Kauaksi pois - ja takaisin eli olen matkalla 4kymppiseksi (ja matkoilla)

Mammakuntoon päivitykset, ja kaikki muukin saa hetken odottaa, koska lähden lomalle aivan yksi ja suunnaksi otan Siperian. Tokihan sieltä on joskus takaisinkin tultava.

Matkani käynnistyy 5.4. kun lennän Moskovan kautta Vladivostokiin. Vladivostokissa vietän pari päivää ja käyn esim. opastetulla päiväretkellä. Maanantaina 8.4. on aika hypätä Trans-Siperia linjalle ja junamatkalle suuntana Moskova. Moskovaan saavun aikataulun mukaisesti  aamulla 14.4. ja ajatuksena on suunnata ensimmäisenä kylpylään. Aikaa tämän ajatuksen toteuttamiseen on, koska minulla on lähes koko päivä aikaa tutusta Moskovaan. Illalla palataan junan kyytiin ja tällä kertaa jo kotia kohti.

Täytän tänä vuonna 40 vuotta ja Trans-Siperia junamatka on syntymäpäivälahjani itselleni. Toteutan vuosien takaisen  haaveeni ja mahdollisesti teen jonkin sortin matkan myös itseeni. Epäilen, että kuuden päivän junamatkan aikana tulee hetki myös omille ajatuksille. Etenkin, kun sitä matkakumppania en huolinut mukaan.

Jos haluat seurata matkaani, laita seurantaan

Instagramissa

matkalla_4kymppiseksi  

Blogi:

matkalla4kymppiseksi.blogspot.com

Tarkoitukseni on päivittää kumpaankiin kanavaan matkakuulumisia sen mitä yhteydet antaa myöten.

Kuva: Canva.com kuvapankki. Tarkoitus oli muokata tekstiä, mutta mitä turhia, kun niin osuva sattui kohdalle.

P.S. Tämä on sellainen ennakoiva synttärimatka. Synttäreitä vietän vasta heinäkuussa. Sitten onkin luvassa isommat bileet, kun juhlissa soittaa Metallica 😉

12. viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019

Tiistai

Kiesus miten ihminen onkin väsynyt. Kvarttaalin loppu imee ihmisestä mehut. Kun ensin on imetty kuiviin, tullaan ja painetaan vielä puristimen läpi. Tästä rääkistä kun on selvitty, voi vain huomata, että kuluvaa viikkoa on mennyt vasta 2 päivää ja kvarttaali päättyy vasta 8 työpäivän kuluttua. Elämme outoja aikoja.

Yritän muistaa ottaa vitamiinit tuplana, koska nyt eletään juuri niitä aikoja, kun stressi syö ihmistä sisältäpäin. Nyt pitäisi osata panostaa syömiseen ja  tehdä fiksuja valintoja. Otan ne vitamiinit, mutta samaan aikaan mieliteot nostaa rumaa päätään ja kuulostelevat "ooo - mitä? vitamiinivarannot vähissä? No älähän hättäile. Tuosta otat nätin vaaleanpunaisen berliininmunkin . Sen kun syö niin kyllä tekee hyvää. Jos ei yksi auta, niin ota toinen." Eli joo, mietipä mitä suuhusi laitat ja sano ei herkuille vaikka päämeinaa seota. Ehkä tämä on juuri sitä uusien tapojen omaksumista - eroon lohtusyömisestä ja fiksuja päätöksiä oman kropan osalta.

Kirjoitin puhtaaksi viime viikon kirjoituksia. Siellä olikin havaittavissa aivan liian selvästi herkuttelun lisääntyminen. Tähän liittyy myös se, että oikeasti ei "muista" mitä eilen teki. Ajantaju on hämärtynyt. "Tein sen jo viime viikolla - ai, se olikin toissa päivänä!" On helppo antaa pikkusormi herkuttelulle ja huomata pari päivää myöhemmin tekevänsä taas samoin.

Myös ruokailuvälit lipsuu. Minun pitää skarpata, ei tästä muuten mitään tuu. Mutta nyt nukkumaan - heti vitamiinin oton jälkeen. Huomenna jälleen pilates ja lounastreffit työkaverin kanssa. Ihana päästä hetkeksi pois työpöydän äärestä.

Keskiviikko

Pilates, kotiin kävelin. Älytön väsymys. Ai kun runollista.

Torstai

Kevät! Tai ainakin todellakin kaunis aamu.

Käveltiin aamulla pojan hoitopaikalle ja jatkoin siitä vielä töihin. Kaiken kaikkiaan lenkistä tuli 30 minuutin pituinen. Rattaita työntämällä saa kivan lisänvastuksen. Aktiivisuusmittari näytti 220 kcal kulutusta.

Huomenna mennään laivalle Helsinki-Tukholma -risteilylle. Buffetin ja leikkihuoneen lisäksi tarkoitus on käydä Vasa Museossa pällistelemässä laivaa. Ihana päästä pois työympäristöstä. Tuntuu, että ajatukset ei pysy enää kasassa. Pitäisi loput hankinnat tehdä Trans-Siperiaa ajatellen. Huh, ei van meinaa jaksaa miettiä mitä vielä tarvitsen.

Sunnuntai

Perjantaina työpäivän jälkeen oli lähtö. Vaikka muistikirja oli mukana, en löytänyt sopivaa väliä mitään ylös kirjoitella.

Perjantaiaamuna vein Ukkelin taas kävellen (rattaat) hoitoon. Tuli liikuttua jälleen se 30 minuuttia. Toivottavasti kelit pysyisi hyvänä, niin tästähän voisi tehdä joka-aamuisen tavan ja siinä hoituisi päivittäinen liikuntakin - yksi murhe vähemmän.

Perjantai-iltapäivästä laivalla. Mies haki Ukkelin ja treffattiin Pasilassa. Olimme ainakin ajoissa ja hytissäkin ehti huilahtaa hetken ennen syömään menoa. Perjantai-iltana vältin vielä buffaähkyn, kun söimme ihan oikeassa ravintolassa. Ukkeli veti turska-annoksen hienosti ja käyttäytyi muutenkin esimerkillisesti. Minulla oli härkää ja lasissa hieman punaviiniä.

Yöunet kärsi, kun Ukkeli ei suostunut ensinnäkään nukkumaan (venähti uniaika liian pitkäksi) ja sitten hytin ovi piti helvetillistä naksetta koko yön. Korvatulppienkin läpi kuulin kalkkeen. Lopulta pönkättiin ovi kiinni vaunuilla. Seuraavana aamuna käynti infossa pelasti seuraavan yön unet (ja Ukkelikin sammui lauantai-iltana hetkessä).

Lauantaiaamuna aamupalat buffetissa. Niillä eväillä jaksoikin sitten iltaan asti. Parit epäterveelliset välipalat tuli nautittua välissä tosin. Illalla buffetissa perinteinen mäti-smetana-punasipuli -ähky. Söin muutakin.

Tänä aamuna nautimme vielä buffetin tarjonnasta, mutta sitten siirryin jo takaisin päiväjärjestykseen. Kotona maistui välipalapirtelö erittäin hyvältä ja iltaruoaksi papumössöä. Kävin lenkilläkin ja hölkkäpätkä vain pitenee. Spotifyn soittolistoista löytyi erillinen bpm perusteinen musiikkilista. Hyvin askelsi ja biisit toimi vaikka kaikkia en tuntenutkaan.

Maantai

Kvarttaalin viimeinen viikko. Jos viime viikko oli tiukka, ei meno siitä helpotu. Nyt jos koskaan syömiset pidettävä järkevänä. Suklaa on hyvää joo, mutta ei ole ratkaisu.

Eilinen lenkki tuntuu mukavasti jaloissa. Pitäisi päästä salille, niin voisi treenata jalkoihin lisää voimaa.

Punnituksen jälkeen: Uskottavuus tässä menee. Tai on jo mennyt. Jatkan tuttua virttä: Ensi viikolla menee alle 80 kg. Vaaka häilyi 79,9 - 80,0 rajoilla, mutta päätti pysyä vielä kasilandiassa.
Vaikka olen nyt ainakin sen 4 viikkoa jo alitusta odottanut, en ole pettynyt tilanteeseen, koska jälleen senttejä on häipynyt ja vaikka 4 viikkoa sitten vaaka näytti saman 80 kg (kyllä vain, jotain tapahtui tässä matkan varrella...) oli senttejä enemmän vähän joka paikassa eli ei tämä aika ole hukkaan mennyt, vaikka ei näy siinä mittarissa mitä eniten tuijotan.

Punnitus 25.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 11: -0,2 kg // verrattuna aloitukseen: -3,2 kg
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 11: -0,5 cm // verrattuna aloitukseen: - 11 cmLantio: Verrattuna viikkoon 11: -1,5 cm // verrattuna aloitukseen -5,5 cm

Lue myös:
11. viikon kuulumiset

Muumimamman uudet vaatteet

Uutta Muumilaakso sarjaa on YLEllä voinut seurata jo kuukauden päivät. Ensimmäisen jakson aikoihin Facebook -uutissyötteeni täyttyi 90-luvun Muumilaakson tarinoiden kanssa kasvaneiden kommentteja siitä miten uusi Muumilaakso ei vaan ollut oikein. Lisäkauhistelua herätti sarjan esitysaika ja ikärajasuositus ( 7 vuotta).

Mekin katsoimme ensimmäisen jakson koko perheellä eli yksi alle nelikymppinen, yksi yli nelikymppinen ja yksi kolmevuotias. Lopputulema oli, että kaikki tykkäsi. Emme katsoneet ohjelmaa kello kahdeksan, jolloin oli television ensiesitys, vaan heti Pikku Kakkosen jälkeen, koska kiitos YLE Areenan emme olleet sidottu enää  television oikeisiin lähetysaikoihin, kuten vielä 90-luvun Muumin käydessä Muumilaaksoon. Ja se ikäraja: alastomuutta ja alkoholia, vähemmästäkin pitää ikärajat olla kohdillaan... eikäku...

Uusi Muumilaakso oli toki erillainen, mutta niin oli ne 90-luvun Muumitkin erillaisia ruutuun tullessa. Kaukana oli Muumien sarjakuvamaisuus tai huopamaisuus. Vasta luettuani lapselleni iltasaduiksi alkuperäisiä Muumitarinoita olen oppinut, että 90-luvun Muumeissa oli muutakin väritettyä, kun pastillinsävyiset Muumilaakson asukkaat tai hattarapilvet. Anarkia oli kuollut eikä Muumipapan rommitynnyreitä näkynyt missään. Alkuperäiset tarinat vaativat paikoin huomattavasti korkeamman ikäsuosituksen kuin 7 vuotta.

Vaikka itse pidän enemmän uudesta versiosta, ei uusi Muumilaakso ole syrjäyttänyt Muumilaakson tarinoita, viimeksi tänään katsottiin non-stoppina muutama jakso. Itsekin aikoinaan Muumitarinoita katsoneena olen kuitenkin vasta nyt kiinnittänyt huomiota Muumimamman rooliin.

Mitä Muumimammalle tapahtui 90-luvulla? Todennäköisesti aika on toinen, itse katson asioita toiselta kannalta tai uusi Muumilaakson on nostanut Muumimammaa toisenlaiseen rooliin. 90-luvun tarinoissa Muumimamma tuntuu olevan enemmän pehmeämpi, höpsähtävä ja taustahahmo, joka äidillisesti hoitaa kotia. Tai ainakin hänestä olen viime aikoina saanu sellainen kuva. Uudessa  Muumilaaksossa Muumimamma tuntuu olevan perheen järkinainen, joka määrittää rajat ja pitää sisällään salattua viisautta. Katsokaa vaikka kuinka hän käsittelee Pikku-Myytä.

Muumimamma, hienoa, että sinun viisaus on löydetty ja se tuodaan esille ilman turhia löpinöitä ja hössötystä. Maailmassa oli asiat paljon paremmin, kun kaikki muistaisi toimia kuin Muumimamma: Enemmän tekoja kuin sanoja.

11. viikon kuulumiset - mammakuntoon2019

Tiistai

Kurkku hieman kipeä. En anna sen häiritä.

Ukkellakin köhä vaan jatkuu - tänään jää perhejumppa välistä...

Illalla nousi Ukkelille kuume. Lenkkeilin jälleen töihin hakemaan tietokoneen huomista etäpäivää varten.

Antti Holma neuvoi Auta Antti -podcastissa liikunnanvihaajaa keskittymään tehtävien suorittamiseen, ei lenkkeilyyn. Eli jos ei pidä liikunnasta, mutta oman terveyden kohentamisen vuoksi liikunnan lisääminen on tarpeen, niin ei pidä lähteä lenkille, vaan suorittamaan tehtävää eli esim. kirjoittaa postikortin ja käy ostamassa kävellen kioskilta postimerkin. Eli ei lähde lenkille vaan suorittamaan tehtävää.

Olen käynyt sununtaina ja tänään lenkillä tätä oppia noudattaen. Sunnuntaina hain kengät, tänään koneen. Koska minulla on jokin konkreettinen syy, on helpompi lenkillekin lähteä. Tänään hölkkäsin jo pidempään.

Keskiviikko

Ukkelilla oli hieman kuumetta, mutta lepäämään ei suostunut - taaperon perussairastelua. Sain tehtyä etäpäivän ihan hyvin.

Kolmelta tehtiin miehen kanssa vuoronvaihto ja lähdin pilatekseen. Päiväliikunta sai lämmittelyt kävelylenkistä ja pilatesmattojen raahaamisesta jumppapaikalle. Aktiivisuusmittariinkin täyttyi päivän tavoite.

Huomenna lähdenkin töiden jälkeen laivalle. Lavalla M.A. Numinen ja Pedro Hietanen. Ei kyllä ole mitään laivalle meno-oloa, mutta keikka se onkin tärkeämpi.

Lauantai

Jaa-has. Taas hävisi pari päivää välistä. Torstai ja perjantai meni töissä ja torstaina tein sen iltapäiväristeilyn, Omahytti oli ihana - sai vain olla. Kävin ostamassa tax freestä hieman herkkuja ja sain vallanmainiosti kulumaan pari tuntia kirjan kanssa. Risteilyn syy oli M.A.Numinen ja Pedro Hietanen ja hyvin he veti <3 Sedät jaksaa.

Yöunet ei reissusta kärsinyt, ainoastaan päivärytmi.

Perjantaina Mies jäi Ukkelin kanssa velä kotiin. Itse menin töihin ajoissa ajatuksena lähteä perjantai kunniaksi ajoissa, mutta päivästä tuli turhankin pitkä. Illalla rentouduttiin koko perheen voimin katsomalla LEGO -elokuvaa.

Vanha ystäväni nuhakin on päättänyt tulla kylään. Oireilu alkoi jo tiistaina.

Tänään olen tehnyt hankintoja tulevaa Trans-Siperia junamatkaa varten. Eipä ole tullut koskaan pakattua sukkia ja pikkuhousuja minigrip-pusseihin 3 viikkoa ennen reissua. Nyt ne on ainakin mukana. Kyllä. Ne on jo laukussa :D

Ruokailut on ollut tänään kovin rasva- ja hiilaripitoiset: Pizzaa, nuudelia ja kanaa. Aamulla pirtelöä ja välipalana, joten pieni kaloriextra ei ole niiden ottoa haitannut.

Sunnuntai

Aivan ihanat ja pitkät yöunet. Sain nukkua pitkään, kun pojat siirtyi lastenohjelmien pariin olohuoneeseen. Unet tuli tarpeen, koska viime yönä menin nukkumaan aivan liian myöhään. Innostuin katsomaan Uusi Sherlock Holmes -sarjaa netistä.

Aamulla käytiin Päivälehden museossa Pekka Töpöhäntä - näyttelyn avajaisissa. Liika ihmisiä.

Haaveilin lenkistä, mutta päätin antaa vielä yhdenpäivän räkätaudille.

Maanantai

Viime yö meni ilman nenäsumutetta. Jospa tämä oli perusräkis ja olisi ohi viikossa, kuten kuuluukin.

Illalla punnitus. Yhtään en taas tiedä mitä voisi olla luvassa.

Punnituksen jälkeen: Sitkeessä on. Jää taas ensi viikkoon 80 kg rikkominen (ja silloinhan se rikkoutuu!). Kuinka mones viikko tämä on, kun samaa tavoitetta hinkataan? Ilma muutosta senteissä en uskoisi mitään tapahtuvan, mutta jotain kropassa tapahtuu. Tosin se näkyy mittanauhassa ei vaa'alla.
Parempia aikoja odotellessa.

Punnitus 18.3.
Tulos:
Paino: Verrattuna viikkoon 10: -0,2 kg // verrattuna aloitukseen: -3 kg
Ohuin kohta: Verrattuna viikkoon 10: - 1 cm // verrattuna aloitukseen: - 5 cm
Napa: Verrattuna viikkoon 10: -2 cm // verrattuna aloitukseen: -8 cm
Vyötärö: Verrattuna viikkoon 10: -1 cm // verrattuna aloitukseen: - 10,5 cm

Lue myös:
10. viikon kuulumiset

Pekka Töpöhäntä - näyttely Päivälehden museossa

Päivälehden museossa (Ludviginkatu 2-4, Helsinki) aukesi puolivuotta avoinna oleva Pekka Töpöhäntä -näyttely.

Näyttelyn avajaisia vietettiin sunnuntaina ja mekin kävimme käväisimme katsomassa avajaishulinaa. Hulina on oikea kuvaamaan sitä pienten jalkojen tassuttelua ja tilassa vallalla ollutta hyörinää, joka museolla oli läsnä heti yhdentoista jälkeen. 

Pekka valmiina lähtöön 

Mehun ja ilmapallon lisäksi tarjolla oli Laajasalon huvilateatterin esittämiä Pekka Töpöhäntä - katkelmia. Ainakin ensimmäisen näytöksen kohdalla väenpaljous taisi antaa omaa haastetta esitykseen. Annoimme Ukkelin mennä istumaan muiden lasten kanssa, koska lapsillehan nämä avajaiset oli tarkoitettu. Mies jäi takariviin muiden vanhempien kanssa ja itse lähdin väljimmille vesille. Tosin valitsin väärän paikan, kun esitys vaihtoi sijaintia ja huomasin olevani kaiken keskellä. 

Lapset saivat ottaa mukaan avajaisiin oman kissalelun ja Ukkelilla oli ihka-aito Pekka Töpöhäntä joka ostettiin aikoinaan hänelle Tukholmasta. Pekka, kuten kirjoissakin, on ehtinyt moniin seikkailuihin - Pekka Berliinissä voisi olla uusi teos olemassa olevien lisäksi. Museolla Ukkeli tosin ilmoitti, että olisi halunut ottaa mukaan toisen kissan.

Pekka ja Mauri Mäyräkoira painaa lehteä museon alakerrassa

(Jaakko Tammi ja Markku Arokanto - Laajasalon huvilateatteri)

Pekka ja Monni (Jani Nikulainen - Laajasalon huvilateatteri)

Pekka Töpöhäntä tarinat on ollut Ukkelin elämässä ensimmäisestä kotona olopäivästä lähtien. Luin hänelle iltasadun jo ensimmäisenä iltana ja ensimmäisen viikon kirja olikin juuri Pekka Töpöhäntä. Itse muistan Pekan omasta lapsuudesta ja etenkin piiroselokuvat tuli katsottua erittäin monta kertaa läpi. Tänä vuonna tulee ensimmäisen Pekka tarinan julkaisusta 80 vuotta, joten Pekan tarinat ovat kestäneet hyvin aikaa (vaikka toki niitäkin on nykyaikaistettu uusien painoksien myötä).

Koska avajaispäivä oli yhtä hulinaa - tämähän oli arvattavissa - tulemme käymään kesän aikana näyttelyssä paremmalla ajalla.  

Itselläni Päivälehden museo oli jäänyt kokematta, vaikka siellä on ollut esillä monia mielenkiintoisia näyttelyitä perusnäyttelyn lisäksi. Sijainniltaan museo on erinomaisella paikalla ja lämpimästi suosittelen kesälomalaisiakin tutustumaan museoon. Näyttely on avoinna syyskuun puoleen väliin asti ja on päivittäin avoinna kello 11 - 17. Aikuisillekin Päivälehden museo antaa katsottavaa, näytti siellä olevan oma K18 osiokin. Mitä tuo materiaali sisältää jää selvitettäväsi seuraavaan kertaan (avainta, kun en tiskiltä jaksanut noutaa).