Älä kokeile tätä pakkasella! - Kokeilit kuitenkin....

Jos mietit lapsuutta ja pakkaspäiviä, mikä kielto tulee ensimmäisenä mieleesi?
.
.
.
Niinpä: Älä laita kieltä kiinni rautaan

Jos satut olemaan niin onnellinen, että tämän vältit, et ehkä tunne sitä kiheltävää tunnetta kielenkärjessä, kun tuollaista aktiviteettiä edes miettii.

En muista milloin oli minun eka kerta, mutta minullekin se tapahtui. Voisin kuvitella, että kieleni on löytänyt tiensä mattojentamppaustelineeseen, rautakankeen tai kiipeilytelineeseen. Kaikki vaihtoehdot kuulostavat rautaisilta vaihtoehdoilta. Muistan joskus kokeilleeni rautanaulojen kantoja. Mitä pienempi kohde, sitä vaarattomampi?

Pienen pojan äitinä haluaa estää turhat tapaturmat, joten pakkanen-kieli-rauta -yhdistelmä on käynyt mielessä ilmojen pakastuessa.

Sen sijaan, että olisimme aloittaneet älyttömän kieltokamppanjan asian suhteen (siis se pakkanen-kieli-rauta-ei-ei), niin päätimme olla hiljaa. Kieltää lasta tekemään jotain noin yksinkertaista on kuin lähettäisi kutsukortin. Jos olisimme kieltäneet Ukkelia, olisimme voineet ojentaa hänelle rautatangon imeskeltäväksi samantien.

Olimme siis hiljaa ja pyrimme katsomaan, että kieli ja rauta ei kohtaa.

Ja paskat se onnistunut.

Kyllä vain. Accident happen. Lapsilla on ilmiselvästi jotkin asiat sisäänkirjoitettuja. Pakkanen ja rauta löytyy DNAsta.

Seuraavana vuorossa huono äiti -kommenttia, mutta itse maalla asuneena, en todellakaan osannut aavistaa mihin poikani pakkanen ja kieli -neitsyys menisi.

Onneksi voin jakaa tämän teidän kanssa.

Kävin hakemassa Ukkelin hoidosta tiistainpäivänä. Yleensä minä vien aamuisin hänet hoitoon ja Mies hakee, mutta tänään tehtiin toisin päin.

Kotimatkalla ylitimme tien ja rakas poikani haluaa joka kerta painaa sitä valonappulaa jolla aktivoidaan jalankulkijoiden valot. Nappia on painettava, vaikka siinä jo valo palaisi.

Niinpä odotimme valojen vaihtumista. Ukkeli painoi nappulaa. Siitä kuuluu kiva piip. Kolmannen piipin jälkeen kielsin häntä painamasta, koska en kestä, jos sitä nappulaa pitää painaa vaikka valo jo palaakin. Palava valo on merkki, että pyyntösi on huomioitu eikä se napin painaminen nopeuta asiaa yhtään. Ei bussikuskikaan bussia pysäytä ennen kuin pysäkillä, vaikka kuinka pysäytysnappulaa painat. Tämä tiedoksi kaikille, jotka ei tätä vielä ole itse tajunut.

Takaisin asiaan. Odotimme valojen vaihtumista ja kohta Ukkeli sanoi: Ei sattunut. Yleensä "ei sattunut" -merkitsee juuri sitä, että sattui, mutta en voi myöntää, koska minua oli kielletty tekemään jotain tai sattui vahinko mitä ei ehkä olisi saanut sattua. (Tämä taitaa olla minulta verenperintönä saatu tapa toimia nim.merk. En voinut kertoa peukalon haavasta, koska isä oli vasta kieltänyt koskematta terävään puukkoon. (Isä kyllä tajusi jotain sattuneen. Tästä on varmaan jo 32 vuotta))

Arvaatteko jo mikä Ei sattunut?

Kyllä vain. Ukkeli oli päättänyt kokeilla kielellä napin painamista. Ulkona lähes kaksikymmentä astetta pakkasta ja meidän nuori mies päättää juuri sinä päivänä kokeilla kuuluisiko laitteesta piip. Ei tullut piippi, tuli pipi. " Ei sattunut" ja verta valuva kieli ei sopinut yhteen.

Onneksi kyseessä oli vain kielenkärki, eikä kieli jäänyt kunnolla kiinni. En nimittäin ole yhtään varma miten olisin kielen irti siinä ajoteiden välissä, ratikkapysäkin vieressä irti saanut. Jostakin syystä tällaiselle asialle en ollut osanut riskiarviointia tehdä.

Loppumatkan aikana selitin Ukkelille tätä pakkanen-rauta-kieli -yhtälöä ja sen toimimattomuutta. Hän sanoi ymmärtävänsä, että niin ei saa tehdä. Pahoin pelkään, että hän muisti asian niin kauan kuin kieleen koski. Eli yhden illan.

Pienellä kauhulla jään odottamaan tulevia pakkaspäiviä (kevääseen on vielä aikaa) ja tulevia talvia, milloin Ukkeli päättää testata vieläkö se kieli jää kiinni. Kolmevuotiaan maailmankatsomuksella hän jaksaa aina kertoa mitä asioita ei tehnyt kun oli vauva ja kuinka nyt voi tehdä joitakin asioita. Noinkohan käy, että nelivuotias kuvittelee ettei hänen kieli jää enää kiinni, koska on huomattavasti isompi, vanhempi, fiksumpi ja kaikkivoivaisempi kuin kolmevuotiaana.