Pienillä käsillä pienestä lasista

Olemme harjoitelleet Ukkelin kanssa juomista omasta lasista. Kerran jäi mieleeni vinkki, että harjoitteluun kannattaa käyttää snapsilasia, koska normaalikokoinen juomalasi on pikkuihmisen pienelle kädelle TODELLA iso. Lähes sama, jos itse yrittäisi juoda 1-1,5 litran tuopista (ainakin näillä käsillä mitkä minulla on :) ).  Meiltä löytyy kaapista kristallisia snapsilaseja, mutta mielelläni pidän ne ehjänä vielä muutaman vuoden. Ohuet, herkät lasit eivät kestäisi Ukkelin ronskia harjoittelutapaa. Vinkin saamisesta lähtien olen yrittänyt löytää muovisia snapsilaseja jotka täyttäisi minun vaatimukset lasin suhteen. Valehtelematta ainakin siis puoli vuotta. Todennäköisesti olen käynnyt vain väärissä kaupoissa, mutta kovamuovisia pieniä snapsilaseja en ole löytänyt. Viime viikolla lopulta löysin alennuksesta juuri sellaiset lasit mitä olin etsinyt, mutta ne oli lasia. Lasi oli kuitenkin sellaista raskasta ja paksua, joskus ikilasiksikin ehkä kutsuttu, otin niitä pari kotiin. Ja kun halvalla sai 😀. Esittelin kotona löytöäni ja mieheni kommentti oli:"Eikö noiden olisi parempi olla muovista?". No niiiiin - kyllä! Mutta jos puoleen vuoteen en muovisia ole onnistunut löytämään, niin sitten saa kyllä nämä kelvata. Ei syttynyt sota, mutta hieman piti tuhahtaa, kun hän noin epäili minun arvostelukykyäni.  Oikeassahan hän kysyessään oli, mutta olen valmis kompromisseihin, jos ei juuri sitä löydy mitä etsii. Todennäköisesti lähipäivinä alkaa näitä muovisia snapsilaseja löytymään vähän joka paikasta :)

Lasi meni kokeiluun jo samana iltana. Ensimmäinen testikerta* meni kirjaimellisesti rinnuksille. Ukkeli hallitsi lasista kiinni pitämisen kaksin käsin ja nostamisen kohti suuta, mutta liikerata ja lähestymiskulma vaati vielä harjoittelua. Puolikkaaseen lasiin mahtuu 10 ml (piti ihan mitata), mutta kyllä tuokin määrä sotkua saa aikaan. Pahimmat lammikot pyyhittiin ja kaadettiin lasiin lisää juotavaa. Toisella kierroksella vähän avitin, jotta saatiin lasi huulille asti. Huomattavasti paremmin meni. Tätä treenattiin ja annoin kokeilla jälleen yksin, avustin vielä lasin nostovaiheessa. Liikerata meni parin harjoituskerran jälkeen jo oikein, mutta lasin telakoitumisen kanssa oli vielä hienosäätöä. Ukkelin mielestä juomaa olisi ollut mukavampi lirputella kielellä, jolloin lasin alareuna oli leuassa ja näin ollen myös juomat jälleen rinnuksella. Treenaus tekee kuitenkin mestarin. Ukkeli myös keksi, että jos suun painaa lasiin kiinni lasin ollessa vielä pöydällä ja vasta sitten noustaa ylös, onnistuu juominen erinomaisesti.

Olemme treenanneet myös mehukeitolla, piimällä, marjasmoothiella ja -pirtelöllä. Nopeasti se taito siitä vain kehittyy, kun antaa kokeilla. Olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, mutta hyvä, että edes nyt. Harjoitukset jatkuu :)

Loppukevennyksenä ote elokuvasta  Airplaine! eli Hei me lennetään! *)Ensimmäisen juomisyrityksen kohdalla, tai lähinnä siinä, että se ei onnistunut, tuli mieleeni jokin komedia/sketsi. Siskojeni avulla sain ratkaistua mistä olin saannut flashbackit. Tältä se ensimmäinen yritys suunnilleen näytti (vaikka menikin rinnuksille). Lapsellani on juomsiongelma? 😉 On muuten ihan klassikkokomedia, jos jostakin syystä on jäännyt näkemättä.

Minkä ikäisenä teillä on lapset oppinut juomaan juomalaseista ilman auttamista? Onko antaa hyviä vinkkejä itsenäiseen ruokailemiseen, koska sitä meillä harjoitellaan parhaillaan..