Viikko vielä! Sitten onkin jo viettää tämän vuoden jouluaatto ruokineen ja lahjoineen. Pukkikin toki käy.
Toisaalta toivon, että joulu olisi jo ohi, mutta toisaalta tätä aikaa haluaisi vielä hetken kuitenkin pidentää...
Sunnuntaina kutsuimme ystäviä ja tuttavia glögille joulun kunniaksi. Ajatus oli, että olisi kiva nähdä edes osa sellaisista ystävistä, joita tulee harvemmin nähtyä. Kutsuttuja oli toistakymmentä, mutta paikalle pääsi vain yksi perhe.
Ennen kuin kukaan ehtii tuntea ahdistusta sydämessään, että siellä on toinen laittanut ja sitten ketään ei tulekaan, niin ei hätää: Olin iloinen, että vieraita ei päässyt enempää.
Olen ollut aika väsyksissä viime aikoina joten vaikka pöytä koreaksi laitettiin, niin silti olin tänään niin väsynyt, että en olisi enempää vieraita jaksanutkaan.
Kutsut oli merkitty alkavaksi klo 10. Onneksi vieraat eivät tulleet ajoissa! Jos ovikello olisi soinut tasan kello kymmenen olisi ehtoinen emäntä löytynyt yövaatteissa keittiön lattialta kaulitsemassa voitaikinaa lihapiirakkaa varten.
Mielestäni piirakantyöstö alkoi ihan hyvissä ajoin, mutta aikataulu kusi voitaikinan vuoksi. Resepti puhui voitaikinasta, mutta kauppiastarjosi ainoastaan valmiiksi kaulittuja voitaikinalevyjä. Tiesin jo ostaessani, että edessä olisi aikamoinen suo, mutta kun muutakaan ei ollut piti ne ostaa. Ongelmana tässä tietenkin oli, että levyt piti saada yhdeksi taikinamöykiksi ja sitten kaulita levyksi.
Siinä lattian rajassa tuli erinnäinen flashback yläasteen kotitaloustuntien suuntaan ja ymmärrys voitaikinan mahdista kasvoi yrittäessäni taltuttaa sitä siinä leivinpaperin päällä. Mutta hei, lattiatkaan ei jauhoittunut, että kyllä minä kätevä emäntä olen. Ja piirakkakin oli erittäin maistuva, vaikka ihan heti en toista lähdekään väsäämään. Tämä retroherkku sai mukavat muistelut aikaiseksi, joten senkin puolesta oli vaivansa väärti.
Seuraavat viisi päivää tulee olemaan töissä aika hektistä aikaa, joten väsymystä en tule pääsemään pakoon. Perjantaina lähdemme joulun viettoon savon suuntaan ja ajoitamme lähtömme siihen samaan sumppuun kuin kaikki muutkin pohjoisensuuntaan joulun viettoon lähtijät (ruuhkassa tavataan!).
Aivan periaatteesta haluan lähteä jo perjantaina pois Helsingistä. Minusta on miellyttävämpää ajaa yötämyöten, kuin lähteä aamulla "aikaisin", koska perillepääsy venyy kaikista yrityksistä huolimatt iltapäivälle ja sitten yksi päivä on menetetty matkustamiseen.
Jouluaaton-aaton-aattona, kun pääsee heräämään jomman kumman kotona (emme ole vielä meidän loppusijoituspaikkaa päättäneet, sama kunta, joten sen puoleen ei mitään väliä), sitä on jo valmiina unohtamaan kaiken hössötyksen ja säädön ja keskittymään joulun viettoon... Ja keräämään voimia tapaninpäivän paluuliikenteeseen. Ja välipäivien työteolle. Ja odotuksille uudenvuodenaaton viestosta, ja, ja, ja, ja ...... aika vetää happea ja keskittyä tähän hetkeen.
Jouluaatto on siis viikon päästä. Hetken lähempänä, kuin teksin lukua aloittaessasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!