Sunnuntaipyöräilijät ympärilläni - 3 asiaa jotka ärsyttää pyöräilijöissä

Pyöräily on hauskaa (kesä)puuhaa ja alkukesästä olemme pääseet koko perheen voimin pyöräretkelle Ukkelin istuessa turvaistuimessa. Miehelläni ja minulla on kummallakin istuin pojalle, joten voimme hoitaa esim. hoitoon viennit ja haut helposti riippumatta siitä kumman pyörässä turvaistuin onkaan kiinni.

Vaikka käytän pyörää työmatkoihin ei kilometrimääräisesti puhuta pitkistä ajoista. Toki pidempiä pätkiä tulee pyöräiltyä, mutta ihan rennolla sykkeellä, ilman virtaviivaisia asusteita tai juuri oikeaan maastoon sopivia välineitä. Minulta siis löytyy pyörä jolla pääsee paikasta A paikkaan B ja osaan mielestäni liikkua liikenteessä oikein. Mutta sitten onkin ne muut.

Etenkin kolme asiaa saa sappeni kiehumaan: Käsimerkkien puuttuminen, kellon laiminlyönti ja jalankulkijaruuhkassa pakkopyöräily.

Käsimerkkien puuttuminen

Miten aikuiselle ihmiselle, joka on oppinut pyöräilemään ennen kuin pyöräilykypärä oli suositeltu varuste, voi olla niin saatanan vaikeaa päästää hetkeksi tangosta irti? Siis siksi pieneksi hetkeksi jolloin näytät selkeällä käsimerkillä, hyvissä ajoin, että aiot kääntyä vasemmalle tai oikealla.

Vauhtia saat helposti pyörääsi 40 km/h (suoralla), mutta kääntyessä et hetkeksi saa kättä heilautettua.

Sama tyyppi (todennäköisesti) ymmärtää miksi autossa pitää käyttää vilkkua, mutta ei osaa yhdistää samaa syy-seuraus -suhdeajattelua hypätessään pyörän selkään.

Periaate autonvilkun ja käsimerkin kanssa on täysin sama: Näytät muille liikenteessä olijoille, että matkaasi tulee käännös.

Ei takana tuleva osaa arvata aiotko kääntyä juuri hänen edeltään. Sinun tehtäväsi on aikeesi kertoa. Laskettelurinteessä takaatulevalla on väistämisvelvollisuus, pyörräillessäseon edellä menijällä.

Asia tuntuu oleva vaikea ja myönnetään, että meillä kotonakin asiasta on keskusteltu (voiko yksinpuheluani kutsua keskusteluksi?) useamman kerran.

Kellon käyttö

Soittokello on pakollinenvaruste pyörässä, mutta tiesitkö, että sitä saa myös käyttää? Suomalainen luonne puskee todennäköisesti siinä vaiheessa pintaan, kun kelloa pitäisi käyttää. "Voi ei, entä jos ne kuulevat minut? En minä halua herättää huomiota".

No voi kilinperse. Sitä varten se kello on pyörässä. Huomion herättämistä varten. Väärä tapa huomion herättämiseen on siinä vaiheessa, kun se edessä koikkelehtiva jalankulkija hyppää juuri viimeisellä hetkellä pyöräsi eteen. Todennäköisesti hän ei sitä tahallaan tehnyt, vaan sinä omalla pienellä sormenliikkeellä (oikeasti pienenpi liike, kuin se kädenheilatus) olisit voinut estää vahingon.

Soita kelloa, jos haluat mahtua ongelmitta ohi. Soita kelloa, jos edellä kulkee aikuinen lapsen kanssa. Soita kelloa, jos haluat tiedottaa edellä menijää siirtymään sivuun. Soita kelloa, jos haluat minimoida mahdollisen riskin. Soita - sitä - motherfuckin'- kelloa!

Ja jalankulkija: Älä ota sitä henkilökohtaisesti - pyöräilijä ei moiti sinua olemassaolostasi, tiellä liikkumisesta, tavastasi kulkea tai hän ei halua loukata sinua.  Siinä ei ohi ajaessa tarvitse alkaa mitään räksyttämään. Jos mielestäsi kävelit oikein, niin hyvä. Pyöräilijä oli ehkä itse epävarma omasta ajostaan.
Äläkä ala hyppimään sivusta sivuun aropupuna, vaan siirry tien oikeaan reunaan, koska jostakin syystä (mikähän se syy voisi olla?), pyöräilijä ohittaa sinut vasemmalta puolelta.

Jalankulkijoista päästäänkin viimeiseen kohtaan...

Jalankulkijaruuhkassa pakkopyöräily

Ei ole pakko ajaa pyörällä, jos tilaa ei ole! Pyöräilijä, sinä et helpota kenekään elämää, jos yrität päästä pyörällä läpi tilanteessa, jossa jalankulkijat ovat tukkineet kulkureitin. Älä yritä olla erillainen vaan liity heihin. Taluta se pätkä minkä vaatii ja jatka pullonkaulan jälkeen pyörän selässä eteenpäin.

Turhan usein olen nähnyt näitä sankareita, jotka nouseenna satulasta (mutta jalat tiukasti polkimilla) yrittävät "varovasti" päästä kohdasta ohi, jossa ihmisiä kulkee solkenaan. Joo, näet varmasti sieltä paremmin ja pääset testaamaan tasapainoilu taitojasi, mutta siihen se sitten jääkin.

***
Kuva otettu 04.06.2017, kun lähdimme ensimmäistä kertaa pyöräretkelle. Vaatetus ei ollut valittu mahdollisia tapaturmia ajatellen vaan oli niin pirun kylmä...