Toisen viikon kuulumiset #Mammakuntoon2019

Tiistai:
Heti uuden viikon alkuun hyvän olon tunne onnistuneesta ensimmäisestä viikosta. Samalla, kun nautiskelen vielä edellisviikon aikaan saannoksista, huomaan antavani itselleni löysää ja illalla edestäni löytyy ravintoköyhä iltapala: Cream Creacker, voita, juustoa ja kinkkua. Alan heti lipsua.

Mies toi kaupasta mehujäät iltaruoan jälkiruoaksi. Sen söin hyvällä ommallatunnolla, koska hetkeä aikaisemmin olimme juosseet Ukkelin kanssa ympyrää perheliikunta jumppatunnilta. Äidin ja pojan yhteistä tekemistä.

Keskiviikko:
Olen muistanut juoda vettä ja olen pysynyt myös ruokasuunnitelmassa. Yhteinen iltapalahetki koko perheen kanssa, enkä repsahtanut sohvanpohjaherkuihin. Ukkelin nukahtamisen jälkeen söin ainoastaan iltapalalta ylijäännen hedelmäsalaatin. Itsetehty Omenasta, banaanista, appelsiinistä ja viinirypäleistä.

Torstai:
Mitenkä eri vaatteet voikaan näyttää kehonmuodot niin toisella tavoin! Tänään peilikuvassa katselee rengasmainoksen rengasmies tai Ghostbustersin vaahtokarkkimies. En ole varma kumpi, mutta kovin samankaltaiset helmeilevätmuodot vaatteet paljastaa. Odotan aikaa, että ylimääräiset pelastusrenkaat on jätetty rannalle ja kesätuuli on tasoittanut hiekkadyynit tasaiseksi maastoksi.

Illalla ikkunan heijastus on huomattavasti mairittelevampi. Tässä yksi syy miksi T-paita ja alkkarit riittää ihmiselle kotivaatteiksi. Verhot ikkunan edessä eikä ohikulkijatkaan kauhistu. Ei kyse ole kehopositiivisuudesta vaan puolialastomasta ihmisestä kotonaan.

Perjantai:
Yllättävää huomata, että odottamaton lastenlääkärireissu heti aamusta täyttää yli puolet päivän aktiivisuustavoitteesta. Tosin retkeen kuului auton puhdistus lumesta, työpaikalla pyörähdys, toimivan lippuautomaatin metsästys ja kauppahippa. Siis kauppareissu etsien lasta hyllyjen välistä. Kotiin päästyä Ukkelia kuulema ärsytti koko reissu, koska kukaan ei leikkinyt hänen kanssan piilosta Hesperianpuistossa lääkärikäynnin jälkeen. Ilmoitti tosin samaan hengenvetoon, että olisi voinut leikkiä yksinkin, jos olisin vain etsinyt hänet. Pikkumiestä ärsytti - voi toista.

Illalla surina pesukoneen päällä keskeytti kasvojen pesun. Mikä tuo ääni oli? A-haa, aktiivisuusranneke, joka ilmoitti 100% päivän aktiivisuudesta tulleen täyteen. Hyvä minä :)

Lauantai:
10 km kävelylenkki - vain minä, pikkupakkanen ja äänikirja. Hyvin käytetty 2 tuntinen. Jalkapohjat tosin niin hellänä, että kaupassa käynti silkkaa tuskaan, mutta oli lenkki sen arvoinen.

Vitsi sitä tunnetta! Kotona pienen levon jälkeen tehty lenkki tuntuu todella huikealta. Asiassa auttaa myös aktiivisuusrannekkeen ilmoittamat yli 260%

Sunnuntai:
Aamu alkaa Ryhmä Haulla, voisin painua ryhmähautaan. Haluan vielä nukkua, mutta perheen nuorimmainen ei tätä tahdo ymmärtää.

Mietimme päivän ohjelmaa ja päätämme lähteä pulkkamäkeen. Pulkkamäen jälkeen menemmekin sitten uimaan. Aktiivinen aamupäivä tiedossa.

Uimahallissa näkee kaikenlaisia kehoja. On tiukkaa, piukkaa, löllöä, höllöä, pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. On tatuiointeja, arpia, maksaläiskiä, selluliittiä, lihasta. Jokainen syntymäasussaan.

En arvostele ketään, mutta en voi olla miettimättä millaisen kropan itselleni haluan. Kerta kerran jälkeen katse hakeutuu enemmän urheilullisen kehon suuntaan kuin enemmän kiloja varteensa kerryttäneen. En voi olla tekemättä havaintoa, että ennemmin ottaisin pienen pömppömahan kuin olisin perseetön läski. Nyt olen vain perseellinen läski, jonka maha ei tajua enää pömpöttää vaan on lähtenyt tutkimusmatkalle kohti suurta tuntematonta. Tämä matka ei pääty essuksi häpykummunpäälle vaan saa palata mahdollisimman nopeasti takaisin kohti pohjoisnapaa.

Ruokana on kalaa. Ruokailut on muutenkin mennyt hyvn tänä viikonloppuna. Uimahallireissulla huomasin laukussa  suklaalevyn lopun. Hetken aikaa ehdin jo haaveilla hetkestä jolloin sohvan pohjalla taitan palan tuota ruskeaa herkkua ja nostan sen huulilleni. Illalla tiedän suklaan olevan edelleenkin laukussa ja annan sen myös siellä olla. Karkkipäivä tulee vielä, mutta ei tänään.

Viikonlopulta ainoa mieltä kaivertava asia on nukkumisen vähyys. Illat venähti ja herätys oli klo 7. Kiitos elävän herätyskellomme. Väsymyksestä kertoo myös se, että nukahdin iltapäivästä sohvalle. Minä en nuku päikkäreitä kuin väsymykseen. Nyt on aika mennä nukkumaan.

Maanantai:
Edellisillan upea "aikaisin nukkumaan" -suunnitelma kariutui ei niin uniseen lapseen, joka heräsi hetken nukkumisen jälkeen ja ilmoitti, että häntä ei enää nukuta. Ei kutsunut sitten minuakaan luokseen Nukku-Matti. Missä on unihiekka, kun sitä eniten kaipaa. Uniaika aktiivisuusrannekkeen mukaan alle 7 tuntia. Todellisuus taitaa olla lähempänä kuutta tuntia.

Ruokailut meni mallikkaasta ja vedenjuonti pysyi mielessä. Eikä ainoastaan mielessä, vaan myös toteutui.  Ruoan yhteydessä syöty laktoosipitoinen raejuusto ei ollut hyvä valinta ja loppupäivän kärsin ilmavaivoista ja tunsin vatsani pullottavan ikävästi.

Illalla kuorotreenit purki ylimääräistä stressiä. Kuoron huumori ja laulut on ihanaa tasapainoa työlle.

Ja jälleen tuomiopäivä....

Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 1: + 0,1 kg // verrattuna aloitukseen: -1,6 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 1: + 2 cm // verrattuna aloitukseen: - 3 cm
Rasva% pienentynyt, lihasta tullut lisää viikosta 1 ja neste% noussut


LUE MYÖS:

Ensimmäisen viikon kuulumiset