"2-vuotias kysyy erityisesti ”mikä” -kysymyksiä " kertoo Mannerheimin lastensuojeluliiton sivut. No shit, Sherlock!
Mikä tuo on? Auto. Mikä tuo on? Toinen auto. Mikä tuo on? En tiedä. Auto!
Näin kerran keskinkertaisen komedian, jossa ideana oli, että vauvoilla on kaikki maailman tieto, mutta he unohtavat sen, kun oppivat puhumaan. Epäilen, että elokuvassa oli jätetty osa totuutta pois. Tai sitten se kerrottiin elokuvan jatko-osassa. Pari vuotiaalla on edelleenkin kaikki maailman tieto, muuten he eivät testaisi vanhempiaan koko ajan.
Jos et ole varuillasi, huomaat jääneesi toiseksi keskustelussa taaperon kanssa (6 - 0!). Meillä "mikä" kysymyksen lisäksi halutaan tietää "kuka". Valitettavasti nämä kysymykset eivät rajoitu kaupassa vastaankävelleseen henkilöön vaan myös ulkona voidaan tiedustella kuka tiputti lehden puusta. Niin, mitähän tuohon vastaisi. Kyllä siinä on vanhemmilla tekemistä.
Väestöliiton -sivujen mukaan 4-6 -vuotiaat on kyselyiässä. Voi luoja. Mitähän tästä vielä tulee, jos se on jo nyt tällaista? Lohduttavaa tässä toki on, että kysymyssanojen määrä kasvaa eli emme jankaa ylläolevan esimerkin kaltaista mikä-mikä-mikä-minäpäkerronvastauksenkunäitionniinpällliettäeitiedä -keskusteluja. Voimme silloin hypätä suoraan tuohon äitionniinpälliettäeitiedä -osaan.
Toistaiseksi Mikä -kysymyksiin on jaksanut vastata positiivisinmielin. Kuvakirjojen lukemiseen on tullut toisenlaista mielenkiintoa, kun halutaan tietää kaikkien esillä olevien esineiden ja asioiden nimet ja motiivit niiden olemassa oloon ja sijoitteluun.
Meillä ei olla vielä ehditty kyselyyn asti. Mutta se muisti! Edelleen joka ainoa kerta käsiä pestessä oltaisiin laittamassa bepanthenia isin rystyseen, pipi pois. Hiertymä, oli siinä noin 3kk sitten...
VastaaPoistaAh, se muisti onkin sitten toinen tarina :) Huomaa, että pienet mielet ei ole täytetty vielä kaikella turhalla tiedolla (kuten vanhemmillaan tässä iässä) vaan voi vielä muistaa pieniä asioita turhankin pitkään.
Poista