Meilläkin ollaan ottamassa askel kohti päiväkotiarkea. Ukkelin päiväkotitaival lähtee käyntiin yksityisessä päiväkodissa ensi viikon maanantaina, mutta jo tämän ja viime viikon olemme totutelleet päiväkodin tavoille.
Viikko sitten keskiviikona oli ensimmäinen tutustumispäivä. Ohjeistukseksi oltiin saatu, että tulette klo 9.45 pihalle. Keskiviikkona vettä tuli taivaan täydeltä ja itse katselin harmaata taivasta työpaikan ikkunasta.
Mies käytti Ukkelia päiväkodilla ja keskenään viestiteltiin, että "ei kai ne ulos mene tällaisella säällä". Oikeasti sitä vettä tuli PALJON! Onneksi sadevaatetus oli päällä, koska niin siellä oli alle kolmevuotiaiden ryhmä leikkinyt innoissaan pihalla. Siinä ei siis "pikkusateet" pidätellyt.
Ukkelille tällainen sadeleikkikokemus oli ensimmäinen, koska minä olen sokerista ja aina ollaan keksitty muuta tekemistä sadepäiviin. Eli heti kannatti päiväkotiin meneminen 😃.
Päivittäin ollaan käyty noin tunnin verran kerrallaan tutustumassa tapoihin, leikkikavereihin ja taloon. Vuorotellen on oltu sisällä ja ulkona. Koska virallinen aloitus on vasta ensi maanantaina, on Ukkeli ollut meidän valvovan silmän alla ja vastuulla.
Tällä viikolla edessä on vielä ruokailu- ja lepohetkiharjoittelu. Ainakin toistaiseksi Ukkeli on lähtenyt leikkeihin mukaan, mutta katsotaan miten käy, kun äiti ja/tai isä ei olekaan lähellä. Ukkeli on kyllä yleensä niin reipas, että en usko tässä tulevan mitään ongelmaa. Katsotaan mikä on sitten totuus muutaman viikon päästä.
Ensi viikolla mies on vielä kesälomalla, joten pääsemme ensimmäisen virallisen viikon vielä hoitamaan kevennetysti. Ensi viikolla nähdäänkin sitten miten hyvin äiti saa lapsen liikenteeseen ja päiväkodille ennen aamupuuroaikaa.
Harjoitteluaika on erittäin hyödyllinen. Ajatuksena voi tuntua turhauttavalta, että harjoittelu aikaa ei ole kuin tunnin päivässä, mutta se on juuri sopiva määrä. Olemme päässeet sisäistämään annettuja ohjeita, tutustumaan henkilökuntaan ja lapsiin, saanneet tietoa tipottain eikä kerta oksennuksena, josta ei muista kuin kokkareet. Olemme saanneet käyttöömme "kellokortit", joilla kuitataan lapsi tuoduksi ja noudetuksi, kuulleet nettijärjestelmästä, päivittäisestä palautekäytännöstä ja siitä mitä päiväkodille pitää tuoda.
Totta kai asiat voisi kertoa paperilla, mutta tämän puolentoista viikon aikana luodaan jo vuorovaikutus perheen ja päiväkodin kesken. On myös helppo kysyä seuraavana päivänä asioita, jos tulee jotakin mieleen.
Itselläni ei ole ollut mitenkään huolestunut olo päiväkodin aloitukseen liittyen, mutta jos jotakin on ollut, on nekin tunteet haihtuneet, kun on saannut tietoa. Tällä viikolla olen itse päässyt mukaan harjoittelukäynteihin ja maanantai-aamun lapsen hoitoon jättäminen ei huolestuta enää senkään vertaan.
Minulla on tapa elää mielessäni tulevia tilanteita ja luoda sen perustella kysymyksiä (ja turhaa stressiä). Päiväkotiin menossa olen esim. miettinyt, mistä ovesta aamulla mennään sisään, mihin jätetään vaatteet ja millainen ihminen on lastani vastaanottamassa. Nyt olen saannut vastaukset näihin kysymyksiin ja mielessäni päiväkotiin meno hoituu vaivatta ja Ukkeli jää iloisesti hoitajan huomaan leikkimään uusien kavereiden kanssa ennen aamupuuroa. Toivottavasti näin myös tapahtuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!