Huoh, auh ja huokaus. Ukkeli täyttää tänään 2,5 vuotta - jo!!! Iso poika siis vaikka viikonloppuna sain kumpanakin päivänä tuudittaa päiväunille, kun kone ei meinaa hyytyä. Energisyyden lisäksi meneillään on myös "paras" uhmaikä. Tai ainakin toivon, että tämä ei tästä enää ainakaan pahene.
Ukkeli on perheemme ainoa lapsi joten minulla, äitinä, ei ole vertailukohdetta muihin lapsiin,. Kun uhman ensimmäiset merkit kahden vuoden iässä alkoi en osannut arvata miten monella tavoin osaisin tehdä asiat väärin.
Lapseni on kuin tikittävä aikapommi, jonka voi laukaista mikä tahansa väärin tehty teko tai sanottu sana. Myös väärän istumapaikan valinta, läsnäolo tai no vaikka se lapasen ottaminen kädestä voi olla kriisin alku. Tähän kun lisätään ripaus väsynyttä lasta ollaan norsun (vai sittenkin taaperon, ha-ha) kanssa lasikaupassa - herkkää, herkkää ja niin särkyvää.
Mikä sitten voi mennä mönkään? Mikä tahansa!
Lista on loputon, mutta esimerkkinä:
-Vaatteiden pukeminen/riisuminen
-Vaatteiden tuominen olohuoneeseen pukemista varten (tämän tehtävän Ukkeli on ottanut itselleen)
-Vaatteisiin koskeminen
-Vaatteiden laittaminen kuivumaa
-Vaatteiden ottaminen pyykkinarulta
-Vaatteiden viikkaaminen
-Vaatteiden vienti kaappiin
-Vaatteiden valinta
-Vaatteiden ajattelu (no ehkä ei, mutta voi hyvnikin olla)
jne.
Jos jotain positiivista haetaan, on tilanteet rajoittunut vasta kotioloihin. Äiti ja isä (ja naapurit) saavat kuulla milloin asiat ei mene hyvin = Ukkelin mielen mukaan. Lisää positiivista löytyy myös siitä, että emme ole ainoat. Kerroksessamme on kaksi asuntoa ja kummassakin asunnossa lähes samanikäiset lapset. Anteeksi naapurin mummot ja ukit, mutta nämä on niitä elämän ääniä.
Välillä pitää korottaa ääntä ja sanoa tiukemmin, mutta se ei ole maailman loppu. Me ei olla huonoja vanhempia, meillä on vaan sen ikäinen lapsi. Itseäni
Melodia: Joulupukki matkaan käy (J.Fred. Coots & Haven Gillespie)
Ei koskea saa, ei halata saa,
Lapsi läpi sai tahtonsa, ajatelkaa
Uhmaikä vaihe on vain
Nyt tekojen kanssa tarkkana taas
Uhma tai tahto, kertokaas
Kuinka kauan kestääkään tää?
Niin pieni lapsi suuttuu ja itkuhanat aukeaa
ja äiti tyhmä höpö-höpö ei mitään ymmärrä - hmm...
Ei auttaa saa, ei riisua saa
ihan on itse saata*a taas (*v tai n, valitse mieleisesi)
Uhmaikä vaihe on vaan
Pue nyt itse, älä riisu lain
ulos ollaan menossa, usko näin
Uhmaikä vaihe on vain
Ei koskaan tiedä mistä kimpantuu
Laitoin väärän paidan hänelle juu
Kuinka kauan kestääkään tää?
Ei auta siinä sanominen, ei äänen anelu
on aika paras lääke, jos sitä meillä olis nyt
Ei auttaa saa, ei pukea saa
ihan on itse saata*a taas
Uhmaikä vaihe on vaan
****
P.S. Tahdon osoittamisen välillä hän on itse suloisuus 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!