Viikonloppumatka Narvaan - Kaksi perhettä ja aurinkoa!

Elokuun puolessa välissä saimme lopultakin toteutettua pitkään suunnitteleman yhteisperhematkan Lähinnä Kauempana blogin perheen kanssa. Autopaikat laivaan varattiin heinäkuun puolessavälissä ja koko huoneiston majoitus Narva Joensuusta Airbrb:n kautta.

Matkaan lähdettiin perjantaina ja perille Narva Joensuuhun päästiin pimeyden jo laskeuduttua tämän lomailupaikan ylle. Matka meni joutuisaan eikä laivaan pääsyn tai poistumisen kanssa ollut ongelmia (heti kun löysi oikean autokannen portaat).

Majoituspaikassa oli sopivasti tilaa neljälle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Iltapalan jälkeen oli lasten aika rauhoittua levolle ja ei aikuisetkaan kovin pitkään jaksaneet valvoa.

Lauantaille säätiedotus oli luvanut hyvää keliä ja onneksi ennuste piti. Narva Joensuu sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla, mutta se on kuuluisa hiekkarannastaan. Mekin suuntasimme hiekkarannalle ja miten hienoa hiekka olikaan! Mereen en itse mennyt, mutta ranta oli kuulema mukava, jos vaan veden lämpötilan kesti.

Aikamme rannalla  riehuttuamme lähdimme takaisin majoituspaikkaan, koska päivän ohjelmaan kuului vielä pistäytyminen Narvassa. Narva Joensuusta Narvaan matkaa on noin 15 minuutin ajomatka. Suurempia suunnitelmia Narvan suhteen meillä ei ollut, mutta Narvan linnan Pikän Hermannin torni piti käydä valloittamassa.

Narvan linna

Näkymä Venäjän puolelle

Linnan pihassa vietettiin parhaillaan häitä ja kun tornista näimme vielä toisen hääparin piti hetken aikaa miettiä, että mikä hääpäivä nyt onkaan. Ratkaisu tuli pikaiseen, kun tajusimme päivämäärän olevan 18.8.-18.

Narvan raatihuone

Kohvik Muna ulkopiha

Tornin jälkeen  kaikki oli sitä mieltä, että tilanne vaati iltaruokaa. Aikamme kuljettuamme (ja kaikkien ollessa nälissään ja kypsiä siihen, että ruokapaikkaa ei löytynyt) menimme Kohvik Muna'an. Paikka sijaitsi aivan Narvan raatihuoneen vieressä. Kohvik Muna'n rakennus oli hieno ja ravintolassa löytyi lapsille leikkipiste. Ruoka maistui heille joille maistui. Itselleni iski migreeni ja ravintolassa särky oli pahimmillaan. Migreenihelpotti lopulta perinteisellä "kaikki ulos" -tavalla. Ei kovin miellyttävä kokemus ikinä, mutta kehon toimintatavat on ihmeelliset.
Kohvik Munan leivokset jäi maistamatta ja se kyllä harmitti jälkeen päin, koska olivat erittäin houkuttelevia päänsärystä huolimatta.

Narva Joensuuhun päästyä vetäydyin itse levolle, koska olo oli vielä aika hötöinen. Isät jaksoi lähteä vielä viemään lapsukaiset leikkipaikalle. Ratkaisu oli hyvä, koska sunnuntaiaamuun heräsimme odotellen vesisadetta.

Matkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä Sillamäessä. Kaupunki on perustettu neuvostovallan kultakautena ja etenkin Mere puiesteen rakennukset kielivät mennyttä loistoa. Nyt jäljellä on rappioromantiikan kultamaa. Harmaa ja vesisateinen päivä vain vahvisti tätä tunnelmaa. Itse toivon, että rakennukset korjattaisiin. Rakennukset on kuitenkinrakennettu vasta aikana, jolloin esim. Helsingissä rakenettiin uutta vanhojen tilalle samalla tuhoten vanhat upeat rakennukset.

Paluumatka meni joutuisaan ja laivalta kotiin päästyämme oli sunnuntai-ilta jo pitkällä.

Viikonlopun matkasta jäi hyvä kuva Virossa reissaamisesta auton kanssa. Autopaikka laivalla oli suhteellisen kalllis, mutta pienellä kikkailulla, kuten varaamalla autopaikan Viron järjestelmän kautta hintaa sai hieman alaspäin. Liikkuminen oli helppoa ja Google Mapsin kautta kohteet löytyi vaivatta. Miehen kanssa aloimme jo suunnittelemaan roadtrippiä Virossa.

Kesäloman ensimmäinen viikonloppu - Helsinki ja Tampere

Aiemmassa postauksessa kerroinkin kesälomasuunnitelmistamme nyt kun ollaan (JO!!!!) loman puolessa välissä on hyvä kertoa mitä sitä on tullut tehtyä.

Heti loman alkuun vietimme perheaikaa parturi-/kampaamoreissun muodossa. Aamuni toki alkoi lasilla cavaa, koska olin sen edellisen illan työrupeaman jälkeen niin ansainnut. Kampaajani parturoi ensin pojat ja sitten oli minun vuoroni. Uutta väriä tukkaan ja olinkin valmis illan rientoihin - kuoron kesäpiknikille Alppipuistoon, syömään paikkaan X (sijaintia kun en aamulla vielä tiennyt) ja kotiin pakkaamaan.

Mies oli järjestänyt synttäriylläriruokailun Hrd Rock Cafeeseen ja pikniltä siirryin suoraan ruokapöytään. Ruokailun jälkeen nautimme lämpimän sään suomasta mahdollisuudesta ulkoiluun ja kävelimme keskustasta kotiin Käpylään. Linnunlaulun huviloiden kohdalla piti käydä kurkkaamassa sinisen huvilan leikkimökki. Taiteilijakahviokin olisi Ukkelia kiinnostanut (hän kun on herkkusuu :) )

Sunnuntaiaamuna pakkasimme auton ja lähdimme kohti Tamperetta. Päivän ensimmäinen kohde oli  Särkänniemi. Auton ilmastointi taitavasti auttoi unohtamaan ulkona odottavan hellesään, mutta äkkiä se mieleen muistui ja huvipuistopäivä oli lämmin!

Emme ostaneet rannekkeita vaan hyödynsimme ilmaislaitteet. Ne sattui sijaitsemaan tietenkin varjottomalla alueella eikä Angry Birds leikkipuistokaan ollut yhtään vilpoisampi. Vettä kului ja hiki valui. Angry Birds leikkipuiston vessassa sentään oli ilmastonti ja ajattelin leiriytymistä sinne.

Toki kävimme Näsinneulassa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka monta kertaa Ukkeli ehti juosta huipun ympäri ennen kuin huomasi jäätelökioskin - ei yhtään. Vauhti hiljeni välittömästi, mutta sama ralli jatkui, kun sai kieltävän vastauksen herkuille (Herkkusuu on the road...).

Yöpaikaksi olimme varanneet Sokos Hotelli Villan. Torni ja Villa sijaitsee aivan vierekkäin ja aamupala tarjoiltaan Tornin puolella. Hotelli oli viihtyisä ja kerrankin ilmastointi ei huutanut täysillä ja puhaltanut liian kovaa.

Tällä kertaa emme tutustuneet Tampereeseen lähemmin. Ruokailimme Tornin Grill It ravintolassa ja saapuessammesaliin oli siellä juuri sopivasti auennut lasten illallisbuffee. Hinta oli muistaakseni 6,5 € ja tarjolla oli Ukkelille sopivat vaihtoehdot. Lastenmenun  annokset oli järjestäen 8 €, joten buffee oli varma valinta.

Hotellilta löytyi iso lastenleikkipaikka pomppulinnoineen ja pallomerineen. Miehen katsellessa jalkapallon MM-finaalia (miten osuikaan samalle illalle?) leikimme Ukkelin kanssa leikkipaikassa.

Aamulla kävimme tapaamassa vielä kaveripariskuntaa ja heidän lastaan Nekalassa. Alue on kyllä ihastuttava ja vaikutti erinomaiselta paikalta asua. Kyläreissun jälkeen oli aika sanoa isille heipat, kun äidin ja pojan road trip jatkui kohti Jyväskylää ja Kiuruvettä.

Nick Cave and the Bad Seeds- kuplassa - Dalhallaan ja takaisin

Olen majaillut pari päivää ihanassa Nick Cave and the Bad Seeds -kuplassa. Kupla on sisältänyt siirtymistä paikasta toiseen ja tyttömäistä hihittelyä. Ai miksikö? Koska hän rakastaa minua.

Jaa, että mitäkö se Partasen rouva sekoilee? Ihan sellaista normaalia. Eikös itse kullakin ole ajoittain omat kuplansa? On vauvakuplat, työkuplat, vihreät kuplat, saippuakuplat, jne. Kuplassa olo on tila, jossa ajatusmaailmaa pyörii vain tiettyjen asioiden ympärillä. Tällä hetkellä minun kuplaan liittyy yksi australialainen naimisissa oleva muusikko, joka antoi huomionosoituksen fanilleen.

Kaikki alkoi jo vuosia sitten, mutta viimeisimmän nerokkaan ajatuksen lähtölaukaisu tapahtui viime vuonna loppuvuodesta. Hiukan on hatarat muistikuvat siltä aikaa, koska silloin hoidin loput koulutyöt (esim. lopputyö,) muutettiin, töissä oli kiire yms. yms. Saatiin varattua kuitenkin keikka- ja matkaliput sekä majoitus. Ei vaan meinattu muistaa enää toukokuussa, että kuka hoiti mitäkin. Mutta hoidossa oli.

Pikkusiskon kanssa olemme käyneet muutamat Nick Cave & The Bad Seeds keikat katsomassa (mm. Praha, Varsova, Lontoo), joten kun uusi kiertueaikataulu julkaistiin päädyimme ostamaan liput Ruotsiin, Rättvikissä sijaitsevaan Dalhalla nimiseen esiintymispaikkaan. Dalhalla itsessään oli jo kiinnostava kohde, koska keikkavenue on rakennettu vanhaan louhokseen. Ja Rättvik sijaitseekin sitten middle of nowhere!

Alkuperäinen idea oli käyttää kesäloma viikko ja lähteä automatkalle puolisoiden kanssa. Realiteetit iski päälle viimeistään siinä vaiheessa, kun vaihdoin työpaikkaa. Loppupelissä kummipojan rippijuhlakin osui samalle viikonlopulle, joten Helsinki-Rättvik-Helsinki-Kiuruvesi-Rättvik oli meidän road trip suunnitelma kesäkuun toisen viikon lopulle..

Matka kohti kuplaa alkoi torstaiaamuna. Keskiviikkoiltana olin töissä ollut lähes iltakahdeksaan. Työpäivän päätteeksi edessä oli vielä matkatavaroiden ja juhlavaatteiden etsiminen, Sekä "ajoissa nukkumaan". No ei ihan, mutta melkein.

Torstaiaamuna ajoimme lentokentälle ja olimme ihan hyvissä ajoin paikan päällä. Lento Tukholmaan lähti ajallaan ja junaan löydettiin kerralla. Olimme ostaneet junaliput Moraan asti, mutta matkan varrella tajusimme, että meidän ei todellakaan tarvinnut sinne asti matkustaa, vaan Rättvikin asema osui saman junaradan varrelle. Tämän asian tajuaminen auttoi myös ratkaisemaan mieltämme vaivanneet kysymyksen eli kuinka ehtisimme junaan lauantai-aamuna.

Keikkalippuja aikoinaan ostaessa olimme varanneet hotellin sen mukaisesti, että keikkapaikalle menevän bussin lähtöpaikka oli hotellin luona (bussilipun kun sai ostettua keikkalipun oston yhteydessä). Hotellia varatessa emme suinkaan olleet tarkistaneet, että hotelli sijaitsi laskettelurinteen vieressä aikamoisen nousumatkan päässä. Matka rautatieasemalta hotellille kävellen 20 minuuttia, hotellilta keskustaan 5 minuuttia.

Torstai oli tuulinen ja Rättvikin kylä (vai kaupunki?) oli kuin suoraan Nordic Noir - sarjoista. Kirkko tyrskyävän järven rannalla oli suuri ja uhkaava. Enää puuttui rannalta löytyvä ruumis. Istuimme iltaa hotellilla, koska ylämäkinousu kaiken matkustamisen jälkeen ei enää sille iltaa houkutellut.

Perjantaiaamu oli edellisiltaa tuulisempi. Lähdimme kuitenkin tutustumaan tähän vajaan 5000 asukkaan kaupunkiin. Silmiimme osui pisteaidat, automaattiset ruohonleikkurit sekä kirkkoveneet. Tuulen pyörittäessä lahkeitamme kuljimme 628 metriä pitkän laiturin päästä päähän. Laituri oli rakennettu ensimmäisen kerran 1800- luvun lopulla herrasväen viihdykkeeksi ja se oli viimeksi kunnostettu 1990-luvulla. Tuulen tuivartaessa (ja Myrksyluodon Maijaa hyräillessä) emme voineet olla ajattelematta, milloin se ruumis pompsahtaisikaan eteemme. Hetki vaatisi vähintään yhden ruumiin. Nordic Noir, Kaurismäki ja David Lynch yhdistyivät puheissamme sekavaksi elokuvajuoneksi.

Vaikka kylä on pieni, on se virkeä. Ei Suomessa samalla asukasmäärällä varustettu paikka näytä samalta! Ei ainakaan ne missä minä olen käynyt! Löytyi useampi ravintola ja kahvila, autokauppa, useampi hotelli, ainakin kaksi leirintäaluetta, Systembolaget, lelukauppa jne. Eli asukasmäärä ei määritellyt palveluiden määrää. Lounastimme American Diner tyylisessä ravintolassa (saatiin sekin ympättyä mielikuvitusleffaamme. Ruumis rannalla, fifties henkinen ravintola. Hmm... Olikohan tuo jossakin nähty?)

Ja sitten oli aika valmistautua keikalle. Olimme junamatkalla jo havainneet, että ruotsalaiset ei oleta paikalla olevan muita kuin ruotsiapuhuvia. Sama linja jatkui bussimatkalla. Onneksi edes jotain oli tarttunut kouluvuosista mieleen (ei paljon!) joten siitä olimme varmoja, että kyseessä oli oikea bussi.¨

Keikkapaikka oli upea!

Keskellä metsää, louhoksen pohjalta nouseva amfiteatterityyppinen lava oli kuin maahan laskeutunut avaruusalus. Mitä lähemmäksi lavaa pääsimme, sitä enemmän wow! - fiilis yltyi. Tästä tulisi nii-in siistiä. Jo keikkapaikka itsessään oli matkan arvoinen. Mutta tämä oli vasta alkua...

Ennen varsinaista ilotulitusta saimme kohdata toisen illan ilahduttajan, koska tapasimme Weeping Willowsin laulajan Magnus Carlsonin. Weeping Willows on toinen bändi jota olemme siskon kanssa käynyt katsomassa useamman kerran (vain Suomessa tosin). Siinä hän siis oli, livenä Dalhallassa, ja hän lauloi meille suomeksi. KYLLÄ! Ja jutteli myös. Harmiksemme tiedossa ei ollut milloin WW esiintyisi jälleen Suomessa, mutta sillä(kin) keikalla tulisimme olemaan eturivissä. Osasimme poistua ihmisten aikaan, joten porttikieltoakaan tuskin tuosta jutustelusta seuraa 😀

Ja sitten itse asiaan - Nick Cave & The Bad Seeds. Olimme ostaneet seisomapaikat ja näin ollen pääsimme hyvinkin lähelle eturiviä - ja keikan aikana eturiviin. Todennäköisesti paikan sijainti oli rokottanut katsojamäärää, koska katsomossa näytti olevan montakin tyhjää paikkaa. Toisaalta tämä tarkoitti sitä, että paikalle olivat saapuneet he, jotka oikeasti halusivat siellä olla (mainitsinhan, että Rättvik on aika kaukana kaikesta?) ja tämän huomasi myös Mr. Caven käyttäytymisestä yleisiöään kohtaan (noh... sainhan minäkin osani.hi-hi.). Yleisö sai monipuolisen shown, jossa muutosta alkuperäiseen suunnitelmaan toi tekniset ongelmat. Koska kyseessä oli pitkän linjan muusikot hoitui ongelmat tavalla tai toisella.  Lover man jakoi rakkauta ja kohta oli minun vuoroni.

The Weeping Song on biisi, jonka jälkeen tulee Stagger Lee  ja silloin yleisöä on päästetty lavalle. Me tiesimme tämä ja varauduimme siihen (note to me: opettele kiipeämään aidalle - mutta tästä ei enempää). Niinpä me olimme siellä, Dalhallan lavalla ja minä ehkä "hieman" varkain otin paikan eturivissä. Olin Love letter kappaleen jälkeen saanut ajatuksen, että jos pääsen Mr. Caven lähelle annan hänelle viestin. Siinä vaiheessa en uskonut, että suunnitelma onnistuisi enemmän kuin täydellisesti.

Se mistä nyt höpötän on paras käydä katsomassa Bob.m.mccool taltioimasta Instagram -videosta. Kyllä, se olen minä. Nick Cave -kuplassa. No, but really. 

Dalhallan -keikka oli ehdottomasti paras näkemistäni Nick Cave and The Bad Seeds -keikoista. 

TOP kolmonen onkin:

1. Dalhalla 2018

2. Tukholma 2015 (Istumapaikoilta eturiviin ja nimmari kirjaan)

3. Helsingin Kulttuuritalo 2004 (Ensimmäinen on aina listalla)

Varasijalla Varsova 2017 sekä Praha 2017

Lopulta oli Tuhkimoiden aika juosta vaunuunsa (no ei siihen bussiin ehditty, mutta onneksi päästiin toisella) ja aamun tullen, muutaman tunnin yöunien jälkeen, oli kotimatkan aika. Vietin elämäni hitaimmat 20 minuuttia Rättvikin juna-asemalla ennen kuin jätimme heipat tälle pienelle keski-Ruotsin järvikaupungille. Tällä erää jäi Nordic Noir -höpinät toteutumatta, mutta ehkä joskus vielä palaamme. 

Junamatkan jälkeen lento Helsinkiin ja illan päätteksi automatka Pohjois-Savoon. Seuraavana aamuna klo 10 kummipojan konfirmaatiossa en voinut olla ajattelematta, kuinka  seurakunnat voivatkaan vaihtua hetkessä, saarnaajan nostaessa hurmosta. God is in the house, mutta jokainen valitsee itse palvonnan kohteensa. Jotta viikonloppuun mahtuisi tarpeeksi kilometrejä, alkoi kotimatkamme kello kolme ja Helsinkiin pääsimme yhdeksän jälkeen illalla. 

Seuraava pidempi ajomatka on edessä heinäkuussa, kun Ukkelin kanssa matkaamme Kiuruvedelle ja sieltä sitten siskon kanssa Pori Jazziin, jossa pääsemme jälleen näkemään Nick Cave and The Bad Seedsin. 

Olen henkisesti varautunut jo siihen, että Pori Jazzin -keikka ei tarjoa vastaavanlaista kokemusta kuin Dalhallan keikka ja se johtuu siitä, että yleisön fanituskirjo on laajempi. Ero pienen ja ison keikkapaikan, ja sen, esiintyykö pelkästään omille faneille vai festariyleisölle olen nähnyt. Tämän asian huomaa esim. välispiikkien määrässä ja kuinka yleisö otetaan mukaan. Mutta, vaikka hieman jo etukäteen suren, että kaikki fanit eivät saisikaan samanlaista kokemusta minkä olen pariinkin päässyt todistamaan, uskon, että esiintyjät antavat kaikkensa! Suosittelen seuraamaa Warren Ellistä...  Olenko eturivissä? Aika näytää. Toistaiseksi sulkeudun kuplaani ja hihittelen muistellessa mm. "sujuvaa" siirtymistä lavalla eturiviin (Anteeksi sinä pitkä poika - Och samma på svenska).

Laivamatkailu taaperon kanssa - julma totuus!

Olen itsekin kirjoittanut pari postausta laivamatkailusta 0-2 vuotiaan kanssa ja yleensä keskityn niihin positiivisiin ja hauskoihin asioihin eli laatuajasta perheen kanssa, helppoa ja iisiä ruokailua buffetissa, ynnä muuhun shaibaan.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli ja nyt valoitan kuinka "kivaa", "rentoa", "helppoa" ja "vaivatonta" laivamatkailu on.

Työssä käyvälle viikonlopun Helsinki-Tukholma -risteily on aikataulullisesti haasteellinen. Joko laivalle lähdetään perjantai-iltana töiden jälkeen, jolloin viikon väsymys jo painaa päälle ja iltalähtö ei enää tunnu niin hauskalta idealta. Vaihtoehtoisesti lähtö on lauantai-iltana, jolloin matkaan pääsee levänneenä, mutta paluu arkeen voi olla vähemmän rentouttava. Lauantai lähdön paluuhan tapahtuu maanantaiaamuna ja pahimmassa tapauksessa tunnollinen työläinen raahautuu työpaikalle suoraan laivalta. Töissä kukaan ei usko, että olit perhelomalla: silmäpussit väsymyksestä suurina kuin "aikuisten matkan jälkeen", hermostunut pälyily ympärille pitkin päivää (kun ei muista, että lapsi on jo hoidossa!) ja sekoilu päivissä. Ainoa erottava seikka on hengityksen raikkaus.

Laivalla ruokaileminen on taitolaji. Buffetin olet valinnut ravintolan sijasta, koska se on "helppoa" ja "kaikille löytyy kaikkea". Todellisuudessa linjastolla asiointi on yhtä helvettiä, koska kukaan ei ymmärrä mitä mistäkin löytyy. Lasten pöydän ympärillä käy kuhina lasten ja vanhempien harrastaessa piiri-pieni-pyörii -leikkiä. KYLLÄ! Niitä ranskanperunoita on vain yhdessä kohtaa.

Buffetissa jonottaessa mielessäsi ehkä käy kuinka ravintolassa voisitte kaikki istua yhdessä odottaen tarjoilijan kantavan ruoat eteen. Buffetissa kun suurin osa ajasta menee ruoan jonottamiseen, istutte yhtä aikaa maximissaan vartin. Nämä ajatukset on kuitenkin ehtinyt kaikota mielestäsi varatessasi seuraavaa matkaa - buffetti kun niin helppo ja kaikille löytyy kaikkea.

Buffetissa valitset ikkunapaikan. Et sen vuoksi, että nauttisit maisemista perheen ruokaillessa rauhallisesti, pitkään ja hartaasti, vaan sen vuoksi, että kaaoksen ollessa pahimmillaan sinulla on edes hetkeksi pakopaikka ulapan takana siintävässä eldoradossa tai saariston suomassa metsämaisemassa. Metsässä mieli lepää.

Taaperon lattialle tiputtamasta ruoasta saisi joku nälkäänäkevä viikon täyttävimmän aterian. Ruokailun puolessa välissä lapsesi näyttää saksalaisen pornoleffan tähdeltä neljän minuutin munan valuessa pitkin naamaa ja myöhemmin, rämpäleitä hiuksistasi riipiessä, huomaat itsekin päässeesi mukaan tähän kimppakivaan.

Vaikka lapsesi osaisi käyttäytyä, löytyy aina joku muu. Suoraan ranskalaisista jälkiruokiin siirtyneet, pehmiksellä ja limpparilla marinoidut lapsukaiset järjestävät ohjelmaa koko rahalla - koko kattauksen ajaksi. Ikkunalaudat on kivoja leikkipaikkoja ja pöydän alla voi olla piilossa. Älä kuitenkaan ihmettele, jos henkilökunta pyytää sinua nousemaan pois lattialta ja poistumaan ravintolasta.

Leikkipaikalla lapsi on vastuullasi. Sielläkään et siis voi rentoutua lapsen leikkiessä vaan silmäkovana pitäisi vahtia, että Raili-Einari tai Mikko-Kirsikka ei laske pallomeren liukumäessä toisten päälle tai tukehdu legoihin. Niin, pitäisi. Todellisuudessa laitat lapsesi selkään nimilapun yhteystietoineen toiveena hetkellisestä vastuuvapaudesta ja syvällä sisimmässäsi toivot, että lapsi jaksaisi kirmata itsenäisesti ympäriinsä sinun keskittyessä kaikessa rauhassa leikkihuoneen jättiscreenillä pyörivään Suomi- Etelä-Korea jääkiekkopeliin. Run, Forrest, run!

***
Postaus sai inspiraaation Helsinki-Tukholma risteilyltä 5.-7.5.2018. Tilanteet ja ihmiset ovat keksittyjä eivätkä pohjaudu todellisiin tilanteisiin. 

Lue myös:
Laivalla - Silja Europa lapsen kanssa
Pikkujouluristeilyllä Tukholmassa - 6 aikuista ja babyt

Perhelomalla Oslossa - Taaperon tavalla

Oslo, Oslo, Oslo. Olen eläessäni rakastunut kahteen kaupunkiin. Näistä pidempiaikainen (sala-)rakkaani on Praha ja äskettäin löysin uuden ihastuksen Oslosta. 

Huhtikuun loppuun sijoittuneen perheloman aikana sain tutustua helppoon, mielenkiintoiseen ja kauniiseen kaupunkiin, joka sopi meidän perheen tarpeisiin ja antoi 2,5-vuotiaalla pojalle aktiviteettia tarpeeksi asti.

Oslo mielletään kalliiksi kaupungiksi, eikä se lainkaan ole liioittelua, mutta jos on vara viettää viikonloppu Vantaan Flamingossa, kannattaa harkita piipahtamista Oslossa. Oslon matkamme kesti kolme yötä ja ainakaan meidän taloutta reissu ei kaatanut, koska teimme (mielestämme) fiksuja valintoja matkan suunnittelussa ja paikalla päällä.

Matkustaminen ja yöpyminen

Osloon saa halpoja lentoja ja se oli meidän yksi suurimpia syitä valita kohteeksi Oslo (etsimme halpoja lentoja ja tämän löysimme). Finnairin lennot ostimme hyvissä ajoin ja hintaa piti alhaisena toki myös se, että ruumaan meneviä matkatavaroita emme ottaneet ja vaunut sai maksutta mukaan. Majoituksen kohdalla teimme muutoksia vielä viime hetkellä, mutta vertailu kannatti rahallisesti ja mukavuuksien osalta.

Pari päivää ennen matkaa, löysin varaussivuston kautta Scandic Holberg:n (Holbergs Plass 1), joka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Majoitus maksoi 156 € per yö ja hintaan kuului aamupala. Huone oli varaustiedoissa perhehuone, mutta kooltaan oli aivan perushuoneen kokoinen. Pakosta tuli mieleen, että noinkohan olivat antaneet meille pienemmän huoneen, mutta koska huone riitti tarpeisiimme emme käynneet kyseenalaistamassa asiaa.

Lentoaika Helsingistä Osloon on noin 1,5 tuntia ja lisäksi on hyvä huomioida -1 tunnin aikaero. Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta 7.35, joten olimme Oslon Gardermoen-lentokentällä jo varhain aamulla Norjan aikaa. Hotellihuoneen sai vasta kello 15, joten meillä ei ollut mitään kiirrettä kentältä pois.

Oslon Gardemoen- lentokenttä oli arkkitehtuurilta hieno ja liikkuminen koneesta saapuvien tavaroiden aulaan oli huomattavasti vaivattomampaa kuin esim. Helsinki-Vantaalla. Opasteet oli selkeät ja liikkuminen helppoa. Olimme päättäneet mennä keskustaan junalla, koska tietojemme mukaan takseilla ei kannattanut ajelle, ellei halunut maksaa kalliisti.

Keskustaan pääsee helposti junalla. Itse valitsimme edullisemman ja hitaamman vaihtoehdon eli NSB:n tarjoaman kyydin. Matka-aika keskustaan (Oslo S) oli noin 30 minuuttia ja hinta 101 NOK per aikuinen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Flytoget eli expressjuna ja hinta näytti olevan 190 NOK per aikuinen.

Ennen junan lähtöä Ukkeli pääsi leikkimään leikkipaikalla, joka oli kätevästi lähellä junalaitureiden hissejä. Leikkipaikkana toimi lentokoneen muotoinen kiipeilyteline/liukumäki. Jos ei lasketa paria päänkopsautusta koneen runkoon oli leikkipaikka erittäin tervetullut ja viihtyisä.

Det Kongelige Slott - Oslon kuninkaallinen linna

Hotellimme sijaitsi lähellä Oslon Kuninkaallista Linnaa eli Det Kongelige Slott:ia. Kuninkaallinen linna sijaitsee Karl Johans gaten päässä. Puistoalue oli oiva paikka taaperon temmellyskentäksi ja kävimmekin pariin otteeseen alueella, koska siellä Ukkeli sai juosta mielin määrin. Keskusta-alueelta emme julkisia leikkipaikkoja löytäneet, joten puisto oli erinomainen vaihtoehto.

Kaupungilla kulkiessa ei voinut välttyä näkemästä patsaita. Oslolaisilla tuntuu olevan erittäin suuri viehtymys eri tyyllisiin patsaisiin, koska niitä oli joka paikassa! Linnanpuistokaan (Slottsparken) ei siten ollut poikkeus tämänkään suhteen. Kuninkaallisia esittävien patsaiden lisäksi törmäsimme geometriseen kettuun, jumalattoman suureen kanin päähän, sateenkaareen sekä kasvottomaan mieheen kanakädessä. Nämä viehättivät erityisesti Ukkelia ja hän kulutti aikansa syöttämällä eläimet (jospa ei ketun ja pupun maha mennyt kivistä sekaisin).

Vigelandparken

Lähellä Osloa asuva työkaverini suositteli minulle ennen matkaa Vigelandparkenissa käyntiä. Puistosta löytyy - yllätys, yllätys - patsaita. Upeat ihmisfikuureita esittävät patsaat ovat kuvanveistäjä Gustav Vigeland:in käsialaa ja puisto on Vigelandin töiden museo.

Puisto tarjosi ihmishahmojen lisäksi tilaa juosta ja temmeltää sekä erinomaisen Pokemon-jahti paikan. Valitettavasti jahdille tuli lyhyt loppu, kun Mies ja Ukkeli eivät jaksaneet odottaa,että äiti lopettaa metsästyksen.

Leikkipaikat

Vaikka itse keskustasta leikkipaikkoja emme bonganneet löysimme pienellä etsinnällä, sekä sattumalta, muutaman mielenkiintoisen kohteen:

Frognerborgen Lekeplass - Vigelandparken:in pääporteista (Kirkveien) sisään käydessä, löytyy vasemmalla puolella leikkipaikka. Leikkialueelta löytyy hieman pienemmille tarkoitettu hiekkalaatikkoalue ja isommille suurempi rakennelma (kuvassa). Rakennelma oli linnoitustyyppinen rakennelma, jonka olisi päässyt kiertämään ympäri. Alkupää soveltui pienemmillekin vaikeutuen loppua kohden, joten isommatkin viihtyi.

Frognerborgen Lekeplassin lisäksi Vigelandparkenista löytyy pienempi leikkipaikka läheltä Annes Dukketeater (nukketeatteria). Puistossa on myös uimahalli ja jos emme väärin katsonut tarjolla oli ulkoaltaat liukumäkineen.

Sofiebergparken - Grünerløkka:ssa sijaitsevasta kirkkopuistosta löysimme perinteisen leikkipaikan hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja kiipeilytelinein. Puisto oli paikallisen päiväkotiryhmän suosiossa ja neonkeltaisia liivejä näkyi leikkipaikalla suomalaiseen tapaan.

Grønlandspark - Grønland:in ja Galgebergin väliin jäävään puistoalueeseen kannattaa tutustua. Laajapuisto pitää sisällään leikkipaikan lisäksi mm. hevostallit. Tätä leikkipaikkaa emme testanneet, koska Ukkeli nukkui ns. onnensa ohi. Päiväunet venyivät pidemmäksi mitä kaupasta ostamamme oluttölkit kesti ja sivistyneesti nautittuamme olueemme (yhdet vain) siirryimme nukkuvan lapsen kanssa pois leikkipaikalta.

Snippen Lekeplass - Tøyen:in alueella vaikuttivat panostavan leikkipaikkoihin kunnolla, koska löysimme kaksi valmisteilla olevaa leikkipaikkaa. Toinen näistä oli Snippen Lekeplass, jonka valmistumisajankohdaksi oli ilmoitettu kevät 2018. Leikkipaikka oli sen verran valmis, että pysähdyimme testaamaan erikoista Ohlers (Roots eli juuret) rakennelmaa sekä mm. riippukeinuja. Leikkipaikka sijaitsi Tøyengata:n ja Jens Bjelkesgatan risteyksessä luonnontieteellisen puutarhan (Botaniske hage - Naturhistorisk museum) vieressä.

Toinen tekeillä oleva leikkipaikka oli Sørli Lekepark .Tämän leikkipaikan valmitumisajankohdaksi oli ilmoitettu kesäkuu 2018. Leikkipuisto sijaitsee Sørligatan:lla lähellä kahta isoa seinämaalausta (Seinämaalauksista tulossa erillinen postaus).

Holmenkollen

Matkan Have to -listalta löytyi ainoastaan yksi kohde ja se oli Holmenkollen. Tämä legendaarinen mäkimonttu (no onhan siellä muutakin) sijaitsee erittäin lähellä Osloa ja perille pääsee metrolla (Linja 1, pääteasema Frognerseteren). Metrokartassa ennen Holmenkollenia on useampi pysäkki ja matkan aikana syy pysäkkien määrään selvisi: Metro kulkee rinteelle rakennetun asuinalueen läpi lähes serpeentiinitiemäisesti eli matkassa on monta mutkaa. 

Meille ei täysin auennut Oslon julkisenliikenteen zonet, joiden mukaisesti matkalippu tuli ostaa. Huristelimme näin ollen myös Holmenkollenille zone 1 lipulla (35 NOK, voimassa tunnin. Lapset alle 4 vuotta ilmaiseksi). Jälkiviisaana löysin netistä kartan, joista zonet voi tarkastaa pysäkkikohtaisesti. 

Holmenkollen oli huhtikuun lopussa aika karu ilmestys: Lumi oli lähes sula, korjaustyöt oli aloitettu ja mikään ei ollut auki. Hyppyrimäen katsomon portaat oli ilmiselvästi suosittu portaiden nousutreeni paikka ja paikalla oli useampi treenaaja. Siinäpä oli meille, ja japanilaisturisteille, katsomista. 

Vaikka katsottavaa ei varsinaisesti ollut paljon, oli suurmäki vaikuttavan näköinen ilmestys.

Ratikka-ajelu

Pääsääntöisesti kuljimme paikasta toiseen jalan. Välimatkat oli helppo taivaltaa, Google Maps auttoi navigoimaan oikeaan osoitteeseen ja Ukkelikin viihtyi rattaissa. Holmenkollenin metroajelun lisäksi hyödynsimme julkistaliikenteestä Oslon raitiolinjaverkostoa. 

Raitiovainuissa oli ajossa ainakin kahta runkomallia.toisessa lattia oli samalla tasolla laiturin kanssa, mutta toisessa mallissa joutui vaunut nostamaan kyytiin parin jyrkän portaan yli ahtaasta oviaukosta. 

Viimeisenä päivänä tapoimme aikaa käymällä ratikka-ajelulla. Raitiolinjaverkosto on kattava, joten raitiovaunun kyydissä pääsi helposti näkemään kaupungin moninaisuutta. Linjat vaihtavat numerointia kesken matkan, joten kyydistä ei tarvitse hypätä pois linjan vaihtuessa.

Meidän ratikkaseikkailu lähti matkaan Jernbanetorget:lta, joka on myös Oslo S rautatieaseman lähin ratikkapysäkki. Linja 11 oli meille jo ennestään tuttu alkumatkan osalta, koska samalla linjalla olimme jo pari kertaa ajaneet hotellille. Tällä kertaa jatkoimme Holbergs plass pysäkin (hotellimme pysäkki) ohi aina Majorstuen pysäkille. Täällä linja vaihtui numeroksi 19:ksi. Linjan 19 reitti kulki Holmenkolmennista katsottuna vastakkaiselle kukkulalle eli Ljabrun:iin. Tällä pysäkillä linja vaihtui numeroksi 18. 

Valitettavasti emme pääseet enää toteamaan olisiko linja 18 vaihtunut linjaksi 17 Rikshospitalet pysäkillä. Ainakin linjakarttaa katsoessa näin olisi voinut käydä. Myös Oslossa vietetään toukokuun ensimmäistä ja vappumarssi oli muuttanut reittejä. Löysimme itsemme pysäkiltä, jota ei oltu merkitty edes linjoihin. Onneksi alue ei ollut aivan vieras ja löysimme tiemme hotellille läpi vappumarssien.

Suomessa olen vappumarssin nähnyt joskus pentuna, joten oli omalla tavalla mielenkiintoista nähdä kilometrien pituinen marssiletka kulkevan Oslon kaupungin katuja. Jos en täysin väärässä ole, on Suomen marssit (jos niitä enää on) aamuvarhaisella ja jokainen porukka marssii omana joukkonaan. Oslossa vaikutti kaikki olevan samassa kulkueessa ja marssi alkoi puolilta päivin (jolloin ihmiset on hereillä ja katsomassa katujen varsilla kulkuetta). Sitä mitä marssijoiden kylteissä luki tai mitä he huuteli en valitettavasti tiedä - ehkä hyvä niin.

Oopperatalo

Eräs mielenkiintoisista kohteista oli Oopperatalo (Operahuset Oslo). Talo on nähtävyys sisältä sekä ulko ja talon katolta aukeaa hienot näkymät. Kalteva katto oli hieman petollinen Ukkelin nousta, mutta onneksi seinänvierustalta löytyi portaat joita oli helppo kiivetä. 

Sisätiloissa otimme hieman välipalaa (biobreikin lisäksi). 

Alueen laajat rakennutyömaat hieman latisti näkymiä, mutta kun ne sai jätettyä syrjään ja keskitettyä ajatuksensa Oopperataloon oli paikka mitä mainioin taaperon väsytys kohde.

Shoppailut

Tämä matka oli erikoinen myös siltä osin, että ainoat kotiinviemiset matkalta oli jääkaappimagneetti sekä sukat. Pari lastentarvikeliikettä tuli kuitenkin bongattua:

Sprell Grünerløkka (Korsgata 24 A)

ja 

Leker og mer (Korsgata 22)

Kumpikin liike löytyi Merkeveien:in varrelta. Kadulla näytti olevan myös muita lapsille suunnattuja liikkeitä.

Ruokapuolen hoidimme muutamassa eri ravintolassa (Friday, Hard Rock Cafe, La Cucina ja Big Horn Steak House (joissa jokaisessa tarjolla vaihtoehto lapsille. La Cucina oli ainoa, jossa maitoa ei saanut ruoan kanssa), mutta tämän lisäksi, kiitos runsaan aamupalan, ostimme eväät päiväruoaksi. Kaupoissa oli tarjolla sopivia annoksi nautittavaksi sellaisenaan hotellihuoneessa tai puistonpenkillä. Liikkeitä joita eväitä ostimme oli Joker, 7 eleven, Rema 1000 ja oma suosikkini Deli de Luca.

***
Meidän Oslo reissumme ei sisältänyt kohteita joihin oli sisäänpääsymaksu. Kaupungissa on tarjolla useita musoita (esim. viikinkimuseo, kon tiki-museo) ja kohteita lapsille, muttta jätimme nämä kaikki kokeilematta. Kunhan Ukkeli tuosta varttuu on hauska palata kaupunkiin, koska katsottavaa jäi vielä paljon!

Postauksia aiemmista perhelomista:

Lasten Bath eli pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille
Laivalla- Silja Europa taaperon kanssa
Matkalla Berliiniin - 3 yötä Berliinissä taaperon kanssa

Oma suihku - sitä minä matkoilla kaipaan

Matkoilla ollessa arvostukseni suomalaista vettä kohtaan vahvistuu. Enkä puhu pelkästään juomavedestä vaan myös siitä upeasta järjestelmästä, joka lähes 100%:sti tarjoaa nautinnollisen suihkuhetken lämpöisen, puhtaan ja tasapaineisen veden alla ilman suurempia säätöjä.

Hotelleissa yleisesti ottaen on vedenpaineet ja lämmöt kohdillaan, mutta kotimajoituksissa suihkuun liittyvät asiat nousee pinnalle herkemmin. Viimeisimmän Prahan matkan majoituimme Airbnb:n kautta vuokraamassa yksityisasunnossa. Asunto oli muuten kaiken puolin hyvä, mutta se lämmin vesi. Tai siis sen puuttuminen.

Palasimme Prahasta ja valehtelematta viikon toinen kunnollinen kokovartalopesu tuli tehtyä kotona saunan yhteydessä. Prahassa pesin hiukset lavuaarissa ja suihkussa kävin Varsovassa, johon tein yhden päivän retken (en pelkästään suihkun takia, mutta peseytyminen oli ihan hyvä lisä sillä reissulla).

Prahassa majoituspaikkamme kaasulämmitteinen vedenlämmitysjärjestelmä tarjosi hieman vaihtelevaa lämpöä, joten suihkun alle ei houkuttanut mennä kokeilemaan tuleeko tulikuumaa vai jääkylmää. No ei kai se kylmä vesi haittaa? No haittaa!!! Olen herkkä ja traumatisoitunut. Eikä veden lämmön vaihtelevaisuus ollut mukavaa kriittisen kaksi vuotiaan kanssa. Äitiinsä tullut.

Praha ei ole ainoa kokemus epämiellyttävistä suihkuhetkistä. Englannin suihkujärjestelmä tuo mieleen jäätäviä muistoja, joissa mökin järvivesikin on parempi peseytymiseen. Niissä paikoissa missä olen majoittunut, on menty perienglantilaisella kahden hanan -systeemillä - jossa kummastakin hanasta tuntuu tulevan kylmää.

Olimme kesällä muutaman päivän Bath'ssa (Englanti) ja siirryimme sieltä Nantesiin (Ranska). Nantesin hotellin tarjoama suihku- ja kylpyammekokemus pyyhki hetkellisesti mielestäni Bathilaisen omakotitalon suihkukokemuksen. Vieläkin muistelen lämmöllä hetkeä, kun laitoin Ukkelin nukkumaan ja itse siirryin vaahtokylpyyn kera punaviisilasillisen ja kirjan.

Veden puhtaus ja kovuus on oma lukunsa. Vastaan on tullut myös paikoja, joissa on paineet ollut kohdillaan ja lämmintä vettä tarpeeksi, mutta sitten vesi on tuntunut väärältä. Ei tutun kovalta vaan ehkä saippuaisen pehmeältä. Vettä ei välttämättä kannata juoda ellei halua viettää loppulomaa vessaa jatkuvasti etsien (Voi luoja, vessapaperit onkin sitten oma lukunsa!)

Suomessakin on joutunut karvaasti pettymään suihkukokemuksiin, kun veden painetta ei ole ja vesi valuu hiiren häntänä. Tai kun joku ehti käyttämään lämminvesisäiliöstä kaiken veden.

Mutta mitä väliä muista paikoista? Tärkeintä on, että kotiin tullessa tietää, että lämmintä vettä riittää, paineet on kohdillaan ja tyytyväisyys on taattu joka kerta.

Vaikka matkustaminen on hauskaa, on kotiinpaluun ehdottomasti paras hetki, kun pääsee suihkuun ja pesemään matkan pölyt pois.

Myyrä ja Praha

Jos olet elänyt lapsuuden 80-luvulla, tiedät mikä on Myyrä. Minä ainakin tiedän ja olen hänet tutustuttanut myös Ukkelille.

Minun Myyrä on se alkuperäinen, piirretty hahmo, ei Myyrä ja Panda -animaation hahmo, joka on nyt tullut lasten iloksi.

Tämä vierailu Prahaan taitaa olla jo seitsemäs ja tällä matkalla olen huomannut, että Myyrää on alettu tuotteistamaan enemmän. Minua asia ei harmita lainkaan.

Olen ostanut tältä Prahan matkalta Myyrä -tuotteita:
- suklaamunia
-joulukalenterin
-vuosikalenterin
-paidan
-leluja mm. Rakennuspalikoita, sammakko sorminukke
-hammastahnaa
-muki

Ainakin nämä on jäänyt kauppaan:
-pellavansiemen tyyny
-lastenvaatteita mm. Potkupuku
-lautassetti
-lasten puutarhapöytäryhmä
-lasten puutarhakatos
-eväslaukku

Tätä lähdin hakemaan, mutta vielä en ole löytänyt:
-petivaate -setti. (Onneksi kotona on kaapissa yksi edellisiltä reissuilta)

Pari päivää reissua jäljellä. Katsotaan mitä vielä mukaan löytyy :)

Lasten Bath eli pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille

 

Kesäkuussa matkasimme Englantiin, Bathin ihastuttavaan kaupunkiin. Kaupungissa on idyllisen englantilaisen rakennustyylin lisäksi historiallisia nähtävyyksiä ajallisesti aina Rooman imperiumin aikoihin, jolloin jo kaupunki oli kuuluisa kylpyläkaupunki. Vaikka nykyiset, modernit kylpylät on lähinnä aikuisille suunnattuja, on lapsiperheille paljon nähtävää.

Listasin tähän pari vinkkiä jotka oli meidän perheen mieleen ja joita voin suositella kenelle tahansa Bathissa kävijälle:

Kuninkaallinen leikkipuisto - Roayl Victoria Park

Royal Victoria Park on kokonaisuutena laaja puistoalue, jonka 11 vuotias Kuningatar Victoria avasi vuonna 1830.

Royal Victoria Parkin leikkipuisto on laaja-alue, josta löytyy tekemistä kaiken ikäisille. Ilmainen leikkipaikka tarjoaa useamman hienohiekkaisen hiekkalaatikon (hiekkaa löytyy sitten jokaisesta saumasta), nurmikenttiä, erillaisia kiipeilytelineitä sekä liukumäkiä. Alueella on kahvio sekä WC-tilat, jotka ainakin meidän vierailupäivänä oli maksuttomat. Tai ainakin siivooja päästi meidät sisään ilman maksua. Alueella on myös pari maksullista leikkipistettä (pomppulinna, karuselli) ja kertakäyntihinta taisi olla punnan luokkaa. Hyödynsimme vain maksuttomat leikkimahdollisuudet, joten hinta voi olla edullisempikin.

Leikkipuistossa viettämämme piknikin ja leikkihetken jälkeen siirryimme sorsalammelle syöttämään lintuja (omat leivät mukaan!). Lampi on aivan leikkipaikan lähellä, mutta sorsia siellä ei ollut kuin muutama. Lokkeja sitten senkin edestä.

Jos leikkimisen ja lintujen syöttämisen jälkeen vielä jaksaa, voi matkaa jatkaa pidemmälle Royal Victoria Parkia. Viheralueiden jälkeen pääsee Royal Crescent'iin, joka on iso kaartuva rakennus puiston laidalla. Tämä erittäin näyttävä rakennus toimii hotellina, mutta kotisivukuvien perusteella jättäisin lapset (ainakin ne pienimmät) suosiolla kotiin tuolla yöpyessä.

Kuinka pääset: Linja 4 Weston (keskustasta), pysäkki Park Lane Marlborough Lane'lla

Kotieläinpuisto lähiössä - Bath City Farm

Kotieläinpuisto Bath City Farm toimii lähiössä vapaaehtoisvoimin. Farmilta löytyy kanoja, possuja, mini heppoja, vuohia ja muita kotieläimiä. Eläinten lisäksi nähtävää riittää maisemissa, joten koko perhe varmasti jaksaa viettää aikaa City Farmilla. Alueelta löytyy pieni myymälä, josta voi ostaa ruokaa syötettäväksi eläimille. Omat eväät voi nauttia eväspaikalla. Alueella on useita käsien pesupisteitä ja hygieniaan pyydetäänkin kiinnitämään huomiota, jotta eläimet (ja ihmiset) eivät sairastuisi.

Kuinka pääset: Kelston View, Whiteway, Bath. Tarkista linja-autoreitit. Jos olet ostanut päivä- tai viikkolipun, pääset matkustamaan ainoastaan sen firman autoilla. Eri firmat ajaa eri linjoja.

Lelukauppa, jossa saa leikkiä - My Small World

Bathin keskustassa, sateenvarjojen peittämällä St Lawrence Streetiltä löytyy My Small World Lelukauppa. Vierailimme kaupassa ilman ostotarkoitusta, ajantappo hengessä, ja kaupassa sai ajan myös kulumaan. Kauppa ei ole suuren suuri, mutta tarjontaa oli senkin edessä ja kaikkea sai kokeilla. Ukkeli vaihtoi taitavasti lelusta toiseen ja todennäköisesti jokainen potkuauto ja liikkuva kärry tuli testattua. Liikeessä on myös vanha leikkihevonen, joka ei ollut myynnissä vaan ainoastaan viihdytystarkoitukseen. Olisi tehnyt itsekin mieli testata, mutta jätin välistä.

Kuinka pääset: 19 - 21 St Lawrence Street, Southgate, Bath

Joulu ikuinen - December 25th

Kyllä. Joulukauppa. Roomalaisen kylpylän läheisyydestä Cheap Streetiltä löytyy December 25th -kauppa, joka tarjoaa joulukoristeita - ympäri vuoden. Paikka ei ole ehkä lapsiystävällisin (koska sisältää myös särkyviä koristeita), mutta sopii jokaiselle lapsenmieliselle.
Joulukauppa on toki mukana myös Bathin joulumarkkinoilla.

Kuinka pääset: 16 Cheap Street, Bath

Karkkikaupat

Bathista löytyy useampi liike, joka houkuttelee kadulla kulkijaa kotitekoisella fudgella. Yksi näistä on The San Francisco Fudge factory. Kauppaan astuessa vastaan tulee sokeripilvi. Makean tuoksu on käsinkosketeltava. Olo kaupassa on kaksijakoinen, kun toistaalta haluaisi lähteä haukkaamaan raitista ilmaa, ettei tukehdu omaan kuolaansa (Varmaan jokin allerginenreaktio) ja toisaalta ei voi kun tuijottaa (ja pyyhkiä suupieliä kuolasta) tarjolla olevia herkkuja. Ostin kaksi palaa, joita todellakaan en pystynyt syömään kerralla.

Varoitus: Sokerivaara näiden liikkeiden kohdalla!

Tähän matkaan liittyviä muita postauksia:
Ennakkotunnelmia matkaa varten 
Vinkit edulliseen matkustamiseen Lontoosta Bathiin - Perhelomalla Englannissa