Uhmaikä - Perkele!

Maanantaiaamu klo 6.50

- Kulta, on aika herätä...
-Vieläkö väsyttää? voi toista. Nyt pitäisi kuitenkin herätä
- Pöö!
- Oho, sinäpä heräsitkin reippaasti :) Hienoa. Hoidetaan koko aamu yhtä reippaasti, niin ehdit leikkimään hoidossa vähän pidempään. Otetaanpas yöpuku pois...

VIRHE!!! ERROR!!! VIRHE!!! PANDORANLIPAS AUKESI JUURI RÄJÄHTÄEN!

-Ei. Minä otan.
-Ai sinä haluat ottaa yöpuvun pois. No otapas.
- Minä otan. Ei aukea.
-Vetoketju ei aukea. Annapas kun äiti auttaa.
-Ei auta! Minä aukaisen.
-Jos äiti auttaa vähän, niin saat puvun pois. Näin... (vetoketju auki)
-Eiiii (itkua ja vetoketju taaisin ylös). Minä aukaisen.
-No aukaise. (Liikettäkään ei tapahdu).
- Jos äiti kuitenkin nyt auttaisi näin, niin otat itse kädet hihoista
-EEEEIIII!!!!
- Kyllä meidän pitää se puku ottaa pois, että päästään pissille
-EEEIIII!!! (hysteeristä itkua)
-Rakas, ei tässä ole mitään itkemistä. Otetaan nyt  se puku pois
-Eiiii, miää iitss
-Kulta, rauhoitu. Äiti ei ymmärrä mitä sinä puhut. Otetaan nyt käsi... (*voi helvetti)
-Eeeeiiiii, minä otan. Minä otan. Ikki haluaa ite.
-Yritäpä nyt sitten.
-Ei irtoa
-Annapas kun äiti ottaa nyt sen puvun pois (*koska jumalauta en jaksa enää hetkeäkään kinastella tästä)
Lapsi syliin ja puku pois
-EEEIIIII!!! Minä haluan (ja alkaa pukemaan pukua päälle)
-(pitkä puhallus) Rakas, nyt ei pueta enää yöpukua päälle vaan lähdetään aamupissille ja -pesulle. Annapa yöpuku tähän (*Yritä nyt, kun ei meillä ole koko aamua aikaa tätä vääntää)
- Ei mennä (itkua, puristaa yöpukua rintaan)
-Nuppu....(tyynyttelevä sävy). Haluatko sammuttaa yövalon? (Jos harhautus tekniikka purisi...)
- Ikki haluaa
- No käypäs sammuttamassa, niin mennään sitten pissille.
-Ei. (alkaa penkomaan lelulaatikkoa)
-Et halua? No äiti ottaa sitten (Otan yövalon seinästä)
-EEEEEIIIIIII!!! (ja itkua). Ikki ottaa!!!!
- Sinäkö sittenkin otat sen valon? No äiti laittaa takaisin (*vittu-saatana-prkl) (Laitan valon takaisin)
-Ei valoa!!!
-Siis etkö nyt haluakaan ottaaa sitä?
-EEEEIIII!!!
(*Ei helvetti!!!!)
-No niin, nyt mennään pissille ja aamupesulle, koska tässä on mennyt jo kymmenen minuuttia ja meillä ei ole koko aamua aikaa. Tuula odottaa jo.
-EEEEIIII!
(Valo seinästä, lapsi kainaloon ja vessaan. Aamupissistä ei tule mitään, koska potalle ei suostu rauhoittumaan vaan itkee naama punaisena. Aamupesun jälkeen rauhoittuu sylissä, kun aletaan pesemään hampaita. Syli on paras paikka... ❤)

Tervetuloa uhmaikä! Meillä tulee yhdessä mielenkiintoinen ajanjakso, mutta onneksi tämähän on tunnetusti vain vaihe kasvavan lapsen elämässä. Eikä kyseessä ole edes uhmaikä vaan lapsen ja ympäristön kokema ristiriita (vai mitenkähän se meni).

Meille tämä on kuitenkin lähes joka aamuinen kiva pikku leikki, jossa katsotaan kuinka pitkälle äidin pinna kestää ja missä vaiheessa naapurit alkaa antamaan sääliviä katseita. Mutta kuten tarinassakin, vaikka maailmaan pääsi karkuun kaikki vitsaukset Pandoran lippaan auetessa jäi sinne kuitenkin pohjalle jotain - ja se oli toivo.

Tähdellä (*) merkityt lauseet ainoastaan todellisia ajatuksia, joita ei kuitenkaan pidä sanoa ääneen. Paras lääke uhmaikäisen väliseen kanssa käymiseen on, että vanhemmat pysyy rauhallisena (vaikka välillä se onkin ihan perkeleen vaikeaa) ja halitaan (jos lapsi rimpuilulta suostuu pysymään sylissä).