Potta, pönttö vai puska?

Toukokuun lopulla kertoilin miten meidän pikkariharjoitukset on lähtenyt käyntiin. Pari kuukautta (vai paljonko tässä onkaan aikaa mennyt) myöhemmin on ilo huomata, että vaippojen määrä on vähentynyt dramaattisesti ja kohta täällä ollaan oikeasti luonnonystäviä.

Ukkeli osaa jo ilman kehotusta mennä vessaan ja etenkin nyt kesälomalla puska on ollut erittäin suosittu pissipaikka. Mummollassa ovenpielessä sijaitseva kukkapuska onkin erittäin ahkerassa käytössä.

On hienoa, että pissaamis- ja kakkaamisjutut hoituu hyvin. Tienpäällä ollessa ei ole muodostunut ongelmaksi vieraassa paikassa asiointi vaan pönttö kuin pönttö (tai potta kuin potta) kelpaa kyllä.

Kakkaaminen on ilmiselvästi  vielä iso asia, koska kakkahätä tai kakan tuleminen pitää ilmoittaa isoon ääneen. Toisinaan tämä aiheuttaa hymyileviä katseita vastaantulijoissa. Näin esimerkiksi kerran Helsingin rautatieasemalla, kun Ukkelin piti vääntää aiheesta laulu. "Kakkahätä, kakkahätä, kaakkaahäätää" (kera sävelen) kirkkaalla lähes kolmevuotiaan äänellä (kera kaiun) kirvoitti muutamat hymyt ohikulkijoissa.

Olen myös miettinyt tätä eritteistä puhumista. Todennäköisesti ensimmäiset ikävuodet pienellä ihmisellä on juuri ne, kun vanhempia kiinnostaa suureesti hänen eritteet (kyllä! Ensimmäisestä kakasta on kuva vieläkin tallessa) ja niistä puhutaan huomattavasti avoimin, kun sitten vanhempana. Toisaalta, jos jauhaisimme enemmän pissa- ja kakkajuttuja saisimme huomattavasti enemmän tietoa terveydentilastamme. Mutta paskanjauhanta sikseen... palataan taaperoon.

Mutta osataan sitä hätää käyttää hyväksikin. Lähes päivittäin kesken ruokailun tai nukkumaan mennessä iskee pakottava vessahätä. Ei siinä kummempia kysellä, kun penkistä/sängystä hypätään pystyyn, kun pitää mennä vessaan. Tosin lähimuisti taitaa vaivata lapsiraukkaa, kun usein suuntana on aivan joku muu kuin vessa. Tai jos sinne vessaan tie käy, on ohjelmanumerona kaikkea muuta kuin itse asiointi.

Päikkäriaikaan vaippaa ei enää käytetä ja pari kertaa on vahingot tullut. Enemmän nukkumaan menoa käydään toki yrittämässä, mutta aina ei mitään tule. Yöllä vaippa on pidetty, mutta ilokseni olen havainnut, että nyt loman aikana on aamulla ollut kuivavaippa yhä useammin (ja ollaan käytetty samaa vaippaa seuraavana yönä, koska tuntuu tyhmältä heittää puhdasvaippa roskiin).

Olen suunnitellut, että syyskuun alusta voitaisiin ostaa parit suojalakanat lisää ja aloittaa nukkumaan ilman vaippaa yölläkin. Noita aikoja odotellessa

P.S. Ja kuten kuvituskuvasta huomaa, on meillä jo varasuunnitelma ylijääville vaipoille. Toukokuussa  Ukkeli esitteli tämän kesän kuuminta hottia olevan vaippakokonaisuuden johon kuului tyylikäs päähine, toppi sekä tuplapöksyt. Vapise Jean-Paul Gaultier!
 

Kesällä kuivaksi eli taaperon pikkaritreenit

"Kesällä se on helpompaa", näin minulle on kerrottu. Siis lapsen vaipoista vierrotus ja kuivaksi opettaminen.

Meillä kuivaksi opettelu lähti käyntiin  perhepäivähoitajan vinkistä. Yhtenä päivänä hän ehdotti, että jos kotoa alushousuja (pikkarit) löytyy, niin ne voisi tuoda seuraavana päivänä käyttöön.

Päivät on pitkään mennyt yhdellä ja samalla vaipalla, koska potalla käynti hoituu hoidossa rutiinilla. Kaikki neljä lasta hoitaa vessa-asiat ensisijaisesti pottaan ja kolme neljästä (Ukkeli mukaan lukien) on opettelemassa kuivaksi vanhimmat lapsen näyttäessä muille esimerkkiä.

Hoidossa homma hoituu, mutta kotona pottarutiinien kanssa on ollut opettelua. Vaipan kanssa eläminen on vaan niin helppoa. Potalla käyntiä ollaan aktiivisesti kannustettu ja Ukkeli mielellään (lähes aina) potalla käy, mutta ei sitä tule kellon tarkasti istutettua pöntöllä ja siksi myös vaippa on tullut käytettyä herkemmin.

Viime viikosta lähtien pikkariharjoituksia on tehty ja toistaiseksi harjoittelut sujuu todella hyvin. Ukkeli osaa jo ilmoittaa, kun on pissa-tai kakkahätä. Aina ei leikin tiimellyksessä potalle ehdi ja jokunen ilopissi pöksyyn lirahtaa, mutta suurimmaksi osaa on pottaan osunut.

Hoidossa hoitaja laittaa vaipan päiväunien ajaksi ja näin on myös meillä kotona. Yövaippakin toki on, mutta muuna aikana yritetään ilman vaippaa olla. Koska harjoitukset on vielä aluillaan täytyy hieman varmistella. Tosin vaipankin kanssa Ukkeli haluaa potalle tai pöntölle, jos ollaan oltu poissa kotoa. Pissahätä-go-gon iskiessä päälle ei ole auttanut ohjeistaa pissaamaan vaippaan vaan vessaan on menty. Hyvä niin.

Ukkeli on nyt 2 vuotta ja 7 kuukautta, joten iällisesti kuivaksi opettelu on hyvällä mallilla, jos on uskominen Mannerheimin lastensuojeluliiton tietoja. Meillä vaipoista opettelun kanssa ei ole pidetty kiirettä. Pottailu toki on aloitettu jo ennen kuin Ukkeli täytti kaksi, mutta vaippa&potta on ollut hyvä yhdistelmä. 

Tässä vaiheessa en kiveenhakattuja neuvoja uskalla antaa, mutta tähän mennessä on huomattu, että rutiinit on tärkeitä. Vaikka lapsi sanoo, että ei pissata, niin potalle vaan. Ja jos ilmoittaa, että on pissahätä, niin todella nopeasti potalle.