Tiedätkö tunteen, kun löydät jotain mikä on kaikkien nähtävillä, mutta itse löytää paikan ensi kertaa? Ensin tulee vau! -olo ja sitten ihmetys siitä miksi ei ole aiemmin tiennyt tällaisen paikan olemassaolosta.
Sunnuntai-aamuna pistäytyessäni kaverin luona huomasin lähellä hänen kotiaan ihastuttavan puiston.
Ensin näin pienen solisevan puronuoman kiemurtelevan kivien välissä ja alla sik-sak -lankkusillan ylittävän pienen pienen lammen. Ajattelin ottaa tästä kuvan Instagramiin, mutta etsiessäni sopivaa kuvakulmaa huomasin, että kuvaamani kohde oli nimeltään Pienen sinisen lohikäärmeen puutarha. Vähän kauempana saman tyylinen kyltti kertoi minun saapuvan Punaisen Fenix-linnun puutarhaan.
Puutarhan keskellä olevasta taulusta luin minun saapuneen Roihuvuoren japanilaistyyliseen puutarhaan. Roihuvuoren kirsikkapuupuisto oli jo ennestään tuttu, mutta tästä puutarhasta en ollut kuullutkaan.
Käytin hetken puutarhan ihasteluun ja sunnuntai-aamun auringon suodattuessa puiden latvuksista koin erittäin rauhoittavan hetken.
Koko viikko on ollut yhtä juoksua, joten tällaisen paikan löytäminen ja siellä viettämäni hetki oli erittäin antoisa kokemus.
Lähtiessäni pois puistosta, oli äiti lapsineen ihastelemassa Pienen sinisen lohikäärmeen puutarhaa. Uskon etenkin vesielementin olevan kutsuva perheen pienimmille. Todennäköisesti tulen käymään puistossa vielä Ukkelin kanssa, mutta kuinka saan hänet pysymään erossa kivipuutarhan houkutuksista pitää ratkaista ajankanssa.
Kulkualueita on rajoitettu tarkoituksella köysin ja toivottavasti kaikki muistaa kunnioittaa osaltaan paikan kauneutta ja vehreyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!