Pöpö pakteeli on the tour - Oksennustauti perheessä

Ennakoin Georgen olevan lähellä, kun Ukkeli halusi kyöhnätä sylissäni. Hoitopaikassa oli yksi lapsukaisista laatoittanut eteisen uuteen uskoon aiemmin päivällä, joten kutsut oli lähteneet matkaan,

Siitä se sitten alkoi - pikkuherran ensimmäinen oksennustauti. Järkytys taisi olla suurin Ukkelille, jonka ilmeestä jo näki, että ymmärrys ei riittänyt miksi ruoka tulee ulos suusta. Olimme tähän mennessä välttyneet oksennustaudeista, joten oli tilanne äidille ja isällekin aika eksoottinen.

Onneksi tauti alkoi jo alkuillasta, joten pahimmat sotkut siivottiin hereillä ollessa. Ukkeli meni nukkumaan, mutta heräili pariin kertaan. Varoitusitku, syöksyin liikkeelle ja sänky välttyi sotkulta, kun puglit saatiin sankkoon. Hyvä meidän tiimi! Viimeinen itkaisu (ja liikkeelle lähtö jonka teki isä) tapahtui puoli yksi.

Torstaina jäi Mies kotiin Ukkelin kanssa. Aamupäivästä George oli halunut käydä leikkimässä, mutta tajusi sitten lähteä pois. Ukkeli oli isälleen todennut, että pöpö pakteeli oli mahassa. Iltapäivällä huokasimme jo helpotuksesta, että menipä ihanan äkkiä ohi... 

Yön pimeinä tunteina Georgen veli Yrjö tuli ja kellisti äidin ja isän. Edellinen lause voisi kuulostaa pornahtavalta ellei tosiasia olisi, että mistään kimppakivasta ei ollut kyse. Sooloiluksi tilanne meni ja loppupelissä nukuimme eri sängyissä, jotta toinen sai nukkua toisen halatessa sankoa. Seuraavan päivän etäpäivä muuttui sairaslomaksi.

Arvaa milloin halasin Idoa

Vaikka oksennustautia en ole vuosiin kokenut, ei tuo minun osalla krapulasta eronut. Niin paitsi, että edellisenä iltana en ollut kännejä riipassut. Miehen olo palautui päivän aika ja hän sai hoidettua Ukkelin päivähommat itseni maatessani puolikuoleena sohvalla.

Perheen ruokailut rajoittui parin päivän ajan mehukeittoihin ja smoothiet. Itselleni maistui sekoittamani vesi-siirappi-suola -juoma.

Perjantain anti-aktiivinen päivä. Sykkeet oli koholla, niin ei passiivisuusleimoja syntynyt