärentouttava, koska se oli  se meidän nuori mies, joka juoksi pitkin jumppasalia, kun piti kuunnella ohjeita, mutta hei! eipä tuo niin vakavaa, kun juoksi äänettömästi. Itse kaipaan liikunnalta juuri sitä aivojarentouttavaa tunnetta, joka vapauttaa turhan jännityksen niskasta ja unohduttaa turhat asiat mielestä. Katsoessani kirmaavaa ja puolapuilla kiipeilevää pikkuapinaa kolmevuotiasta, en aivan tähän fiilikseen päässyt. Ehkä ensi kerralla minua ei jännitä niin paljon.

Tietyllä tapaa mieltäni lohdutti tieto, että Ukkeli juoksee myös sirkuskoulussa. Ukkeli on kuulema esittänyt juoksijan lahjojaan siinä määrin, että on saanut mukaan ainakin yhden lapsen, joka ei ollut siihen mennessä osoittanut liikkumisen riemua. Lisääntyneet aktiivisuuden oli laittaneet myös päiväkerhonhoitajat huomiolle ja lapsen puheiden perusteella on meidän Ukkelilla jonkin sortin vaikutus ollut tähän kehitykseen.

Ohjattujen liikuntojen lisäksi käymme hyppimässä trampoliinipuistossa. Viikonloppuaamujen perheajat on koettu hyväksi, koska silloin voi Ukkelin antaa kirmata hieman vapaammin. Trampoliinilla pomppiminen on erinomaista liikuntaa ja se tekee tosi nannaa hartiaseudulle.

Myös retket metsiin ja muihin kohteisiin on toisinaan mukavaa, kuten myös uimahallissa käynti. Uimahallia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän, kun lähes vieressä asumme, mutta lähtemisen vaikeus on siinäkin suurin este. Altaassa menee yllättävän kauan, kun vauhtiin päästään.

Emme tieten tahtoen ole täyttäneet iltojamme kaiken maailman menoilla. Itselläni on maantaisin kuorotreenit ja Mies käy sunnnutai-iltaisin pelaamassa sählyä. Tähän kun lisätään tiistain perhejumppa sekä lauantai-iltapäivän sirkuskoulu jää vapaitailtoja vielä riittämiin.

On mukavaa tehdä asioita yhdessä, mutta on myös ihanaa, kun tietää, että valinnanvapautta aktiivisten ja passiivisten tekemisten välillä löytyy. Halutessa voi lähteä uimaan tai luistelemaan, tai sitten istua sohvalla viltin alla ja katsoa lasteohjelmia.



tiistai 8. tammikuuta 2019

Ensimmäisen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019


Ensimmäinen viikko #Mammakuntoon2019 projektia on takana.

Tästä postauksesta on luettavissa miten homma lähti käyntiin ja mitä ajatuksia viikko toikaan tullessaan.

4. päivänä huomaan kehossani muutoksen. Peilikuva on pienempi, vaatteet tuntuvat päällä löysemmiltä. Mutta onko tunne sittenkin vain päänsisälläni?

Kun aloittaa "uuden elämän" 1.1. jää eka viikon kiroukseksi, että tiputetut kilot on joulumässäilyn jäänteitä.

Hiilarien pöhöttämä keho on palautumassa joulua edeltävään aikaan. Turvotus helpottaa kropassa ja alkuvuoden tervehenkiset muutokset ruokavaliossa sekä juotu vesi on puhdistanut elimistiö jo sen verran, että sen tuntee - 3 päivää riittää tunteen saavuttamiseen.

Suoli kuitenkin yllättää, kun se puskee ulos tavaraa lisätyn kuidun ansiosta. Suklaatoffeen marinoima suolisto on järkytyksestä sekaisin ja toimii kuin Helsingin metro: juna saapuu asemalle epäsäännöllisin välein.

Vaikka ensimmäisen viikkoni missio ei ollut saavuttaa maratonikuntoa nollasta, olisi ollut kiva ottaa vuosi vastaan terveenä. Räkätauti ei valikoi uhriaan. Ainoa toivo tässä nenäliinojen keskellä on, että kuonat lähtee myös rään mukana.

Maanatain 7.1. - Tuomio. Onko kaikki ollut turhaa toivoa? Onko sittenkään mitään tapahtunut kropassa?

Ensimmäisen punnituksen ja mittauksen tulos rauhoittaa mieltä ja antaa uskoa, että minä hoidan tämän. Yes.

Pudotus esimmäisen viikonaikana:
Paino: - 1,7 kg
Vyötärö: - 5 cm





sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kiitos hiihtokausi 2019


Tämän vuoden hiihtokausi on osaltani loppunut. Itseasiassa se ei ole edes alkanut, mutta koska tiedän, etten tule suksia kaivamaan esiin ja harrastamaan tuota peripohjolaista aktiviteettiä voin kauden lopettaakin heti alkuunsa.

Loistavasti luistanut hiihdoton kauteni alkoi, kun Suomi voitti ensimmäisen MM-kullan jääkiekossa. Ensi vuonna tulee neljännesvuosisata täyteen suksimatta, joten tänä vuonna ei ole mikään kiire lopettaa hyvää putkea. Jos joku minut tänä vuonna suksilla näkee, voi perään huutaa naisellisesti "Havuja Perkele". Laskettelua en laske hiihtämiseen, koska se ei ole hiihtoa.

Tässä vaiheessa kuulen, kuinka hiihdon ystävät huokailee, että se on niin hyvää liikuntaakin. Teksi hyvää kiloille, kun kalorit palaa ladulla (tai porkatessa umpihangessa rään valueassa poskilla.)
Juu, on. Niin on myös moni muukin liikuntamuoto jonka olen jättänyt väliin ja joita en aio aivan heti kokeillekaan esim. Thaiboxin, vapaaottelu, kukkotappelu tai balettitanssi.

Vaikka minun hiihtokauteni on virallisesti tältä kaudelta lopetettu, niin toivotan erittäin kantavia hankia ja liukkaita latuja teille urhoolliset sommanvääntäjät. Kestäköön porkkanne ja suksenne luistakoon! 




perjantai 4. tammikuuta 2019

Aikajanani 2018 - katso jännittävät yksityiskohdat!

Nimeltä mainitsematon erillisiä nettipalveluja tuottava yritys (mm. hakukone ja tämäkin blogipohja) on tehnyt tarkkaa seurantaa vuoden 2018 menoistani. Tämä tietenkin suostumuksellan, koska en ole palvelua erikseen sulkenut.

Tänään sähköpostiin tupsahti tiivistelmä viime vuoden aikajanastani ja koska itseäni nämä faktat huvittivat suuresti, haluan jakaa vuoteni myös kanssanne.

Olkaa hyvä, VUODEN 2018 kohokohdat:

Menevämpääkin menevämpi vuoteni kattoi 34 paikkaa, 11 kaupunkia ja 3 maata. Näin kolmeen maahan tosin ei ole laskettu Norjaa ja Ruotsia, joissa myös tuli vierailtua. Mitäpä sitä kaikkia muistamaankaan. Kerran pari maata kartalta puuttuu, niin todennäköisesti myös pari paikkaa...


 Maailman ympäri en kilometreilläni päässyt...


 ... mutta yhden Suomen mitan olisin muka polkenut pyörällä. Väitän, että kesäiset pyöräilyt, joihin lähinnä kuului lapsen vieminen hoitoon ja työmatkat ei aivan täytä tätä kilometrimäärää. Onkohan kävelyvauhtini ollut niin huimaava, että on systeemit mennyt sekaisin?


Mahdollisesti ainoa tieto, joka pitää paikkaaansa: Pisin matka Krakovaan.


 Pitkäkestoisin matkani ajoittuu loppuvuoteen oudolle välimatkalle Kiuruvesi ja Heinola. Heinolan ohi kyllä ajoimme, mutta... Erityisesti pidän noista kuvista, joissa Kiuruvettä ei edusta Raivaajapatsas tai Kirmaavat Vasikat vaan K-Raudan aukioloajat.



Ihanasti on myös kulttuuririentoni huomoitu. Kuten huomaatte, minut löytää alituiseen kirjastosta, Wawelin linnasta sekä Savoy-teatterista.  Tosin manuaalinen kalenteri väittää minun käynneeni myös Käpsäkissä, Kulttuuritalossa, Kino Korjaamossa yms.



Syöminen on lähellä sydäntäni. Tämäkin on havaittavissa paikoista, joissa olen vieraillut eli Sture Cafe Club (erittäin hyvää kasviskeittoa kuoromme keikan jälkeen ja keikkojakin oli oikeasti kaksi), Vltavassa vietimme kuoron pikkujoulut (joten syöminen ja juominen ainakin täyttyi) ja Cactus on saanut nauttia maksukortistamme useammin kuin kerran (mutta kukapa noita laskee)





Vuoden aikajana antikliimaksi -palkinto menee shoppailuilleni. Tämä kuva ei edes esittelytekstiä kaipaa:



Jotta aikajanakettuilu saisi täyttymyksen, löytyy sähköpostin lopusta kannustava lause:


Yes, Minut löytää jatkossakin Käpylän Kirjastosta ellen ole Viikin Prismassa tai Sturenkadun Alepassa. Tosin tänä vuonna ajattelin laajentaa  Kauppakeskus Rediin. Siitä voi toki tulla myös merkintä "pitkäkestoisin matka" -kategoriaan.

Peace, Love ja yhtä vauhdikasta tätä vuotta kuin viime vuonna!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuodelle 2019...


Hyvä Uusi Vuosi 2019,

Olemme tunteneet vasta hetken aikaa, mutta uskon, että meidän suhteestamme tulee kiinteä ja ikimuistoinen.

Voisi ajatella, että on kovin hätiköityä suunnittella tulevaisuutta yhdessä, mutta koska tiedän, että tulemme viettämään yhdessä seuraavat 364 päivää, on meidän hyvä tehdä edes jonkinlaisia suunnitelmia.

Suhteeseemme liittyen, tämä aamu opetti, että olemme kuin pari Ensitreffit alttarilla ja ennen kuin olemme pääseet kesäkuuhun asti, vietämme aikaa lokoisasti Sohvaperunoiden tyyliin - tuijotellaan maailman menoa ja katsotaan mitä muut tekee, kunnes loppuvuodesta edessä on pakollinen ero. Siihen asti, nautitaan annetusta ajasta.

Itselläni on mielessä muutamia mielenkiintoisa ehdotuksia tätä yhteistä vuotta ajatellen.
Mitä olisit mieltä seuraavista ajatuksista?
Tammikuu: Junamatka Kiuruvedelle
Helmikuu: Ystävänpäivä 
Maaliskuu: Laivamatka Tukholmaan
Huhtikuu: Junamatka halki Venäjän
Toukokuu: Juostaan auringonlaskuun - Tai edes NaistenKymppi
Kesäkuu: Juhannustaikoja
Heinäkuu: Mökkimatkailua, Nelikymppiset, Metallicaa ja maaseutumatkailua
Elokuu: Kesän viimeiset yhteiset yöt yhdessä
Syyskuu: Metsäretkiä ja nuotiotulta
Lokakuu: Vesipuistoilua ja tankotanssia
Marraskuu: Pimeneviä iltoa ja kynttilämerta
Joulukuu: Joulunaikaa Euroopan sydämessä

Miltä kuulostaa? Mitä kaikkea muuta voisimmekaan keksiä ennen kuin uusi sulho, 2020, paukuttelee oven takana.

Sovitaanko kuitenkin jo nyt heti ensitapaamisella, että voisit olla ystävällisempi ja solidaarisempi kuin edeltäjäsi 2018? Vaikka 2018 kohteli minua hyvin, ei se ollut kaikille yhtä miellyttävä. Lehdet kirjoittelivat turhan karuja otsikoita, politiikot ympärimaailmaa teki huonoja päätöksiä ja ilmassa oli enemmän negatiivisuutta, kuin positiivisia asioita.

Uskon, että sinä 2019 tulet olemaan osaltasi fiksumpi ja ymmärrän, että et voi kaikkeen vaikuttaa, mutta kunhan suunnan pidät kohti parempaa, on vuodella 2020 jo huomattavasti helpompi työedessään. Minäkin osaltani pyrin vaikuttamaan teoillani siihen, että asiat menisivät kohti parempaa.

Kiitos 2019, että tulit elämääni. Pidetään yhtä ja vietetään ihanat päivät yhdessä

Ystäväsi, rakkaasi, 364 päivän kuluttua exäsi,
t. Mirkka