Naistenkymppi 2019 - aurinkoa ja alkoholitonta kuohuviiniä

Jälleen on Naistenkymppi takana. Keli muuttui iltapäivää kohden suosiolliseksi vaikka aamu näytti hyvinkin kostealta. Myös se "tärkein" eli piknik -pussin sisältö oli uudistunut sitten viime vuoden.

Aloitetaan siitä tärkeimmästä: Vuosi sitten olin ärsyyntynyt, kun näin mitä maaliviivan jälkeen jaettavasta pussista löytyi. Pohjille oltiin päästy ja vaikka se pussin sisällön ei pitäisi olla se liikuntatapahtuman tärkein asia, niin kyllähän se vaikutti - kaikkeen. Niin meni tunnelma ja aurinkokin porotti liian kuumasti.

Tänä vuonna tapahtumassa oli päästy jälleen hyvään sponsorikantaan. Liekkö tapahtuman vaihtaminen lauantaiksi ja paluu yksipäiväiseksi tasannut kuluja sen verran, että sponsoreita löytyi ja piknik-pussista löytyi se tuttu pasta-salaatti (on hyvän makuinen ilman 10 km ruokahalun herättelylenkkiä), patukkaa, jos minkälaista, tuotenäytteitä ja alkoholitonta kuoharia! (kaljaa toivoin, mutta hei! Tämä oli parempi vaihtoehto). Piknik -pussi käsitelty. Siirrytään sitten itse tapahtumaan.

Tänä vuonna tapahtuma-alueena toimi Kisahallin ja Olympiastadionin viereinen Mäntymäen kenttä. Alueena tykkään tästä enemmän, kuin muutamana edellisvuonna olleesta Kansalaistorin alueesta Musiikkitalon ja Kiasman kupeessa. Lääniä oli, mutta missä oli ihmiset? En ole katsonut osallistujamääriä, mutta oliko viime vuoden piknik-kassi, tapahtumapäivän epävakainen sää ja miljoona muuta kesätapahtumaa samana päivänä vaikuttanut osallistujamäärään?

Saavuin tapahtuma-alueelle vähän yli kaksitoista ja suuntasin ensimmäisenä paidanhakuun. JA voi luoja niitä jonoja! Anteeksi, jos jotakuta etuilin, mutta asetuin siihen O - (mikähän kirjain olikaan) kohdalle, koska jono ei ollut pitkä (ja sukunimeni sattuu osumaan siihen karsinaan). Minulla ei mennyt kuin pari minuuttia, kun sain infopaketin. Lähtiessäni etsimään muuta kävelyporukkaani, järkytyin minkälainen monihäntäinen käärme paitajono olikaan. Oliko kaikkien sukunimi juuri A - O välillä vai eikö jonotus vaan toiminut?

Selvittyäni ihmislabyrintista, ja päästyäni vapaille vesille, yritin hieman tutkia mitä kaikkea yhteistyökumppaniteltoissa olikaa tarjolla. Mutta tiedättekö - en jaksanut. Viime vuonna ostamani pusakka päällä totesin, että lisää vaatteita en nyt tarvitse ja kenkään laitettavat pohjallisetkin jäi sinne nimelläni varattuna. OK, se tapahtui vahingossa, tarkoitus oli pohjalliset ostaa, mutta kun lähdin eri ovesta ulos eikä jalan rakko enää antanut lupaa palata tapahtuma-alueelle. Ostan pohjalliset joskus oikealla hinnalla.

Tänä vuonna osallistuin Kantturasalongin organisoimaan kokoonpanoon. Ladyt oli päättänyt, että heidän kunto ei riitä kuntokävelijöiden joukkoon, joten viimeisessä (yli 2 tuntia kävelevät)  ryhmässä lähdettiin. Meidän lähtö piti olla 13.30, mutta matkaan päästiin jo aiemmin. Taisivat lähettäjät lähettää osallistujia matkaan aikataulua nopeammin. Tähän minulla on kaksi teoriaa: Osallistujia ei ollut niin paljon kuin oli odotettu TAI edellisvuosien lähdön pullonkaulaa ei ollut ja tämän vuoksi lähtöryysistä ei tapahtunut. Mikä ikinä syy olikaan, päästiin matkaan ja ah, kuinka ihanan väljää olikaan kävellä.

Meidän porukkaan kuului 7 - 8 henkilöä. En enää muista. Porukkamme hajaantui kahteen sakkiin aika-aikaisessa vaiheessa. Eka porukka, johon itsekin kuuluin, alitti sen 2 tuntia (oma aika 1 h 59 min 26 s) ja toinen porukka tuli noin 18 minuuttia myöhemmin. Mukana oli ensikertalaisia ja hekin oli valmiita lähtemään ensi vuonna uudestaan ja myös tavoitteet oli asetettu eli alle 2 tunnin ensi vuonna menevät. Ihanaa :)

Eiliseltä jäi hyvä fiilis ja yksi rakko jalkaan. Piknik -kassia ja järjestelyjä jaksan tältä vuodelta hehkuttaa. Esim. tavarasäilytysen jono oli hervoton, mutta liikkui nopeasti eikä tarvinnut miljoonaa vuotta odottaa. Paidan värikin oli maltillinen enkä muistuttanut neontiukkua. Ensi vuonna NaistenKymppi on jo 9.5. ja eiköhän se pidä sinnekin ilmoittautua.

Kun sinäkin osallistut ensi vuonna Naistenkympille, niin muista nämä vinkit:
- Inkontinenssisuojalla vältät camel toe -efektin. Ja pi-hi imeytyy siihen mukavasti eikä jää ikävästi hiertämään alushousuihin.
- Lähde porukalla, mutta muista: Mitä isompi porukka, sitä huonompi loppuaika.
- Saavu ajoissa tai tilaa paitapaketti ennakkoon kotiin - vältät jonot
- Naati eli Nauti!
- Manipuloi puolisosi/ystäväsi järjestämään oma juomapiste "yllätyksenä" matkan varrelle. Ja lapset kannustamaan.Vaikka naapurin kersat - maksusta.
- Älä mieti pystytkö siihen vaan tule kokeilemaan!

Liikunta näkyy - Mammakuntoon2019

Olisikohan se jo viikon 20 kuulumiset? Hieman menee aika ja viikot sekaisin, mutta suunnilleen oikeassa viikossa mennään eikä nollasta ole aloitettu. Tai riippuu miten asioita tulkitsee. Tietyllä tapaa olen aloittanut kaiken alusta ja nyt on lähtenyt paremmin käyntiin.

Kuun alussa otin tavoitteeksi liikkua joka päivä 30 minuuttia. Tämä onkin toteutunut erittäin hyvin (kuten otsikkokuvakin kertoo). Olen 22 päivän aikana liikkunut 17,5 tuntia (vähintään). Täysin "liikkumattomia" päiviä on toukokuuhun mahtunut kaksi. Toki osa liikuntapäivistäkin on hieman kyseenalaisia, mutta kyllä 2 tuntia Tallinnan vanhassa kaupungissa kuljeskelu liikunnaksi lasketaan. Ainakin minä lasken.

Siitäkin olen erittäin iloinen, että liikkumiseni on monipuolista. 22 päivään on mahtunut mukaan kävelyä, pyöräilyä, kuntosalia, pilatesta ja porrasnousua. Kuntosalilla olen tehnyt niin lihaskuntoa kuin kardiotreeniäkin. Liikunnan lisäämisen olen huomannut jo kropassani. Vaikka ulkoisia muutoksia ei olekaan näkyvissä, pystyin tänään ottamaan pikaspurtin bussipysäkille liikennevaloista (mitähän matka olisi ~50 m?) rattaita työntäen ilman, että hengästyin. Olin itsekin tästä hämmentynyt, koska ei ole kovin kauan aikaa, kun saman spurtin jälkeen piti bussissa vetää henkeä tovi, jos toinenkin.

Viime postauksessa kerroinkin, että tarkoitukseni on lisätä syömisiäni. Tätä olen tehnyt. Käytännössä se tarkoittaa, että aamupalapirtelön lisäksi syön toisen pirtelön ennen lounastuntia. Lounastunnilla menen salille/kävelylle. Salin jälkeen palautusjuoma. Koska lounastunti on käytetty, syön työpöydän ääressä. Ruoka-annos pitää olla haarukoitavaa, joten esim. kanan pilkon valmiiksi sopiviin paloihin.

Päivän aikana syön kaksi pientä ateriaa, jotka sisältää (tähän mennessä)  proteiiniin lähteen ja kasviksia. Protskuna on mennyt kanaa, kananmunaa ja härkistä. Kasvikset salaattia tai pannulla pyöräytettynä juureksia, lehtikaalia, kukkakaalia, paprikaa yms. Lisäksi tulee lisättyä aika usein avokadoa. En ole pahemmin kaloreita laskenut, mutta yksi pieni ateria on maximissaan 250 kcal eli kasviksia on reippaasti ja kalorimäärä maltillinen.

Työpäiväruokien lisäksi syön illalla vielä yhden ruoan/pirtelön ja iltapalaksi vielä ehkä jotain, kuten esim. hapankorppua ja kananmunaa tai näkkileipää, raejuustoa ja kurkkua.

Tätä ruokavaliota olen nyt noudattanut noin 1,5 viikkoa, joten ei vielä en lähde mitään julistamaan, mutta tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä. Leipä, pasta ja riisi, kuten myös maitotuotteet on jäänyt vähemmälle, mutta syötävää kyllä riittää.

Odotan jännittyneenä ensi viikon punnauksia, mutta ainakin tällä viikolla muutokset näytti vievän asioita oikeaan suuntaan - silläkin uhalla, että paino oli 1,1 kg enemmän kuin viime viikolla. 

Viime viikolla vietettiin perhejumpan kevätjuhlaa. Muun ryhmän mukana esitin Ukkelin kanssa Bussilaulun. Mieheni istui katsomossa ja nauhoitti - vai pitääkö sen nykyään sanoa tallentaa, kun mitään ei enää nauhalle pistetä -  esityksen. Nauhoitusta katsessani en voinnut välttää olematta kriittinen omaan ulkonäköön. Jos vaatekoko on mitä on (minulla L tai 42+) en kuvitellutkaan näyttäväni keijukaiselta, mutta silti hämmennyin omia liikkeitäni ja sitä miten tallenteen ihminen ei tuntunut itseltäni. Mitään kriisiä esityksen katsominen ei aiheuttanut (en juossut vuorille julistamaan ikuista sotaa rasvamakkaroitani kohtaan tai itkenyt itseäni uneen), mutta vahvisti tämän projektin loppuun viemistä. Todella Upeata sarjaa mukaillen "sisälläni asuu hoikka ihminen" (ja tietäjät tietää, että tähän Edinan äiti vastasi "only one?").

Maanantai 20.5.
Paino 81,0 kg / muutos verratuna 13.5. (viikko 19): +1,1 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -2,2 kg
Rasva% 39,1 / muutos verrattuna viikko 19: -1,7 %yks / muutos vuodenalku: -3,8 %yks
Neste% 43,4 / muutos verrattuna viikko 19: +1,4 / muutos vuodenalku: +2,7
Lihas kg 46,9 / muutos verrattuna viikko 19:-2 / muutos vuodenalku +1,9
Ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 8 - ei muutosta

Lue myös:19. viikon kuulumiset

19. viikon kuulumiset - Mammakuntoon2019

Pari viikkoa on jälleen mennyt  ja päiväkirjamerkintöjä ei ole syntynyt niin paljon, että niitä kehtaisi tänne siteeraa. Otetaan siis pieni kertaus menneestä parista viikosta:

Vappuviikolla aloitin kuntosalilla käynnin. Kävin salilla joka päivä ma, ti, & to tekemässä kuntopyörä + juoksumatto + soutulaite -kardiotreenin. Vappupäivänä tein tunnin kuntosalitreenin. Perjantaina tein vatsalihaksia ja treenin pienille käsilihaksille. Yksi syy, miksi kardiotreeni sai jäädä oli, että jalkani oli todella kipeät keskiviikon treenistä. Lauantain ja sunnuntain 30 minuutin treenin kuittasin rauhallisella kävelyllä, koska tässä vaiheessa mukaan oli tullut mukaan vanha ystäväni flunssa.

Maanantaina 6.5. päivän treenit kuittautui 30 minuutin kävelylenkillä. Tämän lenkin tein ruokatunnin aikana. Siinä ajassa ehti käydä kurkkasemassa miltä Linnanmäellä näyttää. Illalla kävelin vielä kotiin.

Tiistai alkoi aamupilateksella ja illalla jumppailtiin vielä perhejumpassa.

Keskiviikkona tuli työmatka sotkemaan niin liikunnat ja ruokailut. Tai ei. Ei työmatka sotke mitään vaan se, että olen heikko ja osaan keksiä satatuhatta syytä miksi en voisi tehdä hytissä kyykkyjä, punnerruksia, vatsoja yms. mitä mahtuu tekemään. Jos en mitään muuta osaa, niin osaan keksiä tekosyitä.

Torstain liikunnan kuittasin noin kahden tunnin kävelyretkellä Tallinnassa. Tokihan siellä tuli matkanvarrella pysähdyttyä, mutta 12 000 tuhatta askelta tuli mittariin, joten kyllä se liikunnasta meni.

Perjantaina ja lauantaina tuli ensimmäiset liikkumattomat päivät 10 päivään. Sunnuntaina korjasin asian tunnin salitreenillä.

Paluu kuntosalille tapahtui tänään ja nyt yritän pitääkin itseni siellä. Lisäksi teen korjausta ruokavaliooni. Vahvasti epäilen, että syön liian vähän, joten lisään ruoan määrää ilman, mutta toki huomioin, että ruokailun välit pysyy säännöllisenä ja kasviksia tulee syötyä tarpeeksi. Leipää vähennän myös. Inspiraation tähän muutokseen sain ihanien ystävieni Valtose ja Kurose Kantturasalonki -podcast. Suosittelen!

Viime perjantaina työnpuitteissa meillä oli Mindfullness treenisessio. Vaikka asiat oli tuttuja, oli siellä jälleen hyviä pointteja. On hyvä aika ajoin kuulla muistutus siitä, että minä itse olen vastuussa omasta hyvinvoinnista (ja aika monesta muustakin tekemisestä tässä elämässä). Voi syyttää kiirettä töissä, mutta loppupelissä minulla on valta päättää miten asioita teen. Työnantaja toki määrää raamit, mutta loppupelissä minulla on suhteellisen paljon valtaa työhöni liittyen. Työntauotus on esimerkiksi asia mihin voin vaikuttaa. En istu liukuhihnalla, jossa jollakin toisella hallinta starttinappulaan. Jos istun pöydän ääressä7 tuntia 36 minuuttia ilman tauotusta, en voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni.

Viime viikolla olin tyytyväinen vaa'an lukemiin (6.5. paino 80,3 kg), mutta tänään tulos on vielä miellyttävämpi: alle 80 kg! Ja rasvakin jälleen oikealla suunnalla, vaikka kyllähän sitä vielä on lähes tuplat ylimääräistä. Tänään tuli jälleen mieleeni, että pitäisi käydä näyttämässä kyljessä olevaa rasvapattia, mutta ah, kun ei saa aikaiseksi. Ehkä huomenna.

Maanantai 13.5.
Paino 79,9 kg  / muutos verratuna 29.4. (viikko 17): -0,9 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): 3,3 kg
Rasva% 40,8 / muutos verrattuna viikko 17: -0,5 %yks / muutos vuodenalku: -2,1 %yks
Neste% 42,0 / muutos verrattuna viikko 17: +0,2 / muutos vuodenalku: +1,3
Lihas kg 44,9 / muutos verrattuna viikko 17:-0,1 / muutos vuodenalku -0,2
Ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 8 - ei muutosta

Lue myös edellinen postaus:

Oi ihana liikunnallinen toukokuu

Perhe matkalla - pääsiäinen Tallinnassa

Kahden perheen perheloma Tallinnassa oli erittäin hyvä vaihtoehto pääsiäisen viettopaikaksi ja lisäksi tuli nähtyä Tallinna aivan uudesta kulmasta.Tallinna tuntui aivan uudelta ja kokemattomalta, kun kohteeksi valitsi paikkoja, joissa ei ennen ole tullut käytyä.

Matkalle lähdimme pitkäperjantaina ja paluu oli ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Nämä kaksi matkustuspäivää majoituimme Airbnb:n kautta vuokratussa kahden makuuhuoneen asunnossa.

Jo matkaa varatessa oli tullut huomattua, että pääsiäinen on suosittu ajankohta. Hotelleista emme löytäneet vapaita perhehuoneita ja laivamatkatkin tuntui kovin arvoikkailta. Lopulta perheiden miehet varasi niin majoituksen ja matkatkin. Tiedottaminen matkasuunnitelmista ei tosin ollut heidän vahvin ala ja niin hieman jännittyneenä kiiratorstaina vielä tiedustelin, että monelta siellä satamasa seuraavana päivänä pitikään olla.

Menomatkalla laiva oli täysi. Itse vietimme suurimmanosan matkasta leikkihuoneesta, jonka Eckerö Line oli mukavasti pienempiä matkustajia ajatellen tehnyt neuvotteluhuonetiloihin. Laivan kiinteä leikkipaikka on pieni nurkkaus kahvilantiloissa ja se ei tälle lapsikatraalle olis riittänytkään.

Tallinnassa olimme puolenpäivän aikoihin ja ennen majoituspaikkalle menoa kävimme syömässä läheisessä kahvillassa.

Kohvik Narva tarjosi leivoksien ja leipomusten lisäksi lounasta. Itse otin kreikkalaisen salaatin, mies seljanka -keiton ja Ukkelille kanaleike. Ukkelin annos oli isoin annoksista, mutta onneksi hän sai apua annoksen syöntiin. Viime kesänä kävimme samalla porukalla Narvassa, joten kahvila yhdisti näitä kahta retkeä hauskasti.

Kun olimme ottaneet huoneiston haltuun ja lapset oli ehtineet hajoittamaan vaatekaapin (se oli jo ennestään rikki, mutta onnistuivat hajoittamaan sen uudelleen) lähdimme vaeltamaan. Local guidet eli armaat puolisomme eivät olleet matkaa täysin loppuun asti miettineet, joten aluksi jouduimme päättämään, että mitä tekisimme.

Päädyimme käymään Balti Jaama Turg ja Telliskiven alueella. Telliskivi oli ennestään tuttu, mutta mieheni ei ollut täällä aiemmin vieraillut.

Pienen ratikka sekoilun ja muutaman kartan katsomisen jälkeen päädyimme - leikkipaikan kautta - Tallinnan rautatieaseman torille( Balti Jaama Turg, Kopli 1). Tämä monitoimitori tarjoaa street food -paikkoja ja pieniä erikoisliikkeitä 300 kauppiaan voimin. Tori on hauska kokonaisuus paikallisille ja matkailijoille.

Ainakin kolmessa kerroksessa toimivalta sisätorilta löysin ylimmästä Vintage -vaateliikkeen, Virolaista käsityötä, antiikkiliikeitä sekä tietenkin pakollista Sadam Market henkistä vaatetusta. Keskimmäinen kerros on omistettu street food -pisteille, liha- ja kasviskauppiaille sekä paikallisolutbaarille. Alimmassa kerroksessa näytti olevan ruokakauppa. Myös torin ulkopuolella on tarjolla myyntipisteitä sekä pienimmille lapsille leikkipiste.

Balti jaam Turg:sta on helppo jatkaa matkaa kohti Telliskiven aluetta. Matkan varrella Depoo joka varmasti tarjoaa hauskoja hetkiä kesämatkaajille.

Telliskiven alueella on tarjolla ravintolaa ja myymälää jos minkälaista, mutta meidän aktiviteetit rajoittui leikkipaikkaan. Itse kävin kuvaamassa alueen graffitteja. Edellisen kerran kävin alueella 2015 ja sen jälkeen seiniä oli koristeltu muutamalla uudella kuvalla.

 

Telliskiveltä lähtiessä porukkamme jakautui kahteen. Miehet ja lapset lähtivät majapaikkaan hoitamaan ilta-askareita ja nukuttamaan lapset ja perheet äidit sai oman illan. Grazy bailauken sai unohtaa, koska matka- / ja arkiväsymys ei hurjaan bilettelyyn ajanut.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin (ainoa kerta tällä reissulla, kun niillä kaduilla asteltiin) ja pistäydyimme Parrot MiniBar:ssa drinkillä. Tämä ravintola oli kohteemme viime kesänä, mutta tuolloin emme saaneet enää pöytää. Nytkin tyydyimme istahtamaan paikassa yhden drinkin ajan.

 

Majapaikkaan saapuessa lapsukaiset oli unten mailla ja itsekään ei tarvinut unta kovin kauan houkutella.

Lauantaiaamuna Ukkeli herätti meidät perinteisesti viikonloppuaikataulussaan heti kuuden jälkeen. Emme onneksi herättänyt koko taloa - ehkä.

Lauantain ohjelmaan kuului käynti Skywheelsissä. Suuntasimme nelosratikkaan ja sillä T1 Mall of Tallinn -ostoskeskukseen. Ostoskeskus on Tallinnan uusin, joten tämäkin päivä tarjosi jotain uutta Tallinnasta.

Ostoskeskuksen näyttävin vetonaula on Skywheel - maailmanpyörä perinteisemmin - joka on muuttanut Tallinnan profiilia ja on nähtävissä jo laivan lipuessa satamaan. Skywheel on valehtelematta Tallinnan uusi maamerkki. Raitiovaunulinja 4 vie suoraan ostoskeskuksen eteen, joten tätä ei olisi enää helpommaksi voinnut tehdä.

Sky -perhettä kauppakeskuksesta löytyy myös SkyLab ja Super SkyPark, jotka tarjoaa tekemistä koko perheelle. Super SkyPark (jumalattoman iso trampoliinipuisto) houkutteli perheenpienimpiä (ja vähän isompiakin), mutta jätimme siellä käymisen tällä kertaa väliin. Jokaisen Sky -kohteeseen pitää ostaa erillinen lippu ja tällä erää Skywheel riitti.

Meidän perheeltä 15 minuutin Skywheel kierros maksoi 20 € (aikuisten lippu 10 € ja alle 3 vuotiaat ilmaiseksi). Vaikka Ukkeli oli sitä mieltä, että hän ei uskalla Skywheeliin mennä, piti hän kolmesta kierroksesta oikein paljon.

SkyWheel mahdollistaa Tallinnan näkemien aivan uudesta kuvakulmasta ja oli kiva kokemus. Mielestäni kierroksen hinta on sen verran suolainen, että aivan joka kerta ei SkyWheeliin viitsi mennä, mutta onneksi ostoskeskus tarjoaa muutakin.
 

Lisää kuvateksti

SkyWheel vierailun jälkeen päätimme mennä syömään. Positiiviseksi ongelmaksi koitui tarjonta. Ostoskeskuksen ravintolamaailma sijaitsee neljännessä kerroksessa (samassa missä SkyPark & SkyLab). Myös ykköskerroksessa löytyy pari paikkaa. Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme kolmannen kerroksen Restaurant HELK. Ravintola sijaitsee lelukauppojen vieressä ja ulkoapäin näyttää turhan hienolta viedä lapsia. Lähempää katsottuna valkoiset pöytäliinat lisää tätä vaikutelmaa ja Miehet näytti olevan valmiita kieltäytymään tästä ravintolasta. Kävin toisen perheen äidin kanssa katsomassa ruokapaikkaa sisältä ja näkemämme perusteella ei syömään menoa tarvinnut enää kahta kertaa miettiä.

Ravintolasa sijaitsi yksi isoimmista leikkipaikoista, joita muistan nähneeni. Teemana leikkipaikassa on käytetty Lottemaa. Iso metallinen lohikäärme vilkuttelivaloja keskellä ravintolaa ja lapset sai purkaa energiaa ramppaamalla kahden kerroksen väliä ja laskemalla välillä liukumäestä alas. Urutkin välillä raikasi. Todella upea paikka!

Ravintolassa oli lapset huomioitu ei ainoastaan ruokalistan osalta, vaan myös vessatiloissa asia oli huomioitu selkeästi ja ravintolassa oli tilaa.
Vanhemmat sai nauttia isoista ikkunoista aukenevista maisemista ja kyllähän se ruokakin oli hyvää - ei liian fine dining, mutta ei liian hampurilaisketju -tyyiiinkään.

Kun sielu ja ruumis oli ruokittu oli aika sortua materialismiin: shoppailua! Kolmannessa kerroksessa leikkikauppojen lisäksi löytyi kenkäkauppoja. Kenkäkauppoja tulikin koluttua ja muutama pari lähtikin mukaan. Toisessa kerroksessa näytti olevan vaatekauppoja, mutta sinne asti en ainakaan itse koskaan ehtinyt (seuraavan kerran sitten).

Grazyshoppailut päättyi iltapäiväkahveihin. Ja perinteitä kunnioittain vielä yksi kauppa, jossa piti käydä löytyi: Miniso. Itselleni Miniso oli uusi tuttavuus, mutta jo heti kauppakeskukseen tullessa totesin, että tuo on minun näköinen paikka. Jostakin syystä se myös jäi viimeiseksi vierailukohteeksi.

Tämä Japanilainen kauppa myy kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta edulliseen (näennäsesti ainakin) hintaan. Useammassa tuotteessa valmistusmaa näytti olevan Kiina ja kaupasta tuli mieleeni Flying Tiger Copenhagen ja Muji.

Illalla Miehien oli aika ottaa vapaailta (menivät kuuntelemaan punkkia) ja äidit meni lasten kanssa syömään sushia. Ruokapaikaksi valittiin Sushi Plaza ravintolan sijainnin vuoksi. Lauantai-iltana ravintolassa kävi kova kuhina ja kolme alle ala-kouluikäistä antoi oman säpinän tähän menoon.

Ruokaa sai odottaa ja lapset osoittivat kyllästymisen omalla tyylilllään - levottomalla käyttäytymisellä. Ennen kuin ruoka ehti pöytään asti ehdimme vaihtaa istumajärjestyksen uusiksi. Vaikka ruokaa joutu odottamaan ensimmäisellä kierroksella, päädyimme tilaamaan hieman lisää. Minulle ja Ukkelille ensimmäisen kierros riitti, mutta tarjoilijan virheestä johtuen saimme vielä yhden satsin ilmaiseksi. Kun annokset oli tilattu (jälleen) purki lapset hiilaripöhinäitään tanssimalla pöydän vieressä. Meitä äitejä se viihdytti (ehkä jotakuta kauempana istuvaa myös), mutta tanssin aikana ei viereiseen pöytään tullut ketään istumaan - mistähän johtui?

Lopulta ruoka tuli, pääsimme maksamaan ja poistuimme.

Illan päätteeksi lapsukaiset pääsi kylpyammeeseen ja lopulta myös tajusivat nukahtaa.

Kotiin päin suuntasimme sunnuntaina. Paluumatkalla laivalla taisi olla vielä enemmän matkustajia kuin tullessa, mutta pääsimme onnellisesti kotiin.

Pääsiäinen Tallinnassa oli meille ensimmäinen luokkaansa. Kelit oli kohdillaan ja vierailukohteet antoivat uutta kuvakulmaa Tallinnaan. Vaikka Tallinna ei ole ollut minulle sellainen "aina vaan ja uudestaan" -kohde voisin hyvinkin kesälle suunnitella viikonloppuretken menneen matkan perusteella. Vierailukohteiksi valikoituisi silloinkin jotain uuttaa ja erialueelta kuin missä on tottunut liikkumaan.

 

Oi ihana liikunnallinen toukokuu - Mammakuntoon2019

Jos en pahasti ole viikoista sekaisin on 17 viikkoa Mammakuntoon2019 -projektia takana. Pääsiäisen postauksen mukaisesti paino TODELLAKIN syötiin takaisin yli 80 kg (81,3 kg) tämän viikon maanantaina paino oli lähtenyt oikeaan suuntaan ja painoa oli ruudussa 80,8 kg. Kaikki muutkin luvut näytti oikeaa kehitystä.

Jotta saan nyt lopultakin tähän hommaan jotakin boostia, olen ottanut toukokuulle liikuntahaasteen: 30 min liikuntaa per päivä.

Haaste voi kuulostaa haasteelta, mutta kun miettii yleisiä liikuntasuosituksia (esim. UKK-instituutin liikuntapiirakka aikuisille, Tervyskirjasto - Duodecim) on tuo 30 minuuttia päivässä ihan normaalimäärä. Siis normaalimäärä mikä pitäisikin liikkua, mutta mitä en liikkunut.

Minun 30 minuuttia päivässä on tarkoitus tulla kuntosali -harjoituksista (lihaskunto & kuntopyörä/juoksumatto/soutulaite), kävely/hölkkä, pilates yms. lajeista mitkä vaan tukee tätä tavoitetta.

Toukokuulle osuu 4 aamupilatestuntia, Naisten Kymppi (osallistu keräykseeni Mielenterveysseuran hyväksi) ja suurimpana houkutteena työpaikan uusi kuntosali (jossa tänäänkin treenasin).

Liikuntahaasteen seurantaan piirsin itselleni "väritystehtävän". Näin jossakin, jonkun tekemän pallukkataulukon, jossa muistaakseni kerättiin liikuntasuoritteita tai hikoilukertoja. Jotakin siihen merkittiin (näin hyvin perehdyin aiheeseen, muistan vain kuvan).
Minun taulukossa ensimmäiset 31 pylpyrää kuvaa päiviä eli yksi 30 min per päivä. Katkoviivan jälkeen merkitsen extraminuutit. Kukin pylpyrä on 30 minuuttia. Tänään treeni kesti 60 min + päälle pyöräily 15 minuuttia eli 2,5 pallukkaa merkitty.

Katsotaan miten taulukko toimii (=muistanko merkitä) ja jos homma motivoi, voisin miettiä värikoodausta ensi kuuta silmällä pitäen.

Katsotaan mitä muutosta liikunnan lisääminen päivittäiseksi vaikuttaa projektin etenemiseen ja miten saan ruokailut pidettyä balanssissa siinä samalla. Tämä on opettelua ja varmasti tulee vielä kaikkea hassua (=mielitekoja...) matkanvarrelle.

Maanantai 29.4.
Paino 80,8 kg
Rasva% 41,3
Neste% 41,8
Lihas kg 45.0
Ikä 50
viskeraalinen rasva 8

Lue myös edellinen postaus:

Kolmantena viikkona ruotuun