Tämän kevään piti olla erityinen. Ja siitähän tuli erityinen, mutta aivan vääristä syistä.
Korona, Corona, Covid19. Olisimme pärjänneet ilman sinua. Olemme pysyneet terveenä, joten Korona on koskettanut meitä vain rajoitteiden muodossa. Toivottavasti tämä tilanne myös jatkuukin.
Maaliskuussa, kun ensimmäiset vihjeet hallituksen tulevista mahdollisista rajoitteista nousi mediassa esille päätimme pakata laukut ja lähteä pojan kanssa evakkoon. Uskon, että moni muukin tätä suunnitteli, ja toteuttikin, joten yksin emme ole olleet koronapakolaisina.
Töistä oli annettu jo pari viikkoa aiemmin suosituksia olla etänä, jos se vain on mahdollista töiden osilta. Globaaliyritys oli päässyt näkemään Koronan vaikutuksia jo Kiinan kohdalla, joten kun tauti levisi länteen oli ohjeistukset valmiina ja toimintaohjeet annettu jo hyvissä ajoin.
Hallituksen päätös ei ollut vielä selvä, mutta jos hoitopaikat olisi suljettu ei etätyöskentely kerrostaloasunnossa aktiivisen neljävuotiaan kanssa olisi onnistunut. Etenkin,kun edessä oli jälleen yksi vuoden tiukimmista ajanjaksoista eli kvarttaalin päätös ja toinen vanhemmista ei pystynyt tekemään kaikkia töitään etänä.
15.3. pakkasimme auton ja lähdimme vanhempieni luo Kiuruvedelle. Sinne tauti tuskin ihan heti löytäisi... Tietäjät tietää, että paria viikkoa myöhemmin lehdistä sai lukea kuinka Korona oli löytänyt tiensä hoitolaitokseen Kiuruvuedellä. Voin sanoa, että vaikka olimme erittäin vähissä ihmiskontakteissa ja kaupossa kävimme kerran viikkoon, oli tunnelma kutkuttava. Huhut alkoi velloa, juoruilu lisääntyi. Vanhempieni luona kuulin puhelun, jossa joku kyläläinen x soitteli ja kysyi, että oliko tiedossa, että naapuri y oli sairastunut ja vähintään jo kuollut. Tämä juoru ei pitänyt paikkaansa, mutta niin ne jutut liikkui. Lintukodon rauha oli uhattu, kutsumaton vieras oli tullut kylään.
Olo kotipaikalla oli verkkaista. Vanhempani hoiti Ukkelia ja itse istuin saunamökkiin viritetyssä etäkonttorissa ja tein ylipitkiä päiviä. Ukkeli sai kirmata pihalla sekä metsässä ja isovanhemmat piti hyvää huolta ja kuria. Kvarttaali päättyi (=maaliskuu päättyi) , mutta kvarttaalinpäätös jatkui. Huhtikuu ei tuonnut helpotusta arkeen, vaan edelleen etäkonttorissa painettiin pitkää päivää. Lumet suli, mutta mikään ei muuttunut.
Kaiken kaikkiaan olimme Kiuruvedellä 7,5 viikkoa. Ja tuo aika meni äärettömän nopeasti! Välissä juhlittiin pääsiäiset ja vaput. Koronarajoitteita noudattaen. En muista milloin olisin viimeksi vanhempieni kanssa ollut noin pitkää pätkää, mutta rauha säilyi maassa.
Olisimme voineet jatkaa tätä yhteiseloa pidempäänkin, mutta Helsingissä odotteli Mies ja teimme päätöksen, että täytyy palata ja yrittää alkaa elämään normaaliarkea niissä rajoissa mitä se on tällä hetkellä mahdollista. Ukkeli palaa perhepäivähoitajalle maanantaina (hoidossa yksi lapsi hänen lisäkseen), itse teen töitä välillä toimistolla ja välillä kotona. Kesäkuussahan rajoitteita puretaan lisää, joten kyllä arkensa saa rakentaa uusiksi itse kukin.
Toivon kaikille terveyttä, niin henkistä kuin fyysistä. Jaksamista teille, jotka eivät pääse kerrostaloasunnosta etätöitä pakoon. Jaksamista teille, jotka vievät lapsensa hoitoon, koska eivät voi etätöitä tehdä. Jaksamista teille, joilta meni työt alta. Jaksamista teille, joilla ei ole vieressä ketään.
Jaksamista teille, joiden työkuorma lisääntyi. Jaksamista jokaiselle. Olemme kaikki samassa veneessä, mutta penkit on asetettu turvarajan määräämissä puitteissa ja jokaisella oma airo soudettavana.
Ja kiitos kaikille, jotka päivittäin tekevät asioita, jonka ansiosta voimme jatkaa arkeamme.
