Ensimmäisen työviikon tunnelmia

Viime viikko oli ensimmäinen työviikko sitten elokuun 2015. Melkein pari vuotta meni uskomattoman nopeasti pikkumiehen kasvua seuratessa. Töihin paluu päivämäärä vahvistui jo vuodenvaihteessa, joten tähän oli ehtinyt hyvin asennoitua. Miten sitten meni ensimmäinen viikko noin niinkuin omasta mielestä.

Jos kertoisin kuinka vaikeaa minun oli sulkea maanantai-aamuna kotioveni ja lähteä kohti työpaikkaa, jossa kaikki tuntui vieraalta ja oudolta, valehtelisin pahemman kerran. Vaikeinta oli herääminen herätyskellon soittoon ja ripsivärin laitto. Lopputulos muistuttu Kellopeli Appelsiini -elokuvaa (ei potkimista, mutta ripsarit pitkin poskea). Myös aamuaskareiden hoito herättämättä Ukkelia vaati omaa taitoa. Ukkelin huone sijaitsee keittiön vieressä, joten aamuaskareet aamupalaa myöten hoidin vessassa. Perjantaiaamuun mennessä olin jo palannut työarkitahtiin siltä osin, että olin onnellinen ettei lauantaiaamuna tarvitsisi laittaa kelloa soimaan.

Heinäkuinen töihin paluu on välivaihe siihen, että Ukkeli menee päiväkotiin elokuussa. Koko heinäkuun voin harjoitella itseni saamista valmiiksi mahdollisimman lyhyessä ajassa, koska olen aamuhaahuilija ja pystyn käyttämään helposti puolitoistatuntia "aamuaskareisiin" eli tuijottamaan. Jatkossa omaa aikaa vessassa on noin vartti miehen töihin lähdön ja pojan heräämisen välillä. Tai näin kuvittelen. Katsotaan mikä on sitten todellisuus.

Yhtenäkään aamuna en torkuttanut kelloa enkä herättänyt lasta (ensimmäinen torkutusu toisen viikon maanantaiaamuna.). Miehelle kävin huikkaamassa heipat (hänkin teki minulle niin joka aamu), mutta Ukkelia en uskaltanut käydä katsomassa, vaikka mieli olisikin tehnyt. Ettei siis olisi herännyt.

Päätin heti ensimmäisellä viikolla kokeilla kaupunkipyöriä. 4/5 aamusta sain Pasilan asemalta (Haaga-Helian edustan parkista) pyörän, mutta melkein joka iltapäivä kävelin asemalle. Työpaikan nurkalla on kaksikin pyöräpaikkaa, joten palautus onnistui vaivattomasti. Käyttöaste iltapäivästä on vaan sen verran korkea, että vapaita pyöriä ei ollut kuin yhtenä päivänä.

Haikeutta on aiheuttanut se, että en saa viettää poikani kanssa niin paljon aikaa kuin aiemmin. Yritän paikata vajeen iltaisin, mutta ei sielläkään kovin montaa tuntia ole ennen nukkumaan menoa. Ajan suppeuden vuoksi yritän olla läsnä. Ensimmäinen viikko piti sisällään kaikenlaista menoa ja säätöä, mutta hengissä ollaan vielä kaikki ja oloani helpottaa, että tiedän isällä ja pojalla olevan monta upeaa hetkeä yhdessä.

Isä ja poika -quality time on pitänyt sisällään mm. Fallkulla kotieläintilalla käynnin,polkupyöräretkiä, shoppailua, syömistä ja nukkumista. Perheaikaa ollaan vietetty iltaisin käymällä esim. Linnanmäellä.

Töihin paluussa on kyllä oma viehätys, mutta ei myyntitiimin assarina olo paljon lapsen hoidosta eroa. Edellisestä lauseesta saa kukin itse tehdä omat johtopäätökset, mutta vihjataan sen verran, että myyjät ei tiputa syödessä ruokaa lattialle eivätkä päristele mennessä. Ainakaan kovin paljon. Ah, kuinka töissä onkin ihanaa :)

Miksi ostaa omaksi, kun voi vuokrata verkosta? + ALEKOODI Liizi.fi 'hin

Yhteistyöpostaus Liizi.fi kanssa. Palkkio: Kahden viikon tuotevuokra Englanti-Ranska matkalle. Berliininmatkalla tuotevuokra maksettu itse. 

Törmään toisinaan tilanteeseen, että jokin asia olisi tarpeellinen omistaa, mutta perusteltuja syitä miksi sitä ei kannata ostaa, löytyy turhan monta: Tarve on kertaluontoinen, tuote on liian kallis tai sille ei löydy säilytystilaa. Itse kohtasin (jälleen kerran) tämän tyyppiseen ongelmaan huhtikuussa, mutta onneksi löysin vaivattoman ratkaisun: vuokraamisen.

Kaverini vinkkasi Stokken matkakärryjen kuljetuspussista, että siihen mahtuisi sisään rattaiden lisäksi hieman ylimääräistä ja näin tarve kärryille oli syntynyt. Harkitsimme oman pussin ostaminen, mutta käyttöastetta miettiessä olisi kuljetuspussi ollut suurimman osan varastossa ja käyttökertoja mahdollisesti vain kaksi, koska kesäkuun lentomatkan jälkeen seuraava reissu vasta lokakuussa eikä rattaiden mukaan otto ole silloin ehkä tarpeen. Etsiessäni vuokravaihtoehtoja löysin Liizi.fi:n ja päätimme kokeilla vuokraamista. 

Yrityksellä on vuokrattavana tuotteita laidasta laitaan. Lastentarvikkeista löytyy tuotteita raskaanaoleville (Esim. Dopperlaite tai TENS-laite) sekä monipuolinen valikoima eri ikäisten lasten tarpeisiin. Valikoimasta löytyy syöttötuolia, turvaistuimia, rattaita sekä vaikka lastenkantorinkka koko perheen yhteisiin metsäretkiin. Yrityksen valikoima ei rajoitu pelkästään lastentarvikkeisiin, vaan jo nyt vuokrattavissa on alati kasvavassa valikoimasta yli 100 tuotetta moneen tarpeeseen. Vai miltä kuulostaisi metallinpaljastin mukaan mökkiviikonlopuksi tai Nintendo Switch -pelikonsoli omaksi iloksi? Ja jos valikoimasta ei löydy kaipaamaasi tuotetta voi yritykselle ehdottaa uudesta tuotteesta valikoimaan.

Vuokraaminen tapahtuu Liizi.fi kotisivuilta, sähköpostilla tai soittamalla. Toimitustapana on valittavina postitus tai nouto. Yrityksen noutopiste löytyy Lauttasaaresta Helsingistä, mutta tuotteita lähetetään kaikkialle kotimaahan. Berliinin vuokran yhteydessä käytin postipalvelua ja toisella kertaa kävin paikan päällä noutamassa sekä palauttamassa tuotteen. Kummallakin kerralla vuokraus ja tavaran toimitus onnistui moitteettomasti. Berliinin reissulta palatessa katosi matkatavaramme lentokenttien labyrintteihin, mutta onneksi Liizi.fi oli erittäin joustava, kun emme pystyneet palauttamaan tuotetta sovittuna ajankohtana. 

Valitessa toimituksen, tulee tuote paketissa Postiin mukanaan lähetysdokumentit ja selkeät ohjeet toimia. Tuote palautetaan samassa paketissa missä se oli tullutkin. Palauttaessa mukaan täytetään palautuslomake ja tuote viedään postiin sovittuun ajankohtaan mennessä. Noudattaessa tuote ei ollut paketoituna. 

Tunnistan itsessäni hamstraajan vikaa. Minusta on mukava omistaa asioita tai vähintään tarpeen tullen pidän omaksi ostamista parhaana ratkaisuna (koska se on muka helpompaa). Kaverilta tai vieraalta lainaaminen tuntuu työlläältä ja tavaroista luopuminen vielä työlläämmältä. Kaapistani löytyy esimerkiksi ompelukone, jota taisin käyttää viimeksi 2015 ja haaveissani on ollut pitkään saumuri, jota en varmasti käyttäisi senkään vertaa. Ilokseni huomasin, että niin ompelukone kuin saumurikin olisi vuokrattavissa Liizi.fi kautta eli jos jälleen kerran ompeluhimot yltyy ylitsepääsemättömiksi taidan lannistaa ne vuokraamalla laitteen.

Liizi.fi ratkaisi myös mieltäni vaivanneen ongelman kuinka saada kotipaikkakunnalle turvaistuin isovanhempien autoon, jos menisi paikkakunnalle pojan kanssa junalla. Liizi.fi:stä löytyy turvaistuin autoon ja sen voi tilata suoraan mummolaan. Helposti ja vaivattomasti kohtuullisella kustannuksella ilman säilytys- tai hävittämisongelmia. Liizi on niin eazy 😊

Jos siis kaipaat ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa kulutuskulttuurin vastapainoksi tai tarpeesi on lyhytaikainen, voin omasta kokemuksesta suositella Liizi.fi:tä. Vaikka tällä hetkellä ei vuokraustarpeita olisi, kannattaa käydä tutustumassa tuotevalikoimaan. 

Suosittelen myös, että seuraavan kerran, kun edessä on uuden tuotteen hankinta, ole rehellinen itseäsi kohtaan ja mieti mikä todellisuudessa on tuotteen käyttöaste, paljonko haluat käyttää aikaa tuotteen etsimiseen ja paljonko olet valmis rahaa käyttämään. Jos tulet lopputulokseen, että käyttöaste on vähäinen, kannattaa ratkaisua hakea vuokraamosta.

ALEKOODI VUOKRATUOTTEISIIN HEINÄKUUN AJAN. Liizi.fi tarjoaa lukijoilleni tutustumistarjouksena 10% alennuksen kaikista tuotteista. Alennuksen saa alekoodilla HIMASAIMI. Alennusehdot: Nouto noutopisteestä, varaus on tehtävä heinäkuun loppuun mennessä (vuokra-ajankohta voi olla myöhemmin).

Löysäkakka - ja mitäs vaipasta sitten löytyikään!

Havahduin tunnetun vaippamerkin mainokseen, joka mainosti uuden tuotteen pitävän LÖYSÄNKAKAN vaipassa. Mainosääni lausui löysänkakan hyvin luontevasti. Eihän siinä mitään, kakka sanotaan niin kuin se on ja löysäkakka on etenkin lapsiperheissä tuttu näky vaipassa.

Mainos jäi mieleen, koska en muista, että aiemmin olisin kuullut kakka - sanaa mainoksessa. Ainakaan niin luonnollisesti sanottuna.

Tämän postauksen piti käsitellä termejä, joilla alapääneritteitä on yleensä kuultu kutsuttavan. Kun aloin tutkimaan mainoksia eksyin ensimmäisenä tämän saman kyseisen vaippafirman YouTube kanavalle ja mitä sieltä löysinkään! Löysäkakka sai jäädä vaippaansa, koska löytyi jotain mielenkiintoisempaa.

Minulle ei kukaan tehnyt vaippakakkua. Enkä ole kyllä tehnyt kenellekään sen puoleen. Voisin harkita uutta uraa, koska YouTube kanavalla (tämän vaippamerkin, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistyötä ja itse asiassa aika harvoin tulee firman tuotteita edes ostettua) oli aivan HUIKEITA vaippakakkuja.

Oma mielikuvitus on jäännyt siihen yhteen, kerran näkemääni tornimuodostelmaan, mutta lyhyiden videoiden moottoripyörä, prinsessalinna, lastenvaunut, minikakut, viidakkokakku ja juna käänsi ajatukseni siitä millainen vaippakakku voi olla. Ja parasta on, että videoissa on näytetty miten kakut tehdään. Lyhyesti ja ytimekkäästi tosin, mutta joku osviitta asiasta annetaan. Pakko testata :)

Jatkokehittelynä tosin voisi tehdä virstankarkailusuojista kakun synnyttäneelle tai eläkkeelle jäävälle. Riittäisiköhän huumorintaju, jos suojat olisi kääritty vaikka nätisti junan muotoon? 

Stressilelu stressi - Oletko sinä naputtelija vai puristelija?

Fidget spinner - tuo saatanallisin keksintö sitten kuplamuovin. Toivon, että stressilelu frigidi spinneristä on apua heille, jotka siitä mieltä tyydyttävän vaikutuksen saa. Spinnerit ei kuitenkaan ole minun juttu. Jo niiden ajatteliminen aiheuttaa ärsytystä ja stressiä.

Ukkeli on vielä niin pieni, että hän ei spinneriä omista edes leluksi, mutta serkkupoikien spinnereitä on päässyt pyörrittelemään, kun vekotin on jonkun toisen kädessä. Tuo tämän kesän hittituote on kyllä hypnoottinen kun se pyörii, mutta eikö hyrrä tai yo-yo ajaisi saman asian? (terveisin nim.merk. kalkkis)

Yläasteikäinen siskonpoikani selitti minulle spinnerin (lyhyttä) historiaa ja sen tarkoitusta. Ymmärsin tarkoitusperän, mutta itselleni spinnerien seuraaminen ja niiden pyörittely aiheuttaa vaan hermostuneisuutta ja saavat stressihormoonit pyörimään keskiensä ympärillä. Spinnerien suosion myötä tarjolle on tuotu muitakin tuotteita, joilla yritetään saada sama vaikutus. Saatavilla on ainakin fidget cube eli neliön muotoinen noppa, jonka joka sivulla on jonkin kytkin tai painallin, jota pystyy sitten naputtelemaan ja naksuttelemaan. Erittäinen stressaava!

Minun oli pakko mennä itseeni ja miettiä miksi nämä lelut häiritsee minua niin paljon. En päässyt jyvälle epämääräisestä ärsytyksen tunteesta ennen kuin törmäsin Facebookissa mainosvideoon, missä mainostettiin kännykänkuoria, joiden toisella puolella oli pehmeä, mahakas kissa. Siinä se oli! Minä kaipaan puristeltavaa rentoutuakseni, en napsuteltavaa! 

Asian tajuaminen antoi lisää ajattelun aihetta. Voisiko olla niin, että on naputtelijoita, joille liike ja napsuttelu auttaa rauhoittamaan mieltä, ja sitten on toinen porukka, puristelijat, jotka kaipaa pehmeitä, hitaita asioita esim. puristeltavia stressipalloja, muovailuvahaa, savea, pehmeä mahaisia kissoja kännykän kuorissa? Ja kolmantena tietenkin ne kuplamuovin puristelijat, joissa pehmeily yhdistyy terävään ääneen. Tuhnut ei ole niin tyydyttäviä.

Eikö olekin kutsuva? 

Vai onko tämä sittenkin mieleesi? (Jonkun yrityksen video YouTubesta)

Tissit ojennukseen ja töihin

Huomenna palaan töihin. Melkein kaksi vuotta kotona on sisältänyt vauvavuoden ja iltaopiskeluja. Kaksi vuotta olen myös pärjännyt imetysliiveillä, sporttiliiveillä sekä vanhoilla rintaliiveillä (jotka ostettu 2014...). Tässä vaiheessa alusvaatteittaan kunnioittava ihminen hieraisee silmiään ja miettii, että onko tuossa näpyttelyvirhe. Ei. Olen ostanut edelliset oikeat, tuetut ja topatut, rintaliivit kesällä 2014 Prahasta New Yorker -myymälästä. Ostin silloin kerralla useat, koska ne oli halpoja, kauniita ja hyviä. 

Töihin paluun kunniaksi päätin hankkia uudet liivit. Ja jo liivien ostaminen ajatuksena ahdistaa! Vaatteiden osto ahdistaa! Sovituskopissa ahdistaa aina ihan eniten. Jos joku haluaa ilmoittaa minut johonkin ohjelmaan, jossa ensin kauhistellaan nykyiset vaatteet/tyyli ja sitten tarjotaan uudet vaatteet, niin lähden kyllä mukaan. Kunhan joku muu valitsee ne vaatteet minulle. Ja maksaa ne. Niin ja meikkiopetus kaupanpäälle käy kyllä myös. Emäntä on lähes 40 enkä vieläkään ole oppinut "perusasioita".

Välteltyäni kauppojen alusvaateosastoja sain pakotettua itseni rekkien eteen. Tiedän, että olen tehnyt asian itselleni aivan liian hankalaksi, mutta jo se, että en tiennyt nykyistä liivikokoa ahdisti. Tein kotona tarvittavat mittailut ja uskoin saavani oikean koon. Apua hain netistä ja päädyin MTV:n julkaisemaan artikkeeliin rintaliivien koon mittaamisesta. Artikkelin lopussa on mainittukin sitten se ongelma, mikä aina nostattaa ahdistuskäyrääni entisestään: Liivit ei istu, ota eri koko. Aaaaarghh! 

Olet yksin sovituskopissa riipputisseinesi ja huomaat liivien olevan väärän kokoiset vaikka niiden piti olla oikein kokoiset. Et sinä siinä lähde juoksemaan toista kokoa vaihtamaan, vaan aluksi puet vaatteet päälle ja palaat liivihyllylle vain todetaksesti, että a) oikeaa kokoa ei löydy b) ei sinulla ole mitään hajua mikä on oikea kokosi. Ei minua ainakaan ole ohjelmoitu löytämään automaattisesti oikean kokoisia liivejä (tai mitään muitakaan vaatteita). Seinän tapetointikin on helpompaa kuin alusvaateostoksilla käynti!

Sovitusta ei myöskään helpota liivien hälytyslaitteet. En tiedä muista, mutta mielelläni kokeilisin liivit ilman, että niissä painaa ihon lomolle se korttipakan kokoinen muovimötikkä. Sivistyneissä liikkeissä tämä asia on taidettukin jo huomioida, mutta muistissani kummittelee edelleen kohtaamiset mötiköiden kanssa. 

Asiaan ei auta, että olen itara/saita/persaukinen. Ostan liivini sieltä mistä ne saa halvalla. Tämä myöskin tarkoittaa, että henkilökuntaa ei ole antamassa kokovinkkejä tai tuomassa toista kokoa (että voin kaikessa rauhassa topleksena keikkua sovituskopissa). Jos minulla olisi mieli (ja rahaa) ostaisin kaikki alusvaatteeni alusvaateliikkeissä, joissa joku oikeasti kertoisi minulle oikean koon/mallin/värin. 

Ahdistuksesta välittämättä, sain ostettua uudet liivit. Vain yhdet tässä vaiheessa, mutta koon pitäisi olla oikea. Niillä pärjää ensimmäisen päivän. Eli nyt on tissit ojennuksessa, kun purjehdin rintarottingilla hyvin ilmastoituun toimistoon. Liivit on tietenkin topatut, että ei kylmä pure tai nännit liikoja nöpötä. Kyllä se siitä, kun tietää, että kotiin palattua voi vaihtaa takaisin vanhat, tutut sporttiliivit.

Oletko sinä expertti liiviostoksilla? Jaa salaisuutesi. Kuuntelen.