Ei kaunista katsottavaa - silmätulehdus!

Ensimmäinen katsahdus peiliin

Luulin keskiviikkoiltana koulussa, että silmässäni oli vain harvinaisen sinnikäs roska. Kissankarvoja eksyy toisinaan luomenalle, niin en yhtä roskaa pahemmin ihmetellyt. Hinkuttelin silmää, mutta kutsumaton vieras ei perinteisellä konstilla lähtenyt. Kotiin tullessa yksi vilkaisu peiliin ja totuus oli silmäni edessä, tai siis silmässä! Silmätulehdus ja vieläpä erityisen ärhäkkä laatuaan. Hetken mietin päivystykseen lähtöä, mutta en jaksanut. Aamulla sitten soittaisin ja varaisin ajan.

Herätessäni seuraavana aamuna tajusin silmäni muurautuneena umpeen. Näytin muutenkin joltakin mustan laguunin hirviöltä ja kurkkukin oli tullut kaiken lisäksi kipeäksi. Kyllä siinä PepeWillberg alkoi korvissa soimaan, kun silmäni mä auki sain. Katso video alta↓↓

Suhteellisen nopeasti sain puhelun hoitajalta (vastasi jättämääni soittopyyntöön, kuten täällä nuo päivystysjonotus toimii) ja esitin asiani. Toivoin, että saisin reseptin puhelimitse, kun ei kuitenkaan ensimmäinen silmätulehdus kyseessä. Nope, ei käy. Piti käydä pyörähtämässä lääkärillä. Siinä vaiheessa aamua oli nuo lääkäriajat lähes kaikki jaettu, joten minulla oli ruhtinaalliset kaksi vaihtoehtoa: kello 13.10 tai 13.20. Ja Ukkelin nukkuma-aika on yleensä klo 13-15... Valitsin huonoista vaihtoehdoista aikaisemman. Tiesin, että Ukkeli ei nukkuisi rattaissa tai jos nukahtaa, niin viimeistään kotimatkalla noin 100 m ennen kotia (ja ennustus kävi toteen. Jälleen kerran). Ukkelille en saannut hoitajaa eikä häntä voinnut kotiinkaan jättää eli mukaan. Edessä olisikin sitten mielenkiintoinen iltapäivä väsyneen jannun kanssa, joka on ei suostu nukkumaan. Esimerkkinä Hop-Lop reissulauantai.

Päiväruoka syötiin ajallaan ja lähdettiin terveysasemalle. Ajoitus olisi voinnut mennä paremmin, koska saavuimme 20 minuuttia liian aikaisin! Terveysaseman aula tuli tutuksi jokaista nurkkaa myöten ja Ukkeli testasi reaktiokykyäni porhaltaessa ulos liukuovien läpi. Portaat, suljettuja ovia, väijymistä henkilökunnan ovella (naama lasissa naurattaen toisella puolella olevia hoitsuja). Lääkäriaikakin oli sitten myöhässä, ja lopulta toisessa kerroksessa missä odotusaula. Diagnoosin tekoon meni minuutti, reseptin kirjoittamiseen toinen. Kiitos ja näkemiin. Minä niin arvasin siinä menevän noin! Kävimme vielä apteekissa ennen kotiutumista. Ukkelin otettua ne 100 metrin torkut, kannoin virkeän miehen kotiin. Ulkovaatteiden riisumisen jälkeen suoraan sänkyyn, mutta eihän uni heti tule. Päiväruoasta oli tässä vaiheessa 2 tuntia, niin annoin valmissmoothien välipalaksi. Meillä osataan nukahtaa itsestään, mutta huonosti silloin kun uniaika on ylitetty. 20 minuuttia nytkin kuului maanittelua, soittorasian soitantaa ja kaikki mahdolliset rallatukset. Nukahti lopulta.

Aloitin lääkityksen välittömästi. Sain päiväkäyttöön antibioottitipat ja yöksi vielä luomen alle laitettavaa salvaa. Noin vuosi sitten Ukkeli sai samantapaista geelimäistä antibioottia.Hänellä meni tuolloin roska silmään ja kolmen tunnin itkemisen jälkeen käytiin lääkärillä. En tiedä mitä lääkäri kuvitteli, kun geelin annostus oli 3-4 kertaa päivässä 4 kuukauden ikäiselle vauvalle. Ei nimittäin onnistunut! Jos vauvan taidot siinä vaiheessaon vielä vajavaiset, niin silmänsä kyllä osaa painaa lujasti kiinni. Onneksi olen helpompi tapaus, joten saan laitettua itselleni lääkkeen ilman kiukanpuuskia (vaikka ei sentökötin kanssa leikkiminen helppoa ole).

Ukkelilla on kerran ollut silmätulehdus ja silloin saatiin tippoja. Silmätulehdus on ikävä tauti joka tarttuu herkästi. Toistaiseksi Ukkeli ja mieheni eivät ole oirehtineet ja toivotaan, että eivät tautia saakaan. Omat tuntemukset 24 tunnin aikana oli jo ihan riittävät, että niitä ei pikkumiehelle ainakaan toivo. Onneksi sain lääkityksen suhteellisen nopeasti ja se alkoi tehota heti. Käsien hyvä pesu on tärkeää. Käsipyyhkeet ja tyynynpäälliset menee päivittäin vaihtoon. Vielä kun muistan käyttää lääkettä sen pari päivää oireiden poistuttua, niin saan varmasti taltutettua taudin. Näkemisiin!