Näin saapui päivä jolloin ikävuosien etuliite muuttui enkä enää ole kolmekymppinen. 40 (neljäkymmentä) on kyllä aika hyvä luku. Tasaluku, jolle voi rakentaa vaikka mitä, vaikka sen aikuisen naisen identiteetin.
Nälkävuosina olisin todennäköisesti tämän ikäisenä puskenut horsmaa jonkun koivun juurella, mutta nykyisen elinajanodotteen perusteella porskuttelen mennä vasta puolessa välissä elinkaaratani.
Mitenkäs on sitten omasta mielestä mennyt ensimmäiset 40 vuotta?
Aika hyvä tuntuma on jäänyt. Missään vaiheessa ei ole mitän peruuttamatonta tullut tehtyä (still alive!) ja olen mielestäni saanut toteutettua itseäni. Maslow'n tarvehierarkian rappuset on hyvällä perustalla.
Helsingissä olen asunut kauemmin kuin synnyinpaikallani ja sekin on hoitunut hyvin vaikka kaupunkiin muutin ilman, että täältä ketään tunsin. Itsenäisyydestä ei ole koskaan ollut haittaa vaikka välillä mietinkin, että ystävyyssuhteita pitäisi pitää paremmin yllä. Ystäville ja tutuille tiedoksi: olette mielessä vaikka en teihin yhteyttä pitäisikään.
Seuraaville vuosille ei ole kummempia suunnitelmia (yksi lapsi riittää, jos sitä mietit), mutta #mammakuntoon projekti jatkuu niin kauan kun Mamma tulee kuntoon - ja Pohjois-Savoon voisin palata milloin tahansa. Työpaikka mahdollistaisi muuton vaikka heti, mutta antaahan ajan vielä kulua.
Sanotaan, että ilta on aamua viisaampi. Pitää paikkaansa myös ikävuosissa, vaikka vielä en elämäni iltaa eläkään. Keskipäivä vasta ja kohti päivän kuuminta aikaa käydään.
Toivotan kaikille tämän päivän synttärisankarelle hyvää syntymäpäivää. Ystäväpiirissäni näitä juhlijoita löytyy useampi. Myös kaikille -79 vuosimallin edustajille hyvää juhlavuotta. Juhlikaa te miten juhlitte, minä heräsin poikani synttärilauluun ja illalla juhlin mieheni kanssa Metallican tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!