Taaperon kanssa neuvolassa

Johonkin tämä aika on hävinyt ja tänään meillä oli Ukkelin 1,5 vuotisneuvola. Vauvavuoden neuvolakäynnit on menneen talven lumia ja nyt oltiin asialla taaperon kanssa. Huhuja 18 kuukauden neuvolatarkastuksesta olin kuullut, mutta ei se ollut lainkaan sellaista kun kuvittelin.

Aikaa varatessani maaliskuussa (kännykässä oli muistutus, että muistin varata) mukaan pyydettiin tulostamaan Pikkulapsiperheen voimavara -kysely sekä päihteiden käyttöön liittyvä kysely (se sama mikä oli jo ainakin kaksi kertaa täytetty aiemmin). Omalta osaltani alkoholinkäyttö olisi vähentynyt "alhaisesta" "olemattomaksi", jos sellainen vaihtoehto olisi olemassa.

Ennakkoon olin kuullut, että mittojen lisäksi lapsen pitäisi osata jotain esim. pallon heitto/potkiminen, jotain palikkajuttuja sekä palapelin kokoamisyrityksiä. Tiedän, että jotkut vanhemmat on varta vasten opettanut lapsilleen näitä taitoja (ja se on OK, hyödyllisiä taitoja nimittäin!), mutta meillä ei erityistä harjoitusleiriä järjestetty asian suhteen. Ukkeli on palloa potkinut ja heitellyt, mutta eikös se ole, että ei kukko käskien laula? Luojan kiitos vanhemmuutta ei mitata sen mukaan kauaksi lapsi palloa heittää tässä iässä.

Neuvolaan tultiin muka ajoissa, mutta olin katsonut ajan väärin eli juuri kun olin riisumassa Ukkelin ulkovaatteita pyydettiin meitä jo sisään. Hoitajana oli meidän oma tuttu hoitaja, mutta lääkäriä en ollut aiemmin tavannut. Meillä on tainnut olla joka kerta eri lääkäri.

Ukkelin kuoriuduttua lopulta ulkovaatteista syöksyi hän välittömästi leikkimään. Kuinkas muuten. Hoitaja tutustui kyselyiden vastauksiin ja koska niissä ei ollut mitään erityistä siirryttiin Ukkeliin. Lääkäri kysyi joko Ukkeli syö lusikalla ja haarukalla sekä onko pottaa kokeiltu. Noitahan meillä on jo harjoiteltu ja ensimmäiset pissitkin possaan liruteltu, joten hyvällä alulla oltiin asian suhteen. Ukkeli löysi leluhyllystä autojen lisäksi palikat joista voi koota tornin. Sitä sitten terveydenhoitajan kanssa kokeilivat ja pari palikkaa saatiinkin torniksi asti. Ja siihen sitten loppui kykyjen koettelu. Siis lääkärin ja hoitajan puolelta. Ei pyydetty palloa potkimaan tai heittämään eikä palapelejä ratkomaan. Olin ehkä vähän pettynyt, mutta jos ne kokeillaan sitten puolen vuoden kuluttua :/

Siirryttiin lääkärintarkastukseen ja mittauksiin. Aluksi lääkäri katsoi silmiin ja kuunteli sydämen sekä keuhkot. Tämä toimenpide ei herättänyt suurta vastareaktiota, mutta ei se kivaa ollut. Seuraavaksi lääkäri tutki onko kivekset laskeutunut sekä sykkeen jostakin sieltä lantionalueelta (laskimosta?). Tämän tutkimuksen ajan Ukkeli rimpuili istui sylissäni.

Pituus mitattiin kuten aina ennenkin eli Ukkeli lavetille lepäämään, minä pidin pään paikallaan ja hoitaja mittasi. Tämä oli ainakin meidän pojalle hieman hämmentävää (olla paikallaan!), mutta huudolta vältyttiin. Punnitus oli mielyttävämpi, koska vaakakaukalossa sai istua. Päänympärysmitta otettiin ja tässä hoitaja lähestyi mitattavaakohdetta selkeällä kokemuksella, koska hän aluksi "otti mitat" omasta päästä, palikan ympäriltä, Ukkelin ranteen ympäriltä sekä kädessä olevan lelun ympäriltä ennen kuin mittasi todellisen kohteensa. Tällä välin Ukkelin kanssa ihmeteltiin mitan loppupäätä, joten mittaus sujui leikiten.

Kaiken kaikkiaan aikaa meni noin 15-20 minuuttia ja neuvola korttiin saatiin merkintä "reipas poika". Kun oli aika lähteä kotiin ei Ukkelilla ollut mikään kiire lopettaa leikkejänsä. Lopulta sain houkuteltua hänet mukaani ja tädeille vilkutettiin heipat.