Tavastian jonossa on vilkasta keskustelua siitä, miksi jono ei liiku. Kyllähän jono liikkuu ja järkkäri lukee pääsylippuja niin nopeasti kun pystyy, mutta tahti ei vakuuta kyllästynyttä jonottajaa.
Edessämme oleva konserttivieras päättää kieltäytyä ovella astumasta enää pidemmälle. Järkkäri katsoo rimpuilijaa rauhallisesti ja vakuuttaa, että sisälle voi astua ihan rohkeasti, paikka ei ole yhtään pelottava. Vakuuttelut ei tuota hedelmää ja jonottaja siirtyy sivuun rauhoittumaan. Rauhoittajia tarvitaan kaksi, mutta silti huuto-itku ei lakkaa.
Tiskillä ei ole ruuhkaa. Suurin osa yleisöstä on siirtynyt salin puolelle paikoilleen. Jokunen vielä istuu ja nautiskelee juomiaan loppuun. Paikalta voi ostaa myös merchandise tuotteita ja useampi paikalla olija onkin pukeutunut bändipaitaan.
Salissa on kuuma. Yleisö on pakkaantunut lattialle ja vain lavan edessä on joitakin paikkoja vapaana. Kyllä vain, tämä yleisö tietää, että eteen ehtii myöhemmin.
Konsertti alkaa minuutilleen ajallaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat siirtyvät lavan eteen. Katsojien päät yltävät juuri lavan reunan yli, mutta joukkoon mahtuu myös heitä joilla pituus ei riitä ja päälaki jää 10 cm vajaaksi lavan reunasta. Vaikka pituus ei riitä, voi aina tanssia.
Tämä keikka ei eroa paljon kokemistani Tavastian keikoista: Yleisö on tullut bändiä varten, he tuntevat biisit, joraavat mukana innokkaasti ja kun meno on kovimmillaan kaverit häviää ympäriltä seikkailemaan omille teilleen. Osa on laittautunut enemmän ja balleriinan helmat nousevat korviin tanssin pyörteessä.
Olemme Fröbelin Palikoiden keikalla ja sedät jaksaa heilua. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla samana päivänä voi olla monen muunkin bändin toive, Fröbelin Palikoille se on totta. Yleisö on riemussaan ja hittikimara hurmaa koko perheen. Jee, jee 30-vuotias bändi.
