Minulle vuoden vaihtumisella on iso psykologinen merkitys. Vuoden vaihtuminen tarkoittaa uuden alkamista ja uusia mahdollisuuksia. On aivan sama mille viikonpäivälle 1.1. osuu, mutta se on SE maanantai, jolloin asiat aloitetaan uudelleen, kaikki muuttuu, kaikki hoituu paremmin ja toisin kuin ennen, ja
pystyvyyden tunne on megalomaaninen.
Usko siihen, että tänä vuonna saan itseni pidettyä tavoitteessa, saan aikaiseksi enemmän kuin aiemmin, minulta löytyy enemmän aikaa toteuttaa itseäni sekä pääsen pahoista tavoista eroon on suuri. Ja näin on ollut niin monena vuonna kuin voin vain muista. Ja eniten toivon, että saisin pidettyä tuon tunteen koko vuoden.
Eniten syytän uuden vuoden potenttiaalisuuden näkemisen tunteesta joulua. Jouluna on aikaa löysäillä. Vuoden kiireet voi unohtaa ja keskittyä nauttimaan elämästä omassa pimeässä pehmeässä kolossaan. Siinä nautiskellessa on sitten aikaa miettiä ja luottamus omaan ajankäyttöön kasvaa. Haaveilu alkaa muuttua konkreettiseksi sitä mukaan, kun suklaakonvvehdit häviäivät laatikosta, vyö vyötärön ympärillä kiristyy ja kinkun suolat alkavat turvottamaan sormen päitä. Siinä vaiheessa ei mietitä, että maanantaina alkaa painonpudotus. Ei, silloin odotetaan uutta vuotta, koska sehän on aivan siinä nurkan takana ja silloin alkaa uusi elämä.
Uusi vuosi toi tullessaan minulle #mammakuntoon2018 projektin (jatkumoa viime vuoden #mammakuntoon2017 -projektille, joka hyytyi kaiken muun paineen keskellä). Tänä vuonna mennään hyvin pitkälle samalla planilla kuin viime vuonakin sillä erotuksella, että kiloja sain takaisin kerrytettyä töihin paluun jälkeen ja opinnäytetyön teon aikana melkein kymmenen kiloa. Eikä herkuttelu jäänyt siihen, että palautin opparin.
Koska olen tosissani,
- Olen varanut itselleni Esportin InBody + Neofit 3D mittauksen. Toki Tanita vaakani ja mittanauha tulee olemaan hyvä ystäväni, mutta on mielenkiintoista saada tarkempi tieto mitä on missäkin ja mitä lähtee mistäkin. Toivon tuon mittauksen myös kannustavan minua tekemään oikeasti asioita eikä vaan haaveilemaan.
- Olen liittynyt kuntosalille. Tein sen jo marraskuun puolella, mutta kertaakaan en ole ehtinyt sielä käymään. Kävelymatka salille noin 2 minuuttia (jos odottaa liikennevalot), joten matka ei ole ollut este.
- Ostin ulkoilupuvun. Sää on vain pukeutumiskysymys ja nyt en voi siihenkään enää vedota.
- Käytin työnantajan antaman liikuntarahan uimalippuihin.
- Aloitin "tipattoman" eli en juo Pepsi Maxia ainakaan kuukauteen. Minulle ei alkoholi ole juoma josta minun pitäisi pysyä erossa, mutta tuo makeutusaineella makeutettu ihmejuoa on minun paheeni. Raskausajan olin ilman, joten enköhän pysty tähänkin.
Näillä tähän vuoteen.
