Koronapakolaisena - ja paluu arkeen

Tämän kevään piti olla erityinen. Ja siitähän tuli erityinen, mutta aivan vääristä syistä.
Korona, Corona, Covid19. Olisimme pärjänneet ilman sinua. Olemme pysyneet terveenä, joten Korona on koskettanut meitä vain rajoitteiden muodossa. Toivottavasti tämä tilanne myös jatkuukin.

Maaliskuussa, kun ensimmäiset vihjeet hallituksen tulevista mahdollisista rajoitteista nousi mediassa esille päätimme pakata laukut ja lähteä pojan kanssa evakkoon. Uskon, että moni muukin tätä suunnitteli, ja toteuttikin, joten yksin emme ole olleet koronapakolaisina.

Töistä oli annettu jo pari viikkoa aiemmin suosituksia olla etänä, jos se vain on mahdollista töiden osilta. Globaaliyritys oli päässyt näkemään Koronan vaikutuksia jo Kiinan kohdalla, joten kun tauti levisi länteen oli ohjeistukset valmiina ja toimintaohjeet annettu jo hyvissä ajoin.

Hallituksen päätös ei ollut vielä selvä, mutta jos hoitopaikat olisi suljettu ei etätyöskentely kerrostaloasunnossa aktiivisen neljävuotiaan kanssa olisi onnistunut. Etenkin,kun edessä oli jälleen yksi vuoden tiukimmista ajanjaksoista eli kvarttaalin päätös ja toinen vanhemmista ei pystynyt tekemään kaikkia töitään etänä.

15.3. pakkasimme auton ja lähdimme vanhempieni luo Kiuruvedelle. Sinne tauti tuskin ihan heti löytäisi... Tietäjät tietää, että paria viikkoa myöhemmin lehdistä sai lukea kuinka Korona oli löytänyt tiensä hoitolaitokseen Kiuruvuedellä. Voin sanoa, että vaikka olimme erittäin vähissä ihmiskontakteissa ja kaupossa kävimme kerran viikkoon, oli tunnelma kutkuttava. Huhut alkoi velloa, juoruilu lisääntyi. Vanhempieni luona kuulin puhelun, jossa joku kyläläinen x soitteli ja kysyi, että oliko tiedossa, että naapuri y oli sairastunut ja vähintään jo kuollut. Tämä juoru ei pitänyt paikkaansa, mutta niin ne jutut liikkui. Lintukodon rauha oli uhattu, kutsumaton vieras oli tullut kylään.

Olo kotipaikalla oli verkkaista. Vanhempani hoiti Ukkelia ja itse istuin saunamökkiin viritetyssä etäkonttorissa ja tein ylipitkiä päiviä. Ukkeli sai kirmata pihalla sekä metsässä ja isovanhemmat piti hyvää huolta ja kuria. Kvarttaali päättyi (=maaliskuu päättyi) , mutta kvarttaalinpäätös jatkui. Huhtikuu ei tuonnut helpotusta arkeen, vaan edelleen etäkonttorissa painettiin pitkää päivää. Lumet suli, mutta mikään ei muuttunut.

Kaiken kaikkiaan olimme Kiuruvedellä 7,5 viikkoa. Ja tuo aika meni äärettömän nopeasti! Välissä juhlittiin pääsiäiset ja vaput. Koronarajoitteita noudattaen. En muista milloin olisin viimeksi vanhempieni kanssa ollut noin pitkää pätkää, mutta rauha säilyi maassa.

Olisimme voineet jatkaa tätä yhteiseloa pidempäänkin, mutta Helsingissä odotteli Mies ja teimme päätöksen, että täytyy palata ja yrittää alkaa elämään normaaliarkea niissä rajoissa mitä se on tällä hetkellä mahdollista. Ukkeli palaa perhepäivähoitajalle maanantaina (hoidossa yksi lapsi hänen lisäkseen), itse teen töitä välillä toimistolla ja välillä kotona. Kesäkuussahan rajoitteita puretaan lisää, joten kyllä arkensa saa rakentaa uusiksi itse kukin.

Toivon kaikille terveyttä, niin henkistä kuin fyysistä. Jaksamista teille, jotka eivät pääse kerrostaloasunnosta etätöitä pakoon. Jaksamista teille, jotka vievät lapsensa hoitoon, koska eivät voi etätöitä tehdä. Jaksamista teille, joilta meni työt alta. Jaksamista teille, joilla ei ole vieressä ketään.
Jaksamista teille, joiden työkuorma lisääntyi. Jaksamista jokaiselle. Olemme kaikki samassa veneessä, mutta penkit on asetettu turvarajan määräämissä puitteissa ja jokaisella oma airo soudettavana.

Ja kiitos kaikille, jotka päivittäin tekevät asioita, jonka ansiosta voimme jatkaa arkeamme.

Ajan lyhyt historia - 20-luku täältä tullaan!

Jaahas, se on jälleen marraskuun puoliväli. Mitä ihmettä tälle vuodelle on tapahtunut? Vastahan vuosi vaihtui ja 365 tuoretta ja hedelmällistä päivää oli edessä. 

Nyt takana on Trans-Siperian junamatka, Naisten Kymppi Kantturasalongin kansssa, kesäloma, 40-vuotissyntymäpäivät, Metallican ja Rammsteinin keikat, sukuretki Tahkolla, perhematka Turun saaristossa, Espanjan lomaviikko, Ukkelin synttärit, yli 10 kuukautta painonpudotusta (-6 kg ja kymmeniä senttejä pienempänä),  parit kuoron keikat, muutamat burleskitreenit, vesiburleski pilottiryhmään osallistuminen, satamiljoona ajatusta, parit kirjanaihe hahmotelmat, muutama menetetty hermo ja monta, monta kokemusta. 

Mutta mikä parempaa: Vielä ehtii tehdä monta asiaa ja saada monta uutta kokemusta tälle vuodelle! Esimerkiksi ensi viikonloppuna osallistun Burleskiviikonloppuun Kälviällä. Ensimmäinen kerta tuollaisessa workshopissa, mutta niin on käynti Kälviälläkin.

Oletko muuten tajunnut, että kun vuosi vaihtuu ollaan 20-luvulla? 

Jos minulle puhutaan kaksikymmentä luvusta ajattelen suoraan 1920-lukua: Great Gasby, Charleston, iloinen kaksikymmentäluku, Babylon Berlin, Kieltolaki, hämyiset savuntäyttämät jazzklubit ja upeat coctailit, Hercule Poirot, Art Deco. 2020-luku kuulostaa ennemmin joltakin mitä on tulevaisuudelta. Sellaiselta scifileffojen teräksinen fantasiamaailmoilta ja kuuasutuksilta.  

Mutta miltä näyttää 2020-luku?

Omalta osaltani elämäntaparemontti jatkuu. Jatkossa jätän vuosiluvun pois eli #mammakuntoon projektia jatketaan niin kauan kun on tarpeen. 

Ensi vuodelle on  matkojakin jo tiedosssa ainakin Tallinnaan ja Interrail - retkelle Tukholma - Gliwice - Praha. Ja heinäkuussa uudelleen Talliinaan katsomaan Rammsteinia. Ihana kun on jo suunnitelma tulevalle vuodelle.

Ja mitähän kaikkea koko 20-luku tarjoaa? Ukkelista ainakin tulee teini ennen kuin päästään vuosikymmenen loppuun. Vieläköhän mopojonnet on cool juttu hänen mielestä silloin?

20-luvulla nelikymppinen - hienoa sekin.Vielä en viiskymppisiä ala suunnittelemaan, mutta eiköhän sitä jotkut kieltolakikekkerit voisi järjestää. Toivon, että kun viisikymmentä tulee täyteen olen saanut mammakuntoon projektini siihen malliin, että sitä ei tarvitse enää miettiä.

Muistan kun 18-vuotiaana sain ajokortin. Kortin voimassaolo/päättymisvuosi oli vuonnna 2049.  Helkatti se tuntui kaukaiselta! Ajokortin saannista on jo yli 20 vuotta. Eikä tuo aika tunnu yhtään pitkältä. Vastahan tuo tapahtui. 2029 siihen ei olisi enää kuin 20 vuotta jäljellä. Tosin ajokortin saanti ja voimassaolo muuttuu niin tiuhaan, että enää tarvitse tuotakaan vuotta miettiä.

Katsotaan missä mietteissä ollaan marraskuussa 2029. Varmaa on, että ennen tuota vietän ainakin yhdet Great Gasby bileet, juon kuplivaa leveäsuisista shamppanjalaseista ja muistelen aikoja menneitä. Tämä päiväkin on huomenna jo historiaa.

Rutiinit ja niiden muunnokset - Mammakuntoon

Mammakuntoon2019 on kestänyt jo lähes 10 kuukautta ja olen itsestäni ihan älyttömän ylpeä! Olenhan sarjauudenvuodenlupaustenrikkoja, mutta tänä vuonna olen yrittänyt ja jatkanut vaikka tulosta ei ole tullut. Lähdin kokeilemaan myös jotain uutta (Fitfarmin valmennukset) ja näin opin, missä olin tehnyt asiat "väärin".

Asioita oppii, mutta kaikessa ei tarvitse olla itseoppinut. Valmennusopit on ollut minulle hyvä muistutus, että on järkevää pyytää apua ja vielä järkevämpää on noudattaa neuvoja. En usko, että olisin ollut valmis myöntämään osaamattomuuttani painonhallintaan liittyen, jos vuoden alussa olisin lähtenyt mukaan valmennukseen.

Todennäköisesti olisin hengaillut mukana sen kuusi viikkoa (minkä ensimmäinen valmennus minulla kesti) ja sen jälkeen todennut, että joo, kyllä minä tiedän! ja sen jälkeen räpiköinnyt yksikseni vastavirtaan. Koska räpiköin yksikseni noin 8,5 kk opin jo parin ensimmäisen valmennusviikon aikana luottamaan annettuihin ohjeisiin. Olin myös siihen mennessä tehnyt paljon oikeita asioita, mutta koska minulla ei ollut ketään jolta kysyä jeesiä, en osannut tehdä korjausliikkeitä.

Tällä hetkellä noudatan uuden valmennuksen ohjeita (se ei ol blogiyhteistyö, joten en siitä nimellä huutelekaan, mutta Fitfarmin on sekin). Kaksi viikkoa takana ja mielestäni homma on lähtenyt hyvin rullaamaan.

Helpointa on arki ja kotiympyröissä oleminen. Helpointa on tehdä kaksi kertaa viikossa eväät valmiiksi ja ottaa ne aamuisin mukaan. Helppoa on, kun ruoat on käden ulottuvilla eikä tarvitse miettiä, että mitä seuraavaksi söisi ja milloin. Minulla on ruoat ja aikataulutus. Rutiinit on kivoja ja niihin voi luottaa.

Mutta sitten, kun tulee rutiineihin muutos, kuten viikonloppuretki kotiseudulle. Ruokalilurytmi on eri ja niitä omia eväitä ei viitsi siellä mussuttaa, kun vieressä muut syö perinneherkkua (mykyrokkaa... nam!).

Kotipaikalla minulle iskee älytön herkuttelubuumi ja herkuttelu alkaa monesti jo menomatkalla. Jostakin syystä päässäni napsahtaa rajoittajat pois päältä ja "loma, vapaa, voin tehdä mitä tahansa" -moodi päälle. Todellisuudessahan en huijaa kuin itseäni. Olen tästä ennenkin kirjoitellut, joten olen ongelmani tunnistanut kyllä, mutta mitä sille voin tehdä?

Tällä kertaa varauduin menomatkalla omilla eväillä (lihapullia ja ruusukaalia) ja välttelin kaupassa käyntiä. Ukkelille sanoin, että jään autoon, niin en vahingossakaan osta karkkia. Kun itsekuri ei meinaa riittää,  niin sitten on parempi pysyä autossa, kun toiset käy pissatauolla (niin ja minua ei pissattanut).

Kotipaikalla oltiin kaksi kokonaista päivää ja siellä pyrin soveltamaan annettuja ruokaohjeita. Lauantaina tuli herkuteltua, mutta ei tämä minun dieetti sihen kaadu. Pakkohan noita herkkupäiviäkin pitää opetella, jotta ei mopo lähde kokonaan käsistä. Ukkelin synttärikakku oli vuorattu karkein ja sitä söin. Parikin palaa, mutta sitten en karkkia ottanutkaan. Iltapalaksi söin äidin tekemää sokeritonta mansikka-lakkasoppaa ja maitorahkaa. Juustoleivät himoitti, mutta jätin väliin.

Tänä aamuna aamupuuro ja päätös palata arkeen. Evääksi lähti siivuja keräkaalista ja kurkkua ja huoltamon myymälästä mukaan tarttui raejuustopurkki ja juotava proteiinipirtelö.

Huomenna (kyllä se kuuluisa huominen) paluu täydelliseen päivärytmiin. Eli vaikka kaksi päivää olen ruokaohjeistuksia soveltanut ei tässä olla mitään menetetty, jos mietin millaisia kotipaikkareissuja olen esim. viime vuonna viettänyt. Toiset ratkeaa juomaan, minä ratkean syömään.

Itselleni tämä valmennusjakso ei ole ainoastaan painonpudotusta vaan oppimista itsestäni ja syömisestä: Mitkä on hyviä valintoja, kuinka opin olemaan itselleni armollinen ja kuinka ruoka ei tätä elämää pyöritä. Toki minulla on tavoitteita, jotka haluan saavuttaa, mutta myös tässä samalla minulla on elämä johonka kuuluu myös mykyrokka, jota saan vain kerran vuodessa. 

Oppimiseen kuuluu myös, että en tuijota vaakaa. Yleensä olen jakanut punnitustuloksia, mutta tämä jää nyt vähemmälle. Viime viikolla palattiin lomaturvotuksista takaisin lomaa edeltäviin painoihin ja toivottavasti suunta on tälläkin viikolla oikea. Minulla on hyvä olo ja tykkään kropastani, joten mielestäni oikealla tiellä ollaan.

Salou - Kylmästä lämpimään eli syyslomalla Espanjan auringon alla

Lokakuun alussa vietimme viiden päivän syysbreikin Espanjan auringon alla Saloussa. Perhelomakohteeksi Salou valikoitui, kun kohdalle osui sopiva paketti. 

Salou oli kohteena meille uusi ja suurempia suunnitelmia matkaan ei ollut - kunhan saisi rentoutua ja tutustua vähän paikkaan. Matka menikin suunnitelmien mukaan : aurinkoa, lämmintä, rantaa, rentoa menoa. Stressitasot matalalla ja aurinko korkealla. Matkan aikana juhlittiin myös Ukkelin nelivuotissynttärijuhlaa.

Saloun alueella löytyy Euroopan toiseksi suurin huvipuisto PortAventura World. Taktimoimme säästääksemme matkakassaamme ja menimme Ukkelin syntympäiväaattona huvipuistossa, jolloin Ukkeli pääsi sisään maksutta ja säästimme lähes 50 €. Osaan huvipuistolaitteista pääsi maksutta, mutta hurjimpiin (ja upeimpiin vuoristoratoihin) olisi pitänyt hankkia vielä erillinen passi. Huvipuistolaitteiden pituusrajoitukset oli myöskorkeammat, kuin esim. Linnanmäen vastaavissa. Meidän alle metriseltä jäi useampi lasten laite kokeilematta juuri näiden pituusrajoitusten vuoksi.

Huvipuisto itsestään on nähtävyys! Huvupuisto on jaettu eriteemoihin ja rekvisiitoissa ei ole säästelty. Lännenpuistosta Kiinaan ja Seesamstreetille. Päivän sai kulutettua helposti vaikka ei laitteissa käytykään. Huvipuistossa vietettiin Halloween aikaa ja koristelut aivan mahtavat. Lännenmaassa kävimme katsomassa ehkä elämäni oudoimman esityksen. Mieheni kanssa emme jälkeenpäin tienneet kenelle tämä koko perheen esitys oli suunnattu (vampyyreita, pommeja, stunt-temppuja, vaarallisia tilanteita, mönkijä, ääni tehosteita, jne). 

Seesam street alueella kävimme yhdessä laitteessa kaksi kertaa! Kyseessä oli 3D - sisäjunarata - ammuntapeli . Ideana oli, että pitää selvittää, kuka on varastannut keksit. 6 hengen vaunu kulkee rataa pitkin ja matkanvarrelta pitää ampua keksejä (voitin kummallakin kertaa). Aivan huippulaite ja tuollaista kaipaisi suomenkin huvipuistoihin. Ukkelikin oli aivan innoissaan.

Ukkelin syntymäpäivä vietettiin uimarannalla. Saloun yksi vahvuus on pitkä hiekkaranta. Rannan hyviä puolia on myös erinomaiset palvelut: Leikkipaikkoja säännöllisin välimatkoin, rantabaarit joista sai pientä syötävää (osaan kävi vain käteinen), suihkut ja vessat.

Yhtenä päivänä matkustimme Barcelonaan. Salou sijaitsee noin 70 km päässä Barcelonasta ja sinne pääsee kätevästi junalla. Junalippu yhtee suuntaan maksoi 8, 80 € (lokakuu 2019)

Viimeisenä kokonaisena päivänä vuokrasimme polkupyörät ja ajoimme pitkin rantabulevardia viereiseen kaupunkiin. Hotellilta sai vuokrattua pyörän lapsen turvaistuimella. Kypärä oli pakollinen lapsille, mutta ei aikuisille. Pyöräilyn lisäksi kävimme rannalla ja pelaamassa minigolfia.

Taustalla Port Aventuran huvipuisto vuoristoratoineen

Saloun iltaelämää emme kokeilleen edes hotellin tarjonnan muodossa, vaikka hotellissa olisi joka illalle esiintyjiä löytynyt. Eräänä ilta lähdimme kuitenkin vielä pimeän tulleen käymään rannassa, koska rantabulevardilla löytyy upeat suihkulähteet, jotka on valaistu pimeän aikaan. Suihkulähteiden tanssia seurasimme hetken viilenevässä illassa ennen kuin palasimme hotelille katsomaan espanjaksi dubattuja lastenohjelmia. Ei yhtään pöllömpi loma.

Superdieetin päätös - Mammakuntoon 2019

Blogiyhteistyö: Fitfarm ja Perhekupla

Kuusi viikkoa takana Superdieettiä ja voin sanoa, että nuo kuusi viikoa meni todella nopeaan! Ajan kulumisen lisäksi opin itsestäni sekä jatkossa todennäköisesti osaan tehdä fiksumpia valintoja ruokailun suhteen.

Kuten alussa jo mainitsen, oli Superdieetti blogiyhteistyö Fifarmin ja Perhekuplan kanssa. Ilman tätä mahdollisuutta, en todennäköisesti olisi koskaan lähtenyt kokeilemaan Superdieettiä.  Vaikka vuoden alusta lähtien olen tuskaillut turhauttavan painonpudotusprojektini kanssa, sisälläni on elänyt "kyllä minä pärjään yksin" -henkisyys. Superdieetin aloittaessa päätin antaa mahdollisuuden ja pyrkiä oppimaan ja näkemään näiden kuuden viikon aikana mitä olen tehnyt väärin.

Superdieetti on ollut minulle hyvä koulu. Se opetti minulle:
 - Apua kannattaa pyytää
 - Ei kannata tuskailla yksin, koska muutos voi olla pienestä kiinni
 - Ruokarytmi on tärkeä, mutta ei maailmanloppu, jos se ei joskus toteudukkaan
 -  Älä ota niin vakavasti
 - Rasvanpolttoon ja lihaksen kasvatukseen on omat ruokavaliot - tiedä mitä haluat!
 - Suola on tarpeen
 - Rasva ei ole vihollinen
 - Annetut ohjelmat on ihania! On sinusta kiinni miten homma toimii.

Ensimmäinen viikko meni opetellessa, toinen jo helpommin. Kolmannella viikolla asiat alkoi tuntumaan tutulta, mutta saliohjelman muutoksen myötä viikko sai uutta mietittävää. Neljännellä viikolla lisättiin syömistä, koska kolmannella viikolla ei ollut tapahtunut mitään. Ohjeistusta syömisiin sain valmentajalta, joka on auttamassa jokaista Superdieettiläistä siellä netin toisella puolella. Neljännellä viikolla työelämä sotki dieettiä liikunnan osalta. Liikunnat jäi myös viikoilla 5 ja 6 vähemmälle, koska työ ja sen lisäksi flunssa.

En voi sanoa, että diettiä olisin kirjaimellisesti pystynyt noudattamaan kahden viimeisen viikon aikana, mutta missään vaiheessa en luovuttanut. Ja siitä olen tyytyväinen. Tätä kirjoittaessa sunnuntai-iltana, en todellakaan suunnittele kuinka huomenna lentäessäni etelän lämpöön voin unohtaa koko dieetin. Aion ottaa viikon rennommin, mutta toivon, että saan opitut neuvot pysyy mukana.

Tykästyin Superdieetillä siihen, että oli selkeä ohjeistus, jossa annetaan vaihtoehtoja ja loppuvariaatiot on omasta itsestään kiinni (esim. salaatti / sormiruokailu / salaattitortilla / jne). Superdieetti on nyt loppu ja ohjeet on tallennettu koneelle, mutta päätin, että Superdieetti ei ole se millä jatkan, kun lomalta paluun arkeen.

Vaikka Superdieetillä sain kuudessa  viikossa paremmat tulokset, kuin omatoimisesti koko kesänä, nin 14.10. jatkan toisella ohjelmalla. Ostin menneenä viikonloppuna Fitfarmin  Bikini Challenge -ohjelman. Ohjelma kestää 10 viikkoa ja omatavoitteeni on saada Mammakuntoon 2019 projekti upeasti päätökseen (jotta voin aloittaa Mammakuntoon 2020 huomattavasti pienemmistä lähtöpainnoista).

Ihanaa lokakuun jatkoa!

Lue myös:
Superdieetin aloitus
1. Superdieetti -viikko
2. Superdieetti - viikko

4. Superdieetti - viikko