maanantai 14. tammikuuta 2019

Operaatio Ankka - olisinpa jälleen 10-vuotias


Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkaisi tällä viikolla tiedotteen, jossa he kertoivat käynnistäneet Operaatio Ankan. Idea kuulostaa hyvältä, joten tuskin tämä on uutisankka.

Kaikille 2009 syntyneille lahjoitetaan kuukauden Aku Ankka -lehdet tammikuussa. Myöhemmin vuoden aikana saavat tänä vuonna 10  vuotta täyttävät Suomen ruotsinkieliset Kalle Anka-lehden.

EK:n tiedotteessa kerrotaan, että lukutaitokampanjan tavoitteena on kannustaa lapsia lukemaan ja korostaa lukemisen merkitystä osana perheen arkea.

Aku Ankka -lehti on saanut kiitosta kielenkäytöstä ja kekseliäästä kielen käyttämisestä (Esim. Vuoden kielihelmi -palkinto). Lukijalle on annettu helmiä niin kuvituksen kuin tarinakerronnan muodossa. Maaseudun Tulevaisuus tekemän 2016 kyselyn mukaan alakoululaisista lähes puolet kertoi lukuvarmuutensa parantuneen Aku Ankan avulla.

Aku Ankan ansiosta omakin lukeminen kehittyi aikanaan. Meille tuli kotiin Aku ja keskiviikkoisella lehdellä oli merkitystä perheessämme etenkin sen osalta, että kuka saa lukea Akun eka.

Yleensä lehden luki ensimmäisenä hän, joka haki postin postilaatikosta tai näki postin joukossa Akun. Varmaa oli myös se, että torstaina jos lehteä etsi, löytyi se isän yöpöydältä, johon hän oli lehden jättänyt edellisillan lukemisen jälkeen.

Aku Ankka oli myös vessalukemisena. Jos minulle tulisi vielä Aku, todennäköisesti sen löytäisi juuri sängyn vierestä tai pyykinpesukoneen päältä joka sijatsee kylppärissämme siinä pytyn vastapäätä.

Muistan myös Aku Ankan taskukirjat, jotka ei silloin kimallelleet folioiduin ulkokansin Tuplaextrasupererikoispainoksina. Alkupään kirjoissa joka toinen sivu oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Voi olla, että muisti tekee tepposet, mutta väittäisin tekstinkin olleen tikkukirjaimia eikä tekstattuna, kuten nykyään.

Tarinat luettiin tarkkaan ja lukeminen tuli etenkin siinä vaiheessa tärkeäksi, kun pelkkä kuvien katselu ei riittänyt eikä saanut ketään lukemaan.

Yksinkertaisuudessa lukutaidon voi jakaa kahteen osa-alueeseen: Tekniseen lukutaitoon sekä luetun ymmärtämiseen ( Lukimat) .Sarjakuva on mielestäni erinomainen apuväline lukutaidon kehittämiseen sekä luetun ymmärtämisen tuentaan.

Sarjakuva on ruutu ruudulta etenevä tarina, jossa käytetään kuvia, sanoja ja erillaisia merkkejä (Mediametka.fi) . Kuvat on tarinan selkäranka, mutta sanat antavat tarinalle luonteen ja vie tarinaa syvemmälle. Jokainen Aku Ankkaa lukenut tietää miltä Aku Ankka näyttää suuttuessaan jalat haarallaan ilmassa, nyrkki pystyssä, silmät kiinni huutaen kurkkusuorana. Yksittäinen kuva ei velä kerro koko totuutta, vaan ruudut ennen ja jälkeen sekä teksti puhekuplassa kertoo, mikä tällä kertaa synnytti pääkallojen ja risuaitojen tulvan.

 Olen varma, että Operaatio Ankka ei jää kerralliseksi tapaukseksi vaan tulevatkin polvet saa tutustua kielemme saloihin juuri Aku Ankan avulla. Ainakin omalle pojalle olen jo ehtinyt Aku Ankkaa lukemaan iltasaduksi, mutta vielä ei ole tilatun Aku Ankan aika. Jospa Operaatio Ankka toteutuu jälleen 2025, ja silloinkin 10 vuotta täyttäville, niin pääsisin pääsisimme nauttimaan keskiviikon lehdestä.

Onnea tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäville Akkarin saajille!

*kuva kopiotu EK:n sivulta

2 kommenttia:

  1. Aika kiva idea! Oli myös mukava lukea, että lukuvarmuus on parantunut Akun Ankan lukemisen myötä. Myös meille tuli lapsuudessa Akut joka keskiviikko postilaatikkoon ja sitten juuri kilpailtiin kuka ehtii lukea lehden ensimmäisenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vieläkö tänä päivänä Akkarista tapellaan. Ainakin 80-luvulla ne Aku Ankan kaltaiset ulkoiset virikkeet oli harvinaisempia kuin nykypäivänä. Verkosta löytyy virikettä eikä tarvitse yhden lehden päältä taistella. Valitettavasti.

      Poista

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!