kohti päiväkotiarkea - harjoitteluviikot

Meilläkin ollaan ottamassa askel kohti päiväkotiarkea. Ukkelin päiväkotitaival lähtee käyntiin yksityisessä päiväkodissa ensi viikon maanantaina, mutta jo tämän ja viime viikon olemme totutelleet päiväkodin tavoille.

Viikko sitten keskiviikona oli ensimmäinen tutustumispäivä. Ohjeistukseksi oltiin saatu, että tulette klo 9.45 pihalle. Keskiviikkona vettä tuli taivaan täydeltä ja itse katselin harmaata taivasta työpaikan ikkunasta.

Mies käytti Ukkelia päiväkodilla ja keskenään viestiteltiin, että "ei kai ne ulos mene tällaisella säällä". Oikeasti sitä vettä tuli PALJON! Onneksi sadevaatetus oli päällä, koska niin siellä oli alle kolmevuotiaiden ryhmä leikkinyt innoissaan pihalla. Siinä ei siis "pikkusateet" pidätellyt.

Ukkelille tällainen sadeleikkikokemus oli ensimmäinen, koska minä olen sokerista ja aina ollaan keksitty muuta tekemistä sadepäiviin. Eli heti kannatti päiväkotiin meneminen 😃.

Päivittäin ollaan käyty noin tunnin verran kerrallaan tutustumassa tapoihin, leikkikavereihin ja taloon. Vuorotellen on oltu sisällä ja ulkona. Koska virallinen aloitus on vasta ensi maanantaina, on Ukkeli ollut meidän valvovan silmän alla ja vastuulla.

Tällä viikolla edessä on vielä ruokailu- ja lepohetkiharjoittelu. Ainakin toistaiseksi Ukkeli on lähtenyt leikkeihin mukaan, mutta katsotaan miten käy, kun äiti ja/tai isä ei olekaan lähellä. Ukkeli on kyllä yleensä niin reipas, että en usko tässä tulevan mitään ongelmaa. Katsotaan mikä on sitten totuus muutaman viikon päästä.

Ensi viikolla mies on vielä kesälomalla, joten pääsemme ensimmäisen virallisen viikon vielä hoitamaan kevennetysti. Ensi viikolla nähdäänkin sitten miten hyvin äiti saa lapsen liikenteeseen ja päiväkodille ennen aamupuuroaikaa.

Harjoitteluaika on erittäin hyödyllinen. Ajatuksena voi tuntua turhauttavalta, että harjoittelu aikaa ei ole kuin tunnin päivässä, mutta se on juuri sopiva määrä. Olemme päässeet sisäistämään annettuja ohjeita, tutustumaan henkilökuntaan ja lapsiin, saanneet tietoa tipottain eikä kerta oksennuksena, josta ei muista kuin kokkareet. Olemme saanneet käyttöömme "kellokortit", joilla kuitataan lapsi tuoduksi ja noudetuksi, kuulleet nettijärjestelmästä, päivittäisestä palautekäytännöstä ja siitä mitä päiväkodille pitää tuoda.

Totta kai asiat voisi kertoa paperilla, mutta tämän puolentoista viikon aikana luodaan jo vuorovaikutus perheen ja päiväkodin kesken. On myös helppo kysyä seuraavana päivänä asioita, jos tulee jotakin mieleen.

Itselläni ei ole ollut mitenkään huolestunut olo päiväkodin aloitukseen liittyen, mutta jos jotakin on ollut, on nekin tunteet haihtuneet, kun on saannut tietoa. Tällä viikolla olen itse päässyt mukaan harjoittelukäynteihin ja maanantai-aamun lapsen hoitoon jättäminen ei huolestuta enää senkään vertaan.

Minulla on tapa elää mielessäni tulevia tilanteita ja luoda sen perustella kysymyksiä (ja turhaa stressiä). Päiväkotiin menossa olen esim. miettinyt, mistä ovesta aamulla mennään sisään, mihin jätetään vaatteet ja millainen ihminen on lastani vastaanottamassa. Nyt olen saannut vastaukset näihin kysymyksiin ja mielessäni päiväkotiin meno hoituu vaivatta ja Ukkeli jää iloisesti hoitajan huomaan leikkimään uusien kavereiden kanssa ennen aamupuuroa. Toivottavasti näin myös tapahtuu :)

Päiväkoti valittu - elokuussa aloitus

Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut päiväkotisopparin teko. Päiväkoti valittiin yksityiseltä puolelta ja hoidon Ukkeli aloittaa elokuussa. Olemme hyvissä ajoin liikenteessä, ja tässä on nyt hyvin aikaa totuttaa lapsi päiväkotirytmiin sekä opetella ruokailu yms. taitoja. Puolessa vuodessa poika ehtii kehittyä vielä paljon, joten turha edes miettiä miltä meno siinä vaiheessa näyttää.

Miltäs sitten äidistä tuntuu, kun tietää päivän jolloin lapsi mene hoitoon? Rehellisesti sanottuna tässä ei ole läpikäyty mitään suuria tunnetiloja. Hoidon aloitus on hyvin luonnollinen ratkaisu, etenkin kun Ukkeli on elokuussa lähes pari vuotias. Heinäkuun alussa palaan takaisin töihin noin kahden vuoden poissaolon jälkeen. Tällä hetkellä aikaiset aamuherämiset ahdistaa enemmän, kuin ajatus siitä, että meidän pikku poika on vieraalla hoidossa. Aikaisten aamujen lisäksi totuttelu työrutiineihin ja seurustelemaan päivät aikuisten kanssa vaatii orientoitumista:). En uskalla edes mainita ahdistuskynnystäni, kun mietin tietokoneen asennusta ja salasanojen uudelleen aktivointia 😱 .
Pojan syntyessä oli miehelleni itsestäänselvää, että hän pyrkisi pitämään kaikki mahdolliset vapaat. Saimme sovittua työ/loma -kuviot niin, että  hän on isyysvapaalla ja kesälomalla kesällä, joten pojat voivat heinäkuussa viettää kunnon isä-poika -aikaa äidin hikoillessa töissä (toivottavasti ovat saanneet korjattua sen ilmastoinnin parissa vuodessa...).

Kuvat: Nantes 2014 

Päiväkodista minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä äitini toimi perhepäivähoitajana minun ja siskojeni ollessa pieniä. En siis missään vaiheessa ollut kodin ulkopuolella hoidossa. Päiväkodeista minulla on tämän vuoksi ainoastaan toisen käden tietoa. Tietoni pohjautuvat siihen mitä lehdet kirjoittelevat, mitä hoitajina toimivat ystävät ovat kertoneet (usein niitä kauhujuttuja :) ) sekä mitä työkaverit ja ystävät ovat jakaneet omia kokemuksia. Tästä kaikesta huolimatta minulla ei ole mitään epäillystä eikö päiväkoti olisi pojalleni parhaaksi. Siellä hän pääsee leikkimään ikäistensä kanssa, oppii sosiaalisia taitoja, päivärytmiä, rutiineja ja oppii ottamaan ohjeita muiltakin aikuisilta, kuin ainoastaan omilta vanhemmilta. Uskon myös, että päiväkoti tarjoaa hänelle paikan oppia monipuolisesti. Tällä en tarkoita, että olen siirtämässä kasvatusvastuuta päiväkodille. Tarkoitan, että uskon poikani saavan päiväkodista virikkeitä jotka tukevat hänen kehitystää ja joita ei ole mahdollista kotoa saada. Vaikka pystyisimmekin tarjoamaan kotona viihdettä ja virikettä jokaiselle päivälle, emme pysty tarjoamaan samanlaista sosiaalista kanssakäymistä.

Tässä vaiheessa kodin ulkopuolisen hoidon aloitus tuntuu asiaan kuuluvalta. Tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen myöhemmin, kun hoidon aloitus on lähempänä. Katsotaan silloin uudemman kerran, mitkä on mamman tunnelmat. Puolessa vuodessa ehdin minäkin vielä käymään asiaa monta kertaa lävitse ja sen hetkisiä tunnelmia ei voi vielä etukäteen tietää. Siinä missä poika kasvaa ja kehittyy, pääsee äiti matkaamaan tunteiden vuoristoradalle.