O tempora, o mores - oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus

Tämä on Mammalandian yhteistyöpostaus. Mammalandian kotisivulta pääset lukemaan muiden Mammalandian bloggaajien postaukset.

Kun minä olin lapsi...

- Ei ollut kännyköitä

- Filmikameraan mahtui 24 kuvaa ja koskaan ei voinnut olla varma ennen kuvien kehittämistä, millaisia kuvia tuli.
- Irtokarkit ostettiin kioskista ja ne valittiin lasin läpi sormella osoittaen ja huikkaamalla kioskin luukusta millä markkamäärällä mitäkin.
- Valuutta oli Suomen Markka
- Televisiossa oli kaksi kanavaa
- Matkatelevisio oli mustavalkoinen ja ruutu suunnilleen yhtä suuri kuin peruskokoisessa tabletissa. Painoa 100 kertaa enemmän ja antennia joutui säätämään koko ajan, jos halusi suhteellisen siedettävän kuvan
- Lauantai-aamuisin katsottiin Tsekkiläisiä piirrettyjä kuten Myyrä ja Rosvo Rudolf
- Lauantai oli siivouspäivä, mutta myös karkkipäivä ja illalla saunottiin. Toisinaan käytiin kioskilla ostamassa herkkuja, joskus tehtiin kotona erikoisherkkuja kuten ranskalaisia ja nakkeja. Tai pizzaa. Kioskiruoka taisi olla lähin kosketus ravintolaruokailuun.
- Äiti ompeli meidän vaatteet ja leikkasi hiukset
- C-kaseteilta kuunneltiin radiosta tallennettua musiikkia ja VHS -kaseteille mahtui 180 minuuttia televisiosta tallennettua kuvaa.
- Jos halusi mennä kaverin luo kylään koulu päivän jälkeen, piti sopia asia etukäteen tai pyytä opettajalta lupa soittaa koulun puhelimella. Jos kukaan ei vastannut, ei saanut kysyttyä lupaakaan
- Lomalla käytiin Helsingissä tädin luona. Matka tehtiin henkilöautolla ja eväsleivät syötiin P-pysäkeillä.
- Ala-asteella oli luokat 0- 6 ja oppilaita oli yhteensä 30-40. Minun luokalla oli 3-4 henkilöä koko ala-asteen.
- Leikimme kesäisin puronvarressa Robin Hoodia ja kaivoimme talvisin tunneleita lumikasoihin.
- Äiti oli perhepäivähoitaja ja meillä oli talo täynnä hoitolapsia. Ja meidän piti siivota heidän leikit pois.
- Äiti käveli sisällä korkokengissä (ja käytti niitä myös perunannostossa)
- Hän oli linja-autokuljettaja ja hänen piti laskea kassa ajon jälkeen. Se rahastuslaukku oli hieno.
- Meillä oli kissa ja koira
- Puhekielessä käytettiin sanoja joita nykyään ei ole sovelliasta sanoa ääneen
- Pehmistuutit oli isompia


Lapseni...
Tulee kokemaan jotakin ihan muuta, jota voi kolmenkymmenen vuoden päästä miettiä ja ihmetellä miten kaikki on eritavalla kuin ennen, mutta onneksi jotkut asiat on samoja:
- Meillä on kissa
- Matka tädin luo on yhtä pitkä (onneksi yksi täti asuu lähempänä)
- Ulkona saa leikkiä
- Tekniikka kehittyy ja lapset tuntevat olevan fiksumpia kuin aikuiset

Minulla on onni olla vaikuttamassa lapseni muistoihin. Ja pyrin siihen, että hänelle jää muistoja. Opettelen kävelemään vaikka korkokengillä.

Loman ennakkotunnelmia

Lauantaina alkaa meidän Iso Britannia - Ranska - Suomi -rengasmatka. Odotukset reissulle on positiiviset ja mieli korkealla. Luvassa on historiallisia kohteita Jane Austinin ja Jules Vernen maisemissa sekä elämyksellisiä matkustustapoja.

Nämä asiat meidän perhettä odottaa:

Bath - Lounais-Englannissa sijaitseva UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva kaupunki, joka on toiseksi vierailluin kulttuuri- ja perinnematkailu kaupunki Lontoon jälkeen (jos on uskominen Wikipediaa). 

Stonehenge - tarkoitus olisi vierailla. Katsotaan maksetaanko sisään vai ihaillaanko vain kauempaa.

Glastonbury - Haluan istua Kuningas Arthurin pöytään ja ratsastaa pois yksisarvisella. Vai miten se meni?

Chunnel - Iso Britanniasta matkustamme junalla Ranskaan. Mielenkiintoista nähdä miten menee Ukkelin ensimmäinen pitkä junamatka ja tajuaako, että maa vaihtuu :)

Passikotelo saatu. Yhteistyö LuKLabelin kanssa.

Nantes - Kaupunki Länsi-Ranskassa. Äiti-poika -aikaa, kun isä festaroi Hellfestissä. Odotuksissa juustojen ja punaviinin lisäksi Les Machines de l'ile sekä jokiristeily. Lapsen ehdoilla mennään.

Aurinko - Britannian suunnalta tuli suositus ottaa päälle lämmintä, mutta Länsi-Ranskassa pitäisi olla lämpötilat kohdillaan. 

Yhdessäoloa - Ihana nähdä pikkusiskoa ja hänen perhettään. Miehellä alkaa isyysvapaa-kesäloma-yhdistelmä, joten hän on koko kesän lomalla :)

Minä niin odotan reissua! Matkaraportteja seuraa loppukuusta.

Bloggaaja - Saanko kallista aikaasi 15 minuuttia? Osallistu kyselyyn

Etsin vastaajia opinnäytetyöhöni liittyvään kyselyyn. Kyselyn tarkoitus on antaa minulle pohjatietoa blogin aloittamiseen liittyvistä haasteista sekä tavoitteista.

Kyselyn vastaukset antavat tärkeää tietoa opinnäytetyötäni varten, joten kyselyä saa jakaa myös muille bloggaajille. Vastauksia tai kyselyssä esille tulevia tietoja käytetään ainoastaan opinnäytetyötä varten eikä luovuteta kolmannelle osapuolelle.

Vastausaika päättyy 20.6. klo 9.00. Kyselyyn pääset alla olevasta linkistä. Jos kyselyyn vastaamisessa ilmenee ongelmia, pyydän olemaan yhteydessä mirkka.partanen@myy-haaga.helia.fi (eli minuun).

Jos olet lukija ilman blogia, on sinullakin mahdollisuus auttaa minua, koska etsin testiryhmään lukijoita. Testiryhmään pääsee ilmoittautumaan kyselyn kautta.

Kiitoksia etukäteen.
Jos kysely ei aukea tästä, löytyy linkki alempaa.

LINKKI KYSELYYN

Hei, meillä puhutaan!

Ukkeli täyttää ensi viikolla 1v 8kk ja hänen sanaisen arkkunsa kansi on raoittunut. Hienoa eikö totta?

Vauvan suoltamaa pulputusta on saatu kuunnella Ukkelin suusta jo pitkään. Tarinaa on riittänyt pienestä pitäen ja neuvolakortissa lukee 3 kk tarkastuksen yhteydessä merkintä "jokeltaa ja hymyilee". Ukkeli oli mielestäni äänenvoimakkuudelta hiljainen vauva ja etenkin julkisilla paikoilla ei turhia itkenyt tai elämöinnyt.

Ikää kun on tullut, on oma äänikin löytynyt. Taaperon kiljahdukset ja äänenavaukset on tullut tutuksi eikä niihin niin paljon kiinnitä huomiota. Julkisella paikalla yritän toisinaan hyssytellä, mutta jos pälpätys, kikatus ja kiljahtelu on hyvän tuulista, en silloin ole turhaan hiljentänyt. Jos on hauskaa, niin antaa sen kuulua. Suru, itku, raivo yms. hoidetaan sitten muuten.

Ensimmäinen sana oli lamppu. Ikää tuolloin oli 11 kuukautta ja Ukkeli matki paljon sanoja. Silloin kuultiin ensi kerran äiti, isi ja nalle, mutta kun keskittyminen kohdistui kävelemiseen jäi jäljelle vain lamppu. Lamppuja oli myös muutkin kuin lamput esim. pallot ja joulukuusen koristeet. Sen jälkeen käsiteviidakkoon eksyi matkan varrelta nam-nam, brumm-brumm, hau-hau, mjau sekä i-ha-haa. Uskon edellä mainittujen sanojen merkityksen olevan selittämättä selviä.

Kun kävelyasiat tuli harjoiteltua, on palattu jälleen sanoihin. Huhtikuun Berliinin reissulta lähti "pupu" mukaan ja parin viikon aikana on sanavarasto lisääntynyt vauhdilla. Varastoa on täydennetty mummolla, äidillä ja tusinalla muulla melkein tunnistettavalla sanalla. Kotona keskustelemme Ukkelin kanssa sujuvasti, kun hän loihtii joka väliin "äitiä" ja minä pyrin vastaamaan siihen eri tavoin.

Toistaiseksi en ole rasittunut jatkuvasta "äiti" -sanan jankkaamisesta. Kestämiseen toki auttaa, kun tietää sanavaraston siitä koko ajan kehittyvän. Ehkä joku päivä jatkuva äiti, äiti, äiti, äiti -toistelu laittaa pinnan kireälle, mutta tuskin siihen koskaan kyllästyy.

Siluettiverstaalla kylässä

Ukkeli sai kunnian testata palikoita...

...mutta karhu ja pupukin sai omat osansa.

Uskallan väittää, että Siluettiverstaan tuotteet ei esittelyä kaipaa. Ainakin itselleni söpöt puutuotteet joita koristaa mm. karhu, kettu ja pupu, on pompsahtanut esille esim. Instagramissa eri ihmisten kuvissa. Siluettiverstaan tuotteita en omista (vielä), mutta kovasti niitä olen ihastellut. Voin muuten kertoa, että yllätyin suuresti, kun kuulin Siluettiverstaan olevan kotipaikkakunnaltani Kiuruvedeltä.

Olin yhteydessä Hanna Haimivaara-Hämäläiseen ja kysyin voisinko piipahtaa verstaalla ja tämä onneksi sopi hänelle. En ennestään Hannaa tunne ja hän olisi voinnut kieltäytyäkin vierailusta, koska verstaalla ei myymälää ole ja hänellä oli päällä viime hetken kiireet valmistautuessaan 3.-4.6. Helsingissä olevaan Pop Up -tapahtumaan. Kiitos, että päästiin käymään.

Olin liikenteessä Ukkelin kanssa, joten emme kauan häirinneet (sotkeneet/hämmentäneet/järjestäneet verstasta uusiksi) ja päästimme Hannan jatkamaan töitä. Maalaismaisemat on meidänkin osalta viikonloppuun mennessä muuttunut kaupunkisiluettiin, joten tarkoitus olisi ottaa suunta Katajanokalle My mini Pop Up Shopiin, josta löytyy myös Siluettiverstaan uudet suloiset eläinjulisteet :)