Olen itsekin kirjoittanut pari postausta laivamatkailusta 0-2 vuotiaan kanssa ja yleensä keskityn niihin positiivisiin ja hauskoihin asioihin eli laatuajasta perheen kanssa, helppoa ja iisiä ruokailua buffetissa, ynnä muuhun shaibaan.
Kolikolla on kuitenkin toinen puoli ja nyt valoitan kuinka "kivaa", "rentoa", "helppoa" ja "vaivatonta" laivamatkailu on.
Työssä käyvälle viikonlopun Helsinki-Tukholma -risteily on aikataulullisesti haasteellinen. Joko laivalle lähdetään perjantai-iltana töiden jälkeen, jolloin viikon väsymys jo painaa päälle ja iltalähtö ei enää tunnu niin hauskalta idealta. Vaihtoehtoisesti lähtö on lauantai-iltana, jolloin matkaan pääsee levänneenä, mutta paluu arkeen voi olla vähemmän rentouttava. Lauantai lähdön paluuhan tapahtuu maanantaiaamuna ja pahimmassa tapauksessa tunnollinen työläinen raahautuu työpaikalle suoraan laivalta. Töissä kukaan ei usko, että olit perhelomalla: silmäpussit väsymyksestä suurina kuin "aikuisten matkan jälkeen", hermostunut pälyily ympärille pitkin päivää (kun ei muista, että lapsi on jo hoidossa!) ja sekoilu päivissä. Ainoa erottava seikka on hengityksen raikkaus.
Laivalla ruokaileminen on taitolaji. Buffetin olet valinnut ravintolan sijasta, koska se on "helppoa" ja "kaikille löytyy kaikkea". Todellisuudessa linjastolla asiointi on yhtä helvettiä, koska kukaan ei ymmärrä mitä mistäkin löytyy. Lasten pöydän ympärillä käy kuhina lasten ja vanhempien harrastaessa piiri-pieni-pyörii -leikkiä. KYLLÄ! Niitä ranskanperunoita on vain yhdessä kohtaa.
Buffetissa jonottaessa mielessäsi ehkä käy kuinka ravintolassa voisitte kaikki istua yhdessä odottaen tarjoilijan kantavan ruoat eteen. Buffetissa kun suurin osa ajasta menee ruoan jonottamiseen, istutte yhtä aikaa maximissaan vartin. Nämä ajatukset on kuitenkin ehtinyt kaikota mielestäsi varatessasi seuraavaa matkaa - buffetti kun niin helppo ja kaikille löytyy kaikkea.
Buffetissa valitset ikkunapaikan. Et sen vuoksi, että nauttisit maisemista perheen ruokaillessa rauhallisesti, pitkään ja hartaasti, vaan sen vuoksi, että kaaoksen ollessa pahimmillaan sinulla on edes hetkeksi pakopaikka ulapan takana siintävässä eldoradossa tai saariston suomassa metsämaisemassa. Metsässä mieli lepää.
Taaperon lattialle tiputtamasta ruoasta saisi joku nälkäänäkevä viikon täyttävimmän aterian. Ruokailun puolessa välissä lapsesi näyttää saksalaisen pornoleffan tähdeltä neljän minuutin munan valuessa pitkin naamaa ja myöhemmin, rämpäleitä hiuksistasi riipiessä, huomaat itsekin päässeesi mukaan tähän kimppakivaan.
Vaikka lapsesi osaisi käyttäytyä, löytyy aina joku muu. Suoraan ranskalaisista jälkiruokiin siirtyneet, pehmiksellä ja limpparilla marinoidut lapsukaiset järjestävät ohjelmaa koko rahalla - koko kattauksen ajaksi. Ikkunalaudat on kivoja leikkipaikkoja ja pöydän alla voi olla piilossa. Älä kuitenkaan ihmettele, jos henkilökunta pyytää sinua nousemaan pois lattialta ja poistumaan ravintolasta.
Leikkipaikalla lapsi on vastuullasi. Sielläkään et siis voi rentoutua lapsen leikkiessä vaan silmäkovana pitäisi vahtia, että Raili-Einari tai Mikko-Kirsikka ei laske pallomeren liukumäessä toisten päälle tai tukehdu legoihin. Niin, pitäisi. Todellisuudessa laitat lapsesi selkään nimilapun yhteystietoineen toiveena hetkellisestä vastuuvapaudesta ja syvällä sisimmässäsi toivot, että lapsi jaksaisi kirmata itsenäisesti ympäriinsä sinun keskittyessä kaikessa rauhassa leikkihuoneen jättiscreenillä pyörivään Suomi- Etelä-Korea jääkiekkopeliin. Run, Forrest, run!
***
Postaus sai inspiraaation Helsinki-Tukholma risteilyltä 5.-7.5.2018. Tilanteet ja ihmiset ovat keksittyjä eivätkä pohjaudu todellisiin tilanteisiin.
Lue myös:
Laivalla - Silja Europa lapsen kanssa
Pikkujouluristeilyllä Tukholmassa - 6 aikuista ja babyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!