Itsekkyyden aikakausi on alkanut. Vai sittenkin kehitymisen aikakausi?
Ukkeli haluaa kantaa vessapaperirullapaketin portaat ylös. Paketti on yhtä iso kuin poikanen, mutta tahdolla ja sisulla paketti nostetaan ylös porras portaalta.
Nousu on paikoin horjuvaa ja synnyttää kauhun väreitä äidin selkäpiissä - älä vaan nyt kaadu.
Olen lapsesta ylpeä. Samalla kuitenkin haluaisin napata paketin lapselta: ottaa vessapaperit toiseen kainaloon ja Ukkelin toiseen ja pyyhkäistä kotiin. Toisaalta en jaksaisi kuulla sitä huutoa mikä paketin riistosta tulisi. Se kuitenkin olisi kertoimiltaan huomattavasti pahempi kuin aherruksen synnyttämä ääntely.
Jatkamme hidasta etenemistä ja iloitsen salaa, että asumme toisessa kerroksessa.
Yritän nauttia tästä hetkestä, koska kotona on edessä uudet taistot riisumisen ja ruokailun kanssa.
Valot sammuvat rapussa ja kiroan hallituksen puheenjohtajaa joka ei suostu harkitsemaan valoja liiketunnistimella hänen toimikaudellaan... Mielessäni alkaa heräämään ajatukset vallankaappauksesta.
Onneksi on perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!