torstai 4. toukokuuta 2017

#Mammakuntoon2017 - viikko 17: Karkkinarkkarin tunnustuksia


Aluksi kiitoksia kaikille ihanille lukijoille, joilta sain tsemppiä ja tykkäyksiä edellisen tilanne päivityksen yhteydessä! Itseni vuoksi tätä teen, mutta kannustusviestit auttaa jaksamaan. Eikä kehtaa nyt jättää keskenkään, kun saa kuulla sitten vaan jälkeenpäin 😉.

Tiivistäen kerrottuna huhtikuu ei karistanut kiloja, mutta eipä niitä tuonnutkaan. Ottaen huomioon, että huhtikuussa tuli rikottua varmasti kaikkia rutiineja ja hyvin alkanut liikunta jäi vähäiselle, olisi kuukaudensaldo voinut olla aivan toisennäköinen.

Vaikka paino pysyi samana, muutosta tapahtui rasvan ja lihaksen määrissä. Rasvaprosentti oli noussut ja vastaavasti lihasta oli lähtenyt puoli kiloa! Tämä tarkoittaa sitä, että jos jatkaisin huhtikuun mallilla voisin sanoa hyvästit niille tiputetuille kiloille ja toivottaa läskit takaisin! No way!

Mikä sitten tein eritavalla? Mitkä minun tekemättä jättämät asiat ja huonot päätökset vaikutti siihen, että paino ei tippunut, lihakset lisääntynyt ja läski sulanut?

Huhtikuu oli erikoinen kuukausi alkuvuoteen verrattuna, että siihen sisältyi Berliinin matka, pääsiäinen ja mieheni oli talvilomalla sekä saldovapailla, joten hän oli kotona lähes koko kuukauden.

Berliinissä mielestäni ruokailut ja liikunta hoitui kohtalaisen hyvin. Niiden osalta ei ongelmaa, mutta siellä tuli syötyä herkkuja sekä säännöllistä ateriarytmiä ei ollut.  Nutellaa ja Kinderiä oli saatavilla sen verran paljon, että huomioni kiinnittyi tuotteiden yhtenäiseen tuotenimen kirjoitusasuun. Päätelmäni, että tuotteet tulee samasta firmasta ei ollutkaan väärä vaikka asia tuli tarkistettua vasta matkan jälkeen. Ei siis lainkaan turha reissu 😀. (Lomalla tosin pitääkin ottaa vähän rennommin.)

Pääsiäisen vietimme kotipaikkakunnalla. Olen havainnut, että minulla on todella huonotapa herkutella Kiuruvedellä ollessa. Aloitan napostelun jo ajomatkalla ja etenkin vanhempieni luona voin monta kertaa käydä avaamassa ruokakaapin/jääkaapin ovet ja katsoa olisiko jotakin hyvää. Pääsiäisenä tietenin tarjolla oli suklaamunia, mämmiä, karjalanpiirakoita,yms.yms. Tämä on tapa mistä pitäisi päästä vaan eroon. Monta vuotta olen opetellut tuosta pois, mutta tapa on yhä sitkeässä. Aivan yhtä hyvin juurtunut kuin ajatus siitä, että leffateatteriin ei voi mennä ilman herkkuja ja pidemmällä matkalla pitää olla matkaeväät (=herkkuja).

Päivärytmin muuttuminen/puuttuminen. Kun olen Ukkelin kanssa kahdestaan kotona, on meillä oma päivärytmi ja silloin pystyn noudattamaan hyvin syöntiä 3-4 tunnin välein. Ja turhia napsimisia ei tule tehtyä, koska muuten polven tasolta kuuluu nam-nam.

Päivärytmiin ja reissaamiseen liittyen ruokavaliosta tuli lipsuttua. Eli juuri ne välipalat, lautasella on mitä on, jne.

Vettä ei tullut juotua tarpeeksi. Ei pitäisi olla vaikeaa, mutta tämäkin menee tuon rutiinin puuttumisen piikkiin. Matkalla vettä ei välttämättä tule juotua tarpeeksi, koska vessassa ramppaaminen on työlästä (tekosyitä!!). Limppareihin tulee myös sorruttua herkemmin. Tai ainakin minä sorrun.

Itsehillintä petti monta kertaa. Olen pirun hyvä keksimään tekosyitä minkä vuoksi minun pitäisi ostaa esim, suklaapatukka. Ei minun välttämättä ole edes tehnyt mieli sitä, mutta silti pieni ääni on keksinyt, minkä vuoksi minä voin sen ostaa ja SYÖDÄ. Yleensä se on, että en ole syönnyt karkkia pariin päivään. "oo, totta! olet aivan oikeassa kuomaseni, tätähän pitää juhlia! Ostetaanpas tuollainen suklaapatukka!". Olen tällä tapaa karkkinarkkari, että hyvän pitkän kuivan kauden jälkeen annan itselleni luvan. Ja kyllä! Jälkeen päin kaduttaa. Toukokuun missiona yritän pysyä paremmin kuivilla.


#Mammakuntoon2017 projektini alkoi vuoden alussa. Aiemmat postaukset aiheeseen liittyen voi lukea täältä

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!