Keskustelun kulku oli hyvin perinteinen eli Ukkeli kyseli kyselemistään tai höpötteli mieleen tulleita asioita (tekstiä riittää). En oikeastaan edes kuunnellut mikä oli tämän päivän epistolan aihe vaan vastasin "joo".
Seuraavaksi Ukkeli kysyikin, että kuka sanoi joo.
En lainkaan tiennyt mikä oli ollut kysymys, jos kysymystä edes oli esitetty, mutta sanoin, että minä sanoin.
Seuraavaksi Ukkeli tiedusteli "Miksi?"
Eihän siinä voinut muuta snaoa, kuin myöntää:
Kun en jaksa puhua aiheesta niin on helpompi myöntyä
Niinpä niin. Siinähän se tuli. Toisinaan on huomattavasti helpompi vain myöntyä vastapuolen puheisiin, kuin lähteä niitä kiistämään tai edes ottamaan tarkemmin selvää mistä puhutaan.
Jos väittää vastaan tai kieltäytyy, pitää yleensä kantansa perustella. Kyselyikäisen taaperon kohdalla myöntyminen on miljoonakertaa helpompaa, kuin perustellun kannan läpimeno, ja myös huomattavasti harmittomampaa, kuin aikuisten kanssa asioiden hoitaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!