Superdieetin aloitus - tukea tavoitteeseen!

Blogiyhteistyö: Fitfarm ja  Perhekupla

Maanantaina 26.8. alkaa FitFarmin Superdieetti. Olen joutunut odottamaan startin aloitusta hetken, koska missasin edellisen ryhmän, tai en missanut, mutta se ei sopinut siihen hetkeen ja suosiolla siirsin aloituksen elokuun loppuun. Nyt kun aloituksen hetki on käsillä, olen henkisesti väsynyt ja en tiedä kuinka oikeasti jaksan noudattaa ohjeistusta.

Motivaatiota kyllä riittäisi, mutta se on hetkelllisesti hautautunut. Pidän vielä kiinni ajatuksesta, joten homma ei ole vielä aivan käsissä. Tiedän, että tämä väsymys on väliaikaista ja johtuu aivan työpaineista, jotka on kuormittuneet menneen neljän viikon aikana. Maanantaina työkaveri palaa töihin ja tilanne rauhoittuu osaltani.

Minulla on halua saada pois nämä sitkeät kilot. Vaikka yritystä on ollut, en ole saannut niitä omin avuin vähenemään tämän vuodena aikana. Sehän tarkoittaa vain sitä, että en ole tehnty asioita oikein ja silloin pitää asioiden muuttuua.
Superdieetistä en odota mitään ihmekuuria, jolla hips-heps kilot vex. Odotan ohjeistusta ruokavalioon ja liikuntaan, jotta näen missä minun omat neuvot on mennyt vikaan. Luotan, että kyllä minä vielä tulosta saan näkyviin, kunhan oikeita asioita alan tekemään. Ja painotus tuossa: MINÄ alan tekemään.

Superdieetti valmennus kestää kuusi viikkoa. Se on pirun lyhyt aika. Tavoitteeni tähän kuuteen viikkoon on oppia näkemään mitä asioita minun pitää tehdä toisin, että saan #mammakuntoon2019 projektini oikeille urille ja kiloja pois ennen joulukuun viimeistä. Painonpudotustavoitteet pidän maltillisena -3 kg:sssa, jolloin per viikko pudotusta tulisi 0,5 kg. Jos kiloja ei lähde, on parempi kehonkoostumuksen muuttua eli läskiä pois ja lihasta tilalle. Tämä Supedieetti osuu hassuun saumaan eli tasan kuuden viikon päästä olen sopinut viimeisen kesälomaviikkoni ja haaveissa Kreikan saaristo. En todellakaan ajoittanut tätä Superdieettipätkää tähän väliin vaan se vain osui. Tämä on siis myös lomakuntoon -dieetti samalla.

Torstaina julkaistiin ensimmäisen viikon ruokaohjeet ja ensimmäisen kolmen viikon liikuntaohjeet. Olen käynyt online materiaaleja läpi ja ruokailun osalta koen olevani jo aika hyvällä pohjalla. Ainoastaan määriä pitää lisätä ja keskittyä rytmitykseen. Mukana myös jotakin lisää ja jotakin pois. Liikuntaohjelmat on isoplussa ja vihdoinkin minulla on salille ohjelma. Työpaikkamme kuntosali on onneksi nin bueno, että pääsen suorittamaan treenit siellä. Mahdollisesti hyödynnän ohjelmaan kuuluvan PT:n alennushinnan, ja maksan siitä, että PT voi katsoa, että liikkeet tulee oikein tehtyä.

Kaiken kaikkiaan materiaali tuntuu mukavan monipuoliselta. En tiedä kuinka mones Superdieetti-valmennusryhmä onkaan kyseessä, mutta eiköhän tätä noudattamalla tulosta tule. Kaikki on kiinni enää minusta itsestäni.

Huomenna sunnuntaina edessä alkupunnitus- ja mittaus, kaupassa käynti, aterioiden valmistelua, jumppakamppeiden pakkaus (pari viikkoa mennyt nyt ilman salia, koska ei ole ehtinyt/jaksanut). Enköhän näiden valmistelujen myötä ole maanantaiaamuun mennessä karistanut harteiltani tämän  työviikon väsymyksen viitan ja voin pukea ylleni Superdieetti-viitan. 

Instagramin puolelle (@hima_saimi) minun on tarkoitus tarinoida enemmän Superdieetin etenemisestä - laitahan minut seurantaan ja tarkista instastoorit säännöllisesti. Täällä blogin puolella päivityskuulumiset Mammakuntoon2019 projektipäivityksissä.

Paluu yövaippaan eli kuinka äiti ei enää jaksa pyykätä

Selasin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että vuosi sitten on kirjoitukset liittynyt vaippoihin. VUOSI SITTEN! Vain vuosi sitten. Tuntuu, että siitä on huomattavasti kauemmin, kun vielä vaipat oli päivittäisessä käytössä, mutta ei. Niin se mieli ja aika vaan huijaa.

Vaipoista aion nytkin kirjoittaa. Olemme nimittäin ottaneet vaipat jälleen käyttöön. Yövaipat tarkemmin ottaen. Viime vuonna, kun Ukkeli lopulta jätti vaipat, jäi myös yövaipat. Ilman yövaippatarvetta meni jopa niin pitkä aika, että lahjoitimme loput vaipat, koska ei niitä uskottu enää tarvitsevamme.

Jotakin kuitenkin tapahtui ja yökastelu palasi. Hetken aikaa pidimme vaippoja öisin, mutta kun tilanne näytti taas kuivuvan (jos ymmärrät mitä tarkoitan) eikä Ukkelikaan halunut vaippoja käyttää, niin jätimme ne pois. Muovilakat pidettiin kuitenkin sängyssä kaiken varulta.

Olemme nyt pidemmän aikaa lähes päivittäin pyykänneet Ukkelin vuodevaatteet tai kahdet, koska yöt on olleet kosteita. Lomareissuilla olemme saaneet vaipan Ukkelille laitttua, kun olemme sen perustelleet, että emme voi pyykätä lakanoita joka päivä. Tämä on mennyt pikkumiehelle läpi.

Lakanarumba on ollut työlästä, mutta koska useammat lakanat löytyy ja toimiva pesukone, niin ei tuo niin iso urakka ole ollut. Pahimpia on kuitenkin ollut öiset herätykset.

Tästä vaipattomuus/lakanan pesusta on tullut juteltua useimpien äitien kanssa, mutta vasta tällä viikolla lopulta päätin, että nyt riitti. Paluu vaippoihin on edessä - halusi tai ei. Tämähän on kuitenkin sellainen asia minkä vanhemmat päättää eikä lapsi sanele.

Miksi sitten vasta nyt? Itsekkäistä syistä. Tämä viikko on ollut töissä erittäin raskas. Se, että yöllä joutuu heräämään vaihtaakseen lakanat ei auta jaksamisen kannalta. Aina ei minun toki tarvitse olla se, joka lakanat vaihtaa, mutta vaikka Mies meneekin, minä herään myös. Ja uni ei välttämättä ole tullut heti, koska mieli vaeltelee niin töihin, kuin siihen, että kuinka kauan on jo nukuttu ja kauanko vielä saa nukkua.

Viimeinen niitti oli torstaiyö, kun vaihdoin lakanat kaksi kertaa. Ensimmäinen lakananvaihto tapahtui minun mennessä nukkumaan. Kävin tarkistamassa miten Ukkeli nukkuu ja huomasin, että toinen nukkuu kyllä erittäin sikeästi, mutta märissä lakanoissa. Hän ei herännyt, kun nostin hänet sängystä, vaihdoin yövaatteet ja lakanat. Toinen kerta oli pari tuntia myöhemmin, mutta silloin hän myös heräsi.

Palatessani nukkumaan ilmoitin Miehelle, että huomenna palataan vaippoihin, koska minun pitää saada nukuttua. Ollaan onneksi samoilla linjoilla Ukkelin kasvatukseen liittyvissä asioissa ja hänelle tämä sopi myös.

Seuraavana päivänä tuli työkaverin kanssa puhe päätöksestäni. Häneltä sainkin oivan vinkin, koska heillä oli ollut samanlainen issue omanlapsen kanssa. Heilläkään lapsi ei olisi vaippoja halunut käyttää. He olivat tehneet kuukausitaulukon, johonka jokaisen kuivan yön jälkeen sai lapsi liimata tarran. Kun jokaisessa kuukauden päivän ruudussa oli tarra, he luopuivat vaipoista. Tämä oli myös lapsen kanssa sovittu alusta lähtien ja tarratkin yhdessä ostettu. Tykkäsin ideasta ja niin mekin otimme tämän käyttöön. En tiedä mistä alkuperäinen idea on, mutta kuulostaa joltakin Super-Nanny materiaalilta.

Ukkeli ei ollut kovin iloinen päätöksestä ottaa vaipat käyttöön. Häntä ei tosin enää kuunneltu. Kerroin hänelle kuivavaippa -tarroista ja taulukosta. Piirsimme taulukon jo samana iltana. Koska ollaa jo ylitetty elokuun puoliväli Ukkeli sai piirustella alkukuun päiviin, mutta loppukuu jätettiin sitten tarroille.

Nyt on kaksi yötä vaippa-aikaa takana. Vielä ei ole tarroja kiinnitetty, joten päätös vaipoista oli oikea. Huomaa, että vaippoihin paluu ei miellytä Ukkelia, mutta so what? On monta asiaa mikä ei minuakaan miellytä, mutta ne on vain kestettävä. Vaippojen kassa yritän Ukkelia muistuttaa, että myös hän saa nukuttua paremmin, kun ei tarvitse yöllä katkaista unia ja sitten jaksaa paremmin leikkiä seuraavana päivänä. Yöunia suurempi huolenaihe Ukkelilla on ollut downgrade, jonka hän kokee vaippojen myöten kokevan eli vaipat on pikkuvauvoja varten ja hän on jo isopoika. Tässä on vielä vähän tekemistä, mutta yö kerrallaan. Jospa jo huomenna saadaan tarra liimattua.

LUE MYÖS:
Kesällä kuivaksi eli taaperon pikkaritreenit
Potta, pönttö vai puska

Kesäloman jälkeen arkeen - Mammakuntoon2019

Viime viikolla jaoin lomasyntejäni, mutta nyt on päästy jälleen arkeen kiinni ja projekti etenee normaalisti. Painokin alkaa palautumaan lomaa edeltävään aikaan, vaikka vielä ei viikossa asia korjaantunut. On tullut myös investoitua itseeni ja syksyn harrasteihin.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen meni nopeasti! Ennen kuin huomasinkaan, olin jälleen keskiviikossa ja - hups heijaa -  perjantai-illassa. Vaikka töissä aika meni nopsaan sain käytyä salilla ja ruokailut pidettyä balanssissa.

Ostin viime viikolla itselleni uuden aktiivisuusrannekkeen/fitness kellon/sykemittarin (miksi tuota oikein kutsutaan?!). Ominaisuuksia on entistä enemmän ja kellon antamat tiedot ovat laajemmat kuin edellisen kanssa. Järkytyksekseni aktiivisuustasoni ei täyty uudella mittarilla läheskään yhtä helposti, kun vanhemmalla mittarilla vaikka merkki on sama. Kellopaikka ranteessakin vaatii opettelua, mutta sekään ei ole syynä. Muokkasin aktiivisuustasoani alimmalle mahdolliselle, että saan edes osan päivän aktiivisuudesta täyteen. Eiköhän tässä opita tuon kanssa elämään ja pitää vaan olla aktiivisempi :)

Yksi mielenkiintoisimpia ominaisuuksia kellossa on palautumisen arviointi yöunen perusteella. Arvo muodostuu useamman yön tietoihin (vähintään kolme yötä). Kolmannen yön jälkeen mielenkiinnolla katsoin minkälaista tietoja laite antaa - ja ei ne luvut kovin mairitteleva ollut. Neljännen yön jälkeen olin jo palautunut - ainakin jos kelloa on uskominen.

Viime viikolla ostin myös uuden polkupyörän. Entinen oli 21-vaihteinen hybridi, mutta se oli vaan alusta lähtien aika paska. Uusi on 7-vaihteinen citypyörä, joka todennäköisesti toimii paremmin minun tarpeisiin. Ainakin tähän astisien ajojen perusteella pyörä oli hyvä hankinta. Ensimmäisen yön pyörä vietti meidän parvekkeella, toisen pyörävarastossa. Ilmoitin tosin, että en enää kertaakaan raahaa pyörää kellariin. On hieman v-mäistä kantaa teräsrunkoista pyörää, jossa on lastenistuin ja kori meidän pyöräkellariin ja sieltä pois. Muutama ärräpää lenteli, kun pyörää takaisin raahasin. Tokihan se liikunnasta sekin menee, mutta joo, ei. Kunnon lukot pyörään ja sormet ristiin, että ei kelpaa voroille. Vanha pyörä todennäköisesti ei kelpaa vaikka sen jättäisi lukitsematta telineeseen...

Viime viikolla tein myös muita "hankintoja" eli syksyn liikuntatunnille ilmoittautuminen. Syksyllä minulla jatkuu vanhana lajina pilates, mutta tämän lisäksi ilmoittauduin syyskuusta lähtien Burleskin alkeisiin. Olen käynyt kaksi kertaa Burleski-tunnilla (ensimmäinen kerta oli workshop pari vuotta sitten ja toinen kerta tänä kesänä) ja laji viehättää. Burleskista varmasti ensimmäisenä tulee mieleen riisuutuminen ja tasselien heiluttelu, mutta se ei ole itselläni tavoitteena vaan päästä tanssimaan ja hytkyttelemään sekä ehkä oppimaan itsestäni uusia piirteitä. Katsotaan sitten joulukuussa onko mieli muuttunut vai jatkanko keväällä.

Koska lomalla on kaikki toisin, on syyskausi mitä mainion uusi vuosi part 2 eli minä pystyn, minä kykenen, kaikki on loman jälkeen toisin. Nyt kun viikossa on ehtinyt palauttamaan mieleen mitä tämä työarki olikaan, niin turhat luulot on jo ravisteltu ja ysin aikaan illalla saa miettiä, että kehtaako mennä jo nukkumaan.

Jotain sentään syksylle on vielä hihassa: Tavoitteeni on, että tämän vuoden puolella näkyvää tulosta tulee vielä ja paljon. Uskon, että kun kärsivällisesti vaan jaksan jatkaa, niin kyllä tässä joku päivä voiton puolella ollaan. Selasin tänään jälleen iltapäivälehden onnistujakertomuksia miten vuodessa on tippunut painoa. Jos muutkin, niin miksi en sitten minä? Kyllä varmasti jossain vaiheessa onnistun, kunhan pidän liikunnan ja ravitsemuksen mielessä, nukun tarpeeksi ja muistan pitää muutenkin lepapäiviä. Ja olla armollinen itselleni. Peace, Love and Mud Cake.

Maanantai 5.8.
Paino 80,9 kg / muutos verratuna 29.7. (viikko 31): -1,8 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -2,3 kg
Rasva% 42,3 / muutos verrattuna viikko 31: +1,1 %yks / muutos vuodenalku: -0,6 %yks
Neste% 40,9 / muutos verrattuna viikko 31: -1 %yks / muutos vuodenalku: +0,2 %yks
Lihas kg 44,3 / muutos verrattuna viikko 31: +1,9 / muutos vuodenalku 0,8
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 9 - +1


Lue myös:
Lomakilot lomakiloina

Lomakilot lomakiloina - Mammakuntoon2019

Kesäloma oli ja meni. Minulla oli suuria suunnitelmia lomaliikunnan suhteen ja hienosti homma lähtikin sujumaan. Ensimmäisenä viikonloppuna nousin Tahkon portaat kahtena eri päivänä ja osallistuin lomaviikolla ulkojumppaan kotipaikkakunnalla. Sitten tapahtuui ärsyttävä törmäys (ja Celine Dion, jota ei voi varsinaisesti asiasta syyttää) ja alkujaan huomaamaton polvihaava esti liikunnan viimeisen kahden viikon aikana. Onnistuin saamaan polveeni haavan, joka ei millään suostunut sulkeutumaan ja eihän sen kanssa sitten tehty muuta kuin könkätty ja rasvattu, että hieman edes joustaisi.

Jos loma meni rennosti liikunnan suhteen, niin otin rennosti myös syömisten suhteen. Myönnän, että tähän olisi pitänyt kiinnittää huomiota huomattavasti enemmän. Söin pääsääntöisesti terveellisesti, mutta ruokailurytmi ja turhat hiilarit minua vikitteli. Kun hiilareiden (esim. leipä, uudet perunat yms.) makuun pääsee, niin se on minulla menoa. Pidin esimerkiksi  sipsi-dippi-karkki-limppari -syömingit eräänä iltana. Välillä pitää ottaa rennommin, mutta onnistuin antamaan itselleni "vapaudut ruokavaliosta" -kortin turhan monena päivänä.

Tiesin maanantaina vaa'alle mennessäni, että monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, mutta mitäpä noita vatvomaan. Eteenpäin on mentävä ja pienen notkahduksen jälkeen on hyvä asettaa uudet tavoitteet ja elämä ruotuun.

Tällä viikolla alkoi työt joten paluu säännölliseen elämään alkoi. Kun raamit on kunnossa, on päivä helppo rytmittää aivan toisella tavoin myös syömisten ja liikunnan suhteen. Herään klo 6.30, Ukkeli hoitoon, töihin viimeistään 8.20, aamupalapirtelö + teetä, toinen pirtelö ja salille, ruoka, välipala, töistä ruoka, iltapala. Noin päivä menee suunnilleen. Viikonlopun tullen vähän epäsäännöllisyyttä, mutta koska kotona kolmevuotias, pidetään yllä tiettyä rytmiä silloinkin.

Maanantaina menin heti salille - ja sain olla ihan yksin. Tiistaina oli vanha tuttu päiväliikkuja paikalla myös. Keskiviikkona tein lounaskävelyn ja torstaina lepopäivä. Ikean reissu ei liikunnasta mennyt, mutta työmatkat hoidin pyöräillen.

Tällä viikolla siis sulatellaan lomaturvotusta, tankataan nesteitä helteiden jäljiltä ja odotetaan maanantain vaakatulosta, joka toivon mukaan on myötä mielinen.

Maanantai 29.7.
Paino 82,7 kg / muutos verratuna 1.7. (viikko 26): +2,5 kg / Muutos 31.12.-18 (vuodenalku): -0,5 kg
Rasva% 41,2 / muutos verrattuna viikko 26: +1,3 %yks / muutos vuodenalku: -1,7 %yks
Neste% 41,9 / muutos verrattuna viikko 26: -0,8 %yks / muutos vuodenalku: +1,2 %yks
Lihas kg 46,2 / muutos verrattuna viikko 26: +0,5 / muutos vuodenalku +1,1
Metabolinen ikä 50 - ei muutosta
viskeraalinen rasva 9 - +1

Sentit oli hiipineet takaisin etenkin navan ja paksuimmalle kohdalle, mutta onneksi ne ei saavuttaneet lähtötilannetta. Uskon, että kun jätän taas turhat hiilarit, niin tilanne palautuu heinäkuun alkuun.

Tällä viikolla investoin itseeni ja ostin uuden sykemittarikellon. Tässä laitteessa löytyy valmiita liikunta suosituksia pohjautuen tekemiini liikuntasuoritteisiin. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen testaamaan kelloa kunnolla.