Niin se lukukausi päättyi. Itsellä vielä vähän kevätkautta jäljellä (lopputyön tekoa ja kesäkurssia ei lasketa), mutta muskarissa leikittiin maanantaina viimeiset leikit ja suljettiin soittorasiaan kaikki opitut laulut ja sävelet.
Kevätjuhlat olivat Ukkelin ensimmäiset ja pukeuduimme tilaisuuden arvokkuuden vaatimalla tavalla. Tosin kravatti jätetiin kotiin enkä minäkään ahtautunut korkkareihin (sopivia ei enää synnytyksen jälkeen ole ollut). Maanantain muskariryhmät oli juhlia varten yhdistetty, joten paikalla oli alle vuoden ikäisistä 1-2 vuotiaiden ryhmäläisiin = Ihanan paljon lapsosia.
Ja arvatkaan kuka olikaan menevin tässä joukossa? Jep, minun ei tarvinnut kovin montaa minuuttia paikallani istua, kun piti hieman paimentaa lasta. Laulujen alkaessa tosin hänen piti päästä syliin, koska äidin kanssa on hyvä tanssia ja äiti hypyttää (vaikka ei se tasajalkahyppy enää kovin kaukana ole). Vai olikohan syy see vieressäni ollut valonkatkaisin?
Muskaria kävimme viime syksyn ja tämän kevään. Tuota aikaa kun muistelee, niin huomaa kuinka suuren kehityskaaren Ukkeli onkaan tehnyt. Aloitimme 1-2 vuotiaiden ryhmässä alle vuosikkaana. Ukkeli kontasi ja seisoi, mutta ei vielä kävellyt. Lyhyen muskarimatkan kuljin poika kantorepussa.
Viimeisenä päivänä Ukkeli käveli koko matkan itse. Nostelu ei kuukausien saatossa poistunut, syy vain vaihtui. Siinä missä alle vuosikasta nosti osana leikkiä, nyt häntä sai nostaa pois sohvilta, pöydiltä ja penkeiltä (ja hypittiinhän sitä välillä). Syksyllä portaisiin päin konttaavan kaverin sai vielä helposti kiinni, mutta nyt 1 v 7 kk liukas salama aiheuttaa äidille ylimääräisiä sydämen sykkeitä hänen hävitessä näköpiiristä - ja löytyessä yrittämässä portaita alaspäin yksin.
Hienot oli juhlat ja tästä on hyvä jatkaa syksyllä päiväkodin musiikkileikkeihin.
Muskaristamme kirjoitin jo aiemmin postauksessa Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!