sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Omaan huoneeseen - näin nukutaan meillä


Meidän nukkumisjärjestelyt muuttuivat vuodenvaihteessa, kun Ukkeli siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen. Omassa sängyssä Pikku-mies on nukkunut jo yli vuoden, joten siirto omaan huoneeseen oli vain ajankysymys. Pari viikkoa on mennyt todella nopeasti, eikä muutos vaikuttanut Ukkelin nukkumiseen mitenkään. Itselleni muutos on ollut rankempi, koska olen joutunut palaamaan herätyskellon käyttöön. Aiemmin pieni henkilökohtainen herättä veti verhot ikkunan edestä, kun oli aika äidinkin nousta. Meillä on nukuttu alusta lähtien niin hyvin, kuin vain pienen vauvan kanssa voi nukkua. Uusiin järjestelyihin Ukkeli on tottunut nopeasti ja öitä ei olla turhaan valvottu missään vaiheessa. Toki meilläkin on valvottu ja heräilty, mutta en ole kokenut, että kehoni olisi kärsinyt unen puutteesta.

Noin 3 ensimmäistä kuukautta nukuin Ukkelin kanssa samassa sängyssä. Ensimmäinen yö kotona nukuttiin kaikkiyhdessä. Sänkymme tuntui kuitenkin turhan pehmeältä sektion jäljiltä ja siirryin pojan kanssa nukkumaan vierashuoneen kovemmalle vuoteelle. Imetin, joten nukkuminen pojan vierekkäin tuntui helpolta ja luonnolliselta: Ruokabaari oli aina lähellä ja käytettävissä. All-inclusive -palvelua 😀. Alussa etenkin "nukkuminen" oli termi lepotilalle, jota käytin ajasta, jolloin en ollut hereillä. Eräänä iltana ensimmäisten viikkojen aikana päätin, että yritän syöttää ainoastaan istualtaan ja laitan lapsen nukkumaan Vaavi-sänkyyn (jonka olin vuokrannut). Katsottuani Anna Karenina -elokuvan, toisen leffan sekä jostakin sarjasta pari jaksoa, ruokailu jatkui edelleen (tiheän imun kausi nimittäin). Tein yön pikkutunneilla uuden päätöksen, että kumoan aiemman päätöksen ja jatkossa imetän yöllä maaten ja annan Ukkelin nukkua vieressäni yrittämättä mitään omaan sänkyyn siirtoa. Pari-kolme viikkoa nukuimme vierashuoneessa ja kun leikkausjälki antoi myöten, vaihdoimme huoneita: mies vierashuoneeseen ja minä Ukkelin kanssa parivuoteeseen. Parivuode oli parempi, koska minun ei tarvinnut yöllä miettiä, olenko liian laidassa ja onko tilaa. Yleensä kissamme nukkui tyynyni vieressä, joten sain nukkua kummankin lapsen kanssa :)

1.1.2016 Ukkeli siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ( ja mies palasi vierustoveriksi, mutta kissan piti poistua). Sänky oli erillään parisängystä, ja pieni hajurako taisi vaikuttaa, koska jannun yöunipätkät pitenivät. Imetyskertoja en ollut aiemmin laskenut, mutta oli niitä huomattavasti useampia kuin sänkyyn siirron jälkeen. Imetyshormonit auttoivat jaksamaan yösyötöt. Kuukaudet vieri ja kun ruokailuun tuli mukaan muutakin kuin pelkkä äidinmaito, lyheni yösyöttöaika huomattavasti. Edelleen syötin 2-3 keraa yössä. Kesän lopussa huomasin, että uni vei syöttäjästä voiton (herättiin aamulla kaikki samassa sängyssä) ja silloin päätettiin kokeilla yötä ilman syöttämistä. Pojalla maistui päivällä ruoka, ja kokoa sekä ikää oli sen verran, että yösyötöt eivät olleet enää välttämättöä. Eräänä aamuna juttelin Ukkelille, että "sovitaanko, että ensiyönä nukut koko yön. Tai heräät vain kerran?". Tietenkin tämä oli vain perushöpöttelyä, mutta seuraavana yönä Ukkeli heräsi vain kerran. Tarjosin hänelle vesipullosta imun ja hän jatkoi tyytyväisenä unia. Kyllä tuollainen tapahtuma pisti miettimään paljonko lapset oikeasti tuossa iässä voi ymmärtää puhetta? Tutkitusti he ymmärtävät varhaisemmassa vaiheessa kuin uskoisikaan.

Olimme kuulleet tarinoita, kuinka yösyötön vieroituksessa huudetaan useita öitä tissin perään, mutta tältä(kin) meillä vältyttiin. Muutamana yönä pidimme vesipullon sängyn vieressä, mutta se havaittiin tarpeettomaksi. Pari viikko meni ja Ukkeli nukkui koko yön heräämättä. Siirtymä tuntui niin helpolta, että muutamana aamuna miehen kanssa piti miettiä, että tuliko yöllä herättyä. Syksyn mittaan kokeilimme jälleen uutta asiaa eli yksin nukahtamista. Iltarutiiniin oli kuulunut iltasadun jälkeen silittellä ja hyssytellä Ukkeli uneen. Eräänä iltana luin sadun, toivotin hyvät yöt ja peittelin vuoteeseen (tosin kaksi sekuntia myöhemmin Ukkeli oli jo jaloillaan) ja poistuin huoneesta. Tämäkin kokeilu onnistui yli odotusten. Osaltaan hyvät hermot ja kärsivällisyys auttoi (saatiin riittävästi unta joten hermot oli tallella), koska alussa sängystä kyllä kuului vaikka vähän mitä. Jos ääni ei ollut hätäitkua, annoimme hänen siellä proteistoida. Unen tultua tarkistettiin nukkumisasento ja peiteltiin. Läpi yön nukkuminen ja nukahtaminen luonnistui aloimme puhumaan Ukkelin siirtämisestä omaan huoneeseen. Sovimme päivämääräksi 1.1.2017.

Kun 8.1.-17 kotiuduimme reissusta, nukkui Ukkeli ensimmäisen yön omassa huoneessaan. Isä oli järjestellyt huoneen valmiiksi meidän poissa ollessa. Kuulen yleensä aamuisin, kun soittorasia vedetään, joten herätyskelloni kyllä huolehtii edelleen äidin heräämisestä ellen ole vielä sängystä noussut.

Meillä iltarutiinit on pyritty pitämään samana paikasta riippumatta ja nukkumisjärjestelyt on aloitettu tilanteen mukaan aina samaan aikaan.
Näin meidän iltahommat menee
- iltapala
- iltapesut (pylly, naama, hampaat)
- iltasatu (kumpikin lukee ääneen)
- hyvän yön toivotus
- yövalo päälle ja kertaalleen sänkyyn peittely + nalle kainaloon
- Kun hiljenee: Tarkastuskäynti, miten päin makaa, lelujen laitto sängynreunaan (uninalle kainaloon) ja peittely.

Iltasadun olen lukenut ensimmäisestä viikosta lähtien. Kirjoja on luettu laidasta laitaan (Narnia; Nalle Puh; minä ja Hercule Poirot; Rauli Virtasen reissukirja (tai jokin vastaava); Polkupyörällä maapallon ympäi yms.). Viime aikoina enemmän puhtaasti satukirjoja, mutta ensimmäinen kirja oli Pekka Töpöhäntä.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!