tiistai 7. helmikuuta 2017

Viikko käyntiin muskarin musiikkihetkellä


Olemme viime syksystä lähtien käyneet muskarissa 1-2 vuotiaiden ryhmässä. Ukkeli oli alle vuoden kun aloitimme Muskarissa, mutta minusta tuntui silloin hassulta, että olisimme  menneet alle vuosikkaiden ryhmään. Ryhmän alkaessa Ukkeli oli nuorin ja eron huomasi selvästi. Taputtaminen ja hyppiminen oli hauskaa joten hän kyllä osallistui aktiivisesti ja viihtyi isompien joukossa. Nyt puoli vuotta myöhemmin meno on aivan eri. Ukkelin opittua kävelemään ja kiinnostuessa lähes kaikesta mahdollisesta, on muskaristakin tullut seikkailupuisto. Keväänryhmässä on syksyltä yksi tuttu lapsi ja monta uutta tuttavuutta. En tiedä vaikuttaako, että ryhmäläiset on nyt suunnilleen samanikäisiä, mutta meno tuntuu paljon aktiivisemmalta. Tai sitten Ukkelin perässä juokseminen on saanut minut luulemaan, että siellä jotenkin tapahtuisi enemmän :) .

Syksyllä muskarin alkaessa ihmettelin, että en tunnistanut yhtään laulettua laulua. Onhan toki aikaa, kun on lasten lauluja tullut laulettua tai kuunneltua, mutta silti biisit oli täysin vieraita. Myöhemmin selvisi, että laulut ovat ohjaajamme Saaran yhtyeen omaa tuotantoa. Tämä selittikin paljon (enkä näin ollen ole ihan seniili). Muskari kestää kerralla 45 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme laulaa, leikkiä, soittaa ja vähän teemasta riippuen askarrella tai piirtää. Syksyllä lapset sai askarrella siilin varjoteatteriin. Saara esitti lapsille myös varjoteatteriesityksen, joka vuorostaan inspiroi minut tekemään joulukalenterin varjoteatterityylillä.  Välillä tuntuu, että Ukkelilla on niin monta rautaa tulessa hänen säätäessä omiaan, että meiltä menee koko musiikkikasvatus ohi. Muskaripaikka kun on jo tuttu pitää siellä joka kerta käydä räveltämässä ne samat sähköjohdot, kaapit yms. mihin ei tarvitsisi mennä. Onneksi kolmeen varttiin mahtuu monipuolista ohjelmaa ja aktiviteetti vaihtuu sopivalla tempolla. Eiköhän ne muutkin muskarilaiset siitä vielä reipastu ravaamaan ympäriinsä ennen kevään viimeistä kertaa.

Ukkeli tykkää soittimista. Etenkin niistä kaverilla olevista. Tällä viikolla oli jälleen kerran menossa iänikuinen sähköjohtojen katselmus, kun hän kuuli marakassin äänen. Siihen loppui virtapiireily, kun hän syöksähti hakemaan itselleen soittimen. Kumpaankin käteen olisi pitänyt saada oma, mutta yhdellä piti pärjätä. Tuollaiset tilanteet ovat hyviä oppimishetkiä: Aina ei saa mitä haluaa ja pitää osata myös luopua esineestä. Ukkelilla on suhteellisen reipas tyyli ottaa vieruskaverilta soittimet, mutta ei hän laita vastaankaan (uhmaa), kun minä, toinen vanhempi tai ohjaaja palauttaa soittimen takaisin. Silloin kun soittimena olisi rumpu, kiinnostaa Ukkelia tamburiini. Tamburiinia soittaessa mielenkiintoisempi olisi triangeli. Onneksi soittimia ehditään vaihdella, niin kaikki lapset pääsevät kokeilemaan eri vaihtoehtoja.

Muskarista on tullut mukava viikon käynnistys. Jos emme kävisi muskarissa, olisi maanantaille katsottuna joku muu kerho. Kerho antaa mahdollisuuden tavata muista vanhempia  ja ihastella pikkuistenryhmään tulijoita. Alle vuosikkaiden ryhmä alkaa välittömästi, kun me lopetamme, joten pikkuiset odottavat aina aulassa sisäänpääsyä.

Viime syksynä mainostin eräässä Facebook -ryhmässä meidän muskaria. Koska muskari sijaitsi niin lähellä halusin osaltani mahdollistaa, että ryhmän minimikoko täyttyisi ja jatkuisi myös keväällä. Oma lehmä siis ojassa, kun toivoin, ettei minun tarvitse etsiä toista ryhmää. En ole poliittisesti (tai uskonnollisesti) sitoutunut ja olinkin kovin hämmentynyt, kun eräs ryhmäläinen kommentoi, että kaikkien on hyvä tiedostaa kyseisen muskarin järjestäjän olevan erään poliittisen puolueen lastenjärjestö. Kyseinen henkilö kertoi edustavansa eri poliittista näkemystä ja näin ollen ei veisi lastaan muskariin missä me käydään. Häkellyin tuosta kommentista. Hetkellisesti minulle tuli olo, että olin tehnyt jotakin väärää. Ensijärkytyksen jälkeen en voinut kuin ihmetellä kyseisen henkilön kommenttia. En tarkemmin ala ruotimaan mikä puolue on kyseessä, (täältä voit käydä lukemassa missä muskarissa käydään) mutta voin sanoa, että en koko syksyn aikana ollut huomannut toiminnassa mitään poliittista agendaa. Ellei se ollut sitten se sammakko, joka hyppäsi lumpeelta toiselle....hmmm... Muskarin kotisivuilla kyllä kerrotaan poliittisesta kytköksestä, mutta myös siitä, että heidän kerhotoiminnassa tausta ei näy. Toiminta pohjautuu myös arvoihin, joita itse arvostan: erilaisuuden hyväksyminen, vastuuntuntoisuus ja oman elämän hallinta. Vanhemmat päättävät missä kerhoissa lapsiaan käyttävät, joten en millään muotoa väheksy ryhmässä kommentoineen henkilön näkemystä.

Tuo henkilön antama kommentti herätti minut ajattelemaan, että välillä on hyvä pysähtyä tiedostamaan missä mennään. En minäkään veisi lastani kerhoon, joka sotisi minun arvomaailmaani, mutta toisinaan sitä paahtaa tukkaputkella menemään ilman, että asioita tarkemmin miettii. Uskon, että jos esim. muskarissa olisi teemoja tai puheita, jotka särähtäisi korvaani, emme siellä kävisi. Muskaria valitessani en ennakkoluuloineni lainkaan katsonut ev.lut.seurakunnan tarjoamia muskareita, koska epäilen niissä painotuksen olevan liian uskonnollinen minun makuuni. Tämä tosin kertoo ainoastaan minun näkemyksestä ilman tarkempaa tutustumista aiheeseen. Ehkä käymme vielä jossakin vaiheessa katsomassa seurakunnan tarjonnan ja sitten tiedän olenko vain ennakkoluulojeni orja vai olinko oikeilla jäljillä.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!