Olen asunut Helsingissä 20 vuotta, ja miehenikin jo 10 vuotta. Olemme kotoisin samalta paikkakunnalta, joten tähän asti olemme joka vuosi menneet kotipaikkakunnalle viettämään joulua ja jouluaatot vietetty omien perheiden parissa. Viime vuonna järjestelyyn tuli pieni muutos, kun Pikku-ukko liittyi retkikuntaamme. Tuolloin vietimme alkuillan minun vanhemmilla, ja loppuillan mieheni kotona. Siinä välissä ehdimme syöttää vauvan hautausmaalla, joka tietenkin oli luonnonsanelema välttämättömyys eikä suunniteltu teko. Tänä vuonna miehelläni ei ollut joulun aikaan ylimääräisiä vapaita, eivätkä joulunpyhätkään niitä lisää suonut. Päätimme jäättää jouluruuhkat välistä ja viettää joulun Helsingissä.
Jos joku olisi katsonut jouluaatonaattona jääkaappimme, ei varmasti olisi uskonut, että suunnitelmiin kuuluu aattoillan ruokailu ravintolassa. Perjantaina paistoimme kinkun, sekä askartelin vielä viimeisen joulukoristeen (Geometrisestä kuviosta tulossa vielä oma postaus myöhemmin). Jouluaattona nukuimme pitkään ja heräsimme ei niin jouluiseen tunnelmaan sateen piiskatessa ikkunoita. Aamuruoaksi tein, elämäni ensimmäistä kertaa, riisipuuroa ja sekaan meni myös manteli. Puuro tuli syötyä voisilmän kanssa, vaikka olin varannut kaappiin omena-vanilja -keittoa. Eihän tuota kaikkea voi muistaa. Mies sai mantelin. Leppoisa aamuruokatunnelma hävisi, kun huomasin kellon olevan jo puoli kaksitoista! Puuro meni hotkien alas, että emme myöhästyisi yhdestä aaton kohokohdasta. Syy kiireeseen oli vuosittainen perinne: Lumiukko -animaatio. Linnoittauduimme sohvalle ja katsoimme ohjelman koko perheen voimin. Pikku-ukko oli yhtä kiinnostunut ohjelmasta, kuin viime vuonna 2,5kk iässä istuessaan sitterissä. Ensi vuonna uusi yritys... Kyllä hän välillä innostui ohjelmaa seuraamaan, mutta enemmän sai virikettä siitä, että äiti ja isä istui hänen kanssaan sohvalla ja katsoi televisiota yhdessä (tämä siis ei ole kovin yleistä meillä).
Lumiukon jälkeen oli Ukkelin vuoro päästä riisipuuron makuun ja käydä päiväunille. Itse kävin joulusuihkussa, koska torstaina kävin poistattamassa rasvapatin ja tikit estivät joulusaunan. Suihkun raikkaana oli hyvä nautiskella joulusuklaata, glögiä ja lukea kirjaa. Jossakin vaiheessa jaksoin nousta pukeutuakseni ja sitten vain odottelin, että Ukkeli herää. Ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti ravintolaa, otimme vielä videopuhelut kotipaikkakunnalle. Kummassakin paikkassa oltiin seuraavaksi käymässä ruokapöytään.
Olimme varanneet Radisson Seaside hotellin yhteydessä olevasta Bistro Gimis:stä pöydän kello viideksi. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja jouduimme hetken aikaa odottamaan. Menimme odottamaan ravintolaan pääsyä hotellin aulaan ja ehdimme nähdä hotellin joulupukin. Pikku-ukkeli ei pukkia arkaillut, mutta ei kyllä hänestä oikein välittänytkään. Enemmän kiinnosti pukille tuotu pipari, jota ei omaksi surukseen saannut itselleen. Ennen kuin jannu ehti livistää joulukuusta katsomaan, sai hän pukilta lahjan. Lahja otettiin jemmaan odottamaan kotiin pääsyä ja lahjojen avaamista. Hotellille oli mukavasti laitettu jouluaiheista tekemistä. Photo booth -pisteessä oli tarjolla kuvausrekvisiittaa ja pipareitakin olisi voinut koristella. Pari kuvaa otimme kotialbumiin, mutta piparit jätimme suosiolla välistä. Ukkeli ei ehkä olisi jaksanut keskittyä syömiseen, jos olisi tankannut itsensä ennen ruokaa.
Poissa ollessa oli tonttu käynyt tuomassa lahjat olohuoneseen. Ne avattiin ennen saunaan menoa. Ukkeli oli erittäin iloinen saamistaan lahjoista: Taskulampusta ja kahdesta kierrätettynä ostetusta lelusta. Myös joulupukin paketista paljastunut valkoinen orava (Radisson Blu maskotti) oli ihana (ai-jai, kuten Ukkeli asian ilmaisee). Lamppu toisessa kädessä ja orava kainalossa oli hyvä tepastella ennen nukkumaanmenoa. Vaikka meidän ei pitänyt mitään ostaa, oli myös aikuisille lahjoja. Mieheni tosin oli hoitanut tämän vuoden ostelut. Jo aiemmin sain ennakkolahjana lipun kesän Guns'n'Roses keikalle Hämeenlinnaan. Lisäksi hän oli ostanut rikkaimurin (tarpeellinen!) ja uuden pikkuradion keittiöön (tarpeellinen!). Sain myös henkilökohtaisena lahjana rasian suklaata (erittäin tarpeellinen!), ja samaan pakettiin oli laitettu myös sähköhammasharjan vaihtopäitä ja arpapaketti. Nämä oli yhteisiä ja vaihtoharjoja meillä nyt riittääkin hetkeksi: ostin ainoastaan yhden lahjan ja se oli paketti vaihtopäitä sähköhammasharjaan :) Pikku-ukkeli sai valvoa aaton kunniaksi vähän normaalia pidempään.
Joulupäivä meni vain ollessa. Illalla kävimme kokoperheellä vaunulenkillä. Keli oli hyvä ja ihastelimme talojen jouluvaloja. Lenkkimme suuntautui Malmin hautausmaalle. Olimme suunnitelleet käydä siellä jo aattona, mutta keli oli mikä oli, joten jätimme sen silloin välistä. Tuhannet kynttilät valaisivat joulupäivän iltana hautausmaata ja siellä oli hyvin rauhallista kulkea. Kävimme vanhan portin muistelupaikalla sekä Matti Pellonpään haudalla. Kotiin palattuamme pojat kävi saunassa ja loppuilta yhtä leppoisasti kuin koko päivä.
Tapaninpäiväksi olimme kutsuneet kylään ystäviä. Vaikka kutsuin ihmiset glögille ja piparille pitihän sitä vähän muutakin esille laittaa. Kotipaikalla olen yleensä ollut hääräämässä keittiössä jouluruokien kanssa, ja kun nyt sitä en päässy tekemään, piti itseään toteuttaa edes jotenkin. Pari pellillistä joulutorttuja, coctailpiirakat ja piirakoille munavoi vei oman aikansa, kun mukaan laskee vielä viime hetken siivouksen. Kolmelta kaikki oli valmista ja kohta oli asunto täynnä pikkuihmisiä ja heidän vanhempia. Pari tuntia hujahti nopeasti lämpimissä tunnelmissa ja hieman jäi vielä minulle iltaherkutteluja. Täytyy kyllä myöntää, että vieraiden lähdettyä huomasin olevani väsynyt.
Jääkaapin sisällöstä pitää mainita, että parhaamme tehtiin, mutta hieman jäi vielä syötävää. Tiistaina ei enää tosin tarvitse laatikoita syödä, ja kinkkukin on melkein kokonaan tuhottu. Ja kyllä sen olossa tunteekin. Onneksi kohta alkaa uusi vuosi ja voi jälleen toteuttaa perinteiset uuden vuoden lupaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!