Kirjamessut 2018 lippuarvonta!

Yhteistyössä: Messukeskus

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kirjamessut 2018 järjestetään lokakuun lopulla 25.-28.10.2018 Helsingissä Messukeskuksessa. 

Tämä yksi suomen suosituimpia messutapahtumia tarjoaa myös lapsille ja nuorille kaikenlaista nähtävää ja koettavaa.

Sain messuille muutamat liput ja haluan arpoa ne teidän kanssanne! Haluaisin myös kuulla omista lapsuusajan kirjasuosikeista ja hahmoista. Alla olevasta linkistä (klikkaa kuvaa!) pääset lyhyeen kysely- ja arvontalomakkeessen.

Osallistumisaika on 30.-14.10. ja voittajat arvon 15.10. Palkintona on 2kpl sisäänpääsylippuja Kirjamessuille. Samaan aikaan vietetään myös Viini&Ruoka tapahtuma, ja liput oikeuttavat pääsyn myös sinne.

Hilloa ja kuvatarroja eli joulukalenteri aikuiselle

Yhteistyössä: Ifolor 

Vaikka jouluun on vielä 3 kuukautta, on hyvä aika alkaa miettimään joulukalentereita. Aikahan nimittäin menee tunnetusti yllättävä nopeasti. Turhankin. Parin kuukauden päästä pitäisi olla jo joulukalenteri hankittuna tai, jos oikein panostan, askarreltuna.

Olen alkanut pyörittämään mielessäni ajatusta aikuisten hillojoulukalenterista. Onhan noita vaikka mitä jo olemassa (meikkiä, suklaata, olutta jne), mutta entä jos väsäisin mummoille ja ukeille oman hillokkalenterin?

Ajatukseni hillokalenterista on yksi purkki per päivä 1.-24. päivinä. Jouluna on sitten kiva syödä hilloa juuston, puuron tai keksin kanssa. Koska olemme menossa kotiseudulle joulun viettoon, saisin myös osani hilloista. Ainakin niin toivon.

Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa omenahilloa ja se tuntui niin helpolta, että mieleni on alkanut tarjoamaan hillovaihtoehtoja etenkin hedelmäosastolla liikkuessa. ”Haa, tuostakin voisi tehdä hilloa!”. Tähän mennessä olen harkinnut: Luumu, sitruuna, mustaherukka, mansikka, vadelma, persikka, viikuna, taateli, inkivääri, lime, ananas, päärynä jne. Helposti siis se 12 makua. Oikein jos pinnistelee, saa lukua suuremmaksi. Ja sitten tietenkin miksaukset omena-konjakki, omena-kaneli, omena-ananas.

Tämän lisäksi pitäisi saada pieniä purkkeja. Meillä on lastenruokapurkkielämä jo ohi, mutta eiköhän sitä joku tuttu löydy, jolta 48 purkkia saisi. Tai sitten täytyy syöksyä netin ihmeelliseen syöveriin ja kalastelemaan säästöpakkuksia 1,5 – 2 dl lasipurkeista.

Täytyy myöntää, että hillokalenterin idea ei lähtenyt hillosta vaan tarrakuvista. Ifolor:lle on tullut uutuustuotteena kuvatarrat ja nähdessäni sivuston esimerkit tarrojen käytöstä (sisusta, tuunaa, personoi) aloin miettimään mihin kuvatarroja voisi käyttää. Helkatti, eihän sitä valmiiseen pöytään voi mennä ja käyttää annettuja ehdotuksia – liian helppoa. Tarrat on mahdollista tilata millä kuvalla tahansa ja muotovaihtoehtoja on pyöreä tai suorakulmainen. Omaa silmääni helli juuri tuo pyöreä muoto. Pyöreitä saa tilattua 12 kpl arkeissa, joten jälleen olisi laskelmat kohdillaan: 12 X 2 = 24 = päivät jouluun. Jee.

Vaikka kalenteri on vielä aivan ajatusasteella, (odottakaa vaan, kohta on marraskuu ja mitään en ole saanut aikaiseksi!) testailin miten kuvien tilaaminen toimii. Olen ennenkin teettänyt Ifolorilla kuvia, kuvamukeja, kuvapalapelejä ja joulukortteja, joten periaate oli tuttu: valitse tuote, lataa kuvat koneeltasi, asettele, muokaa koot jne, tee tilaus. Ei ollut vaikeata. Noh, istunto pääsi vanhentumaan, kun piti käydä hoitamassa äidillisiä tehtäviä ja sain aloittaa alusta, mutta toinen kerta meni helposti alusta loppuun.

Kuvatarrat olisivat tietenkin lapsenlapsen kuvista ja koska haluan välttää lasipurkkien säilyttämisen hamaan loppuun asti, en tarroja liimaa korkkiin tai purkkiin vaan ajatukseni on askarrella joulukuusenpallonmalliset purkkiin laitettavat pahvilätkät, johon kuvan sitten liimaa. 24 kuvaa tulee kahdesta arkista ja kuvia kyllä löytyy. Teemana kuvissa voisi olla, vaikka vuosi 2018.

Mutta joo, katsotaan mitä tästä vielä syntyy.

Lennossa eli joululahjan lunastus Sirius sportissa

Vuosi sitten pyysin mieheltäni joululahjaksi lahjakortin Pyhtään Sirius Sportiin "Lento" putkeen. Lahajakortin sain ja nyt, syyskuun loppumetreillä sen lopultakin lunastin. Lahjakortti oikeutti kahden minuutin lentoon, mutta jos olisin tiennyt miten kivasta asiasta on kyse, olisin vaatinut pidemmän pätkän.

Lento suoritettiin ohjaajan hellässä huomassa eli yksin ei tarvinnut putkessa olla vaan kaveri oli firman puolesta. Kahden minuutin lento suoritettiin minuutin pätkissä ja kuten aina kun kivaa on, aika meni aivan liian nopeasti - kirjaimellisesti lentäen.

Toivottasti pääsen vielä toistekin kokeilemaan, koska vaikka vaativaa lentäminen oli, jäi siitä ihan huippu fiilis koko päiväksi. Eikä se ollut yhtään pelottavaa - päin vastoin. Teletappeja lainatakseni: Uudestaan!

Sähköttäjänpuiston uusi look

Pasilassa sijaitseva Helsingin kaupunkin ylläpitämä leikkipaikka Sähköttäjänpuisto sai tänä syksynä päivitetyn ilmeen. Ja onhan se kyllä parempi kuin ennen.

Puisto koki täydellisen päivityksen, kun alue käännettiin ympäri, koirapuisto uusittiin, leikkipaikka sai uusia aktiviteetteja ja alueelle tuli enemmän paikkoja oleskella. Vaikka emme Pasilassa asu tulee puiston ohi kuljettua lähes päivittäin ja Ukkelin hoitopaikassa vieraillaan puistossa.

Mielestäni leikkipuiston parasta antia on monipuoliset aktiviteetit. Alueelta löytyy paritkin keinut, hiekkalaatikko, kiipeilyteline sekä pelialue esim. sählylle. Kaiken perinteisen leikkipuistoaktiviteetin rinnalle on tuotu myös sähköinen peli, joka saa myös aikuiset liikkeelle.

Olen jopa hieman haaveilut, että työporukalla lähtisimme pelaamaan värihimmaa yms. pelejä, mutta pahoin pelkään, että lounastauolla paikalla voi olla niitä perheen pienimpiä, jotka ei arvostaisi tällaista työpaikkaliikuntaa.

Onneksi voin vierailla puistossa pojan varjolla ja pelata samalla muutamat pelit.

Pasilan asemalta puistoon on lyhyt matka, joten kannattaa käydä katsastamasta paikka vähän kauempaakin.

Loppuvuoden suunnitelmat!

OMG! Syyskuun puoliväli! Jo! Enää vain vähän päälle kolme kuukautta tätä vuotta jäljellä.

Tälle vuodelle on onneksi suunnitelmissa vielä vaikka ja mitä! Vaikka syyskuun viimeiset menee työpainotteisesti, pääsen ensi viikolla lunastamaan viime vuoden joululahjan. Siitä lisää myöhemmin. Työkaverit kysyi, että pelottaako, mutta en ole vielä keksinyt mikä tässä voisi pelottaa :)

Lokakuussa vietetään Ukkelin synttäreitä. Poika saakin kahdet bileet, kun lokakuun ekana viikonloppuna mennään Kiuruvedelle viettämään sukulaissynttärit ja seuraavalla viikolla on luvassa kaverisynttärit.

Lokakuussa lähdetään pitkästä aikaa reissuun ja suunnaksi otetaan Krakova. Tuohon matkaan onkin hyvä hyvästellä lokakuu. Toivottavasti säät suosii!

Lokakuussa tapahtuu myös muissa harrastuksissa eli uutisia keikkarintamalta: Hellä Sointu & Sopimattomat seuralaiset keikalla Helsingissä. Vuorossa on on julkikeikka. Ihanaa päästä laulamaan. Ihanaa myös, että tuolle keikalle saa tulla kuka vaan.

Missään nimessä ei pidä myöskään unohtaa, että 20.10. Vietetään Espoon SuperParkissa Perhekuplan perhepäivä. Paikalla Perhekuplan bloggaaja ja liput erikoishintaan! Facebookista löytyy tapahtuma ja sinne päivittyy piakkoin myös lipuntilauslinkki.

Marraskuu menee enemmän ja vähemmän pikkujoulukuvioissa. Tällä hetkellä kahdet jo sovittu, mutta eiköhän ne firman pikkujoulut sinne myös mahduttaudu johonkin väliin. Niin ja kyseessä ei ole koko marraskuun pituinen pikkujouluputki, vaan töissäkin käydään välillä.

Joulukuussa olisi tarkoitus piipahtaa Tallinnan joulumarkkinoita katsomassa, ja eiköhän sitä Helsinki ja Porvookin pidä vilkaista. Nurkilla kun ollaan.

Jouluakin ollaan ehditty miettiä. Kaksi edellistä joulua tullut vietettyä Helsingissä ja Tallinnassa, niin nyt on hyvä mennä jo kotiseudulle. Pitkät pyhät onkin paikallaan,. Miehen kanssa varattiin 22. päivä Ouluun Mustachin keikkaliput ja majoitus. Ukkeli saa jäädä yökylään, kun äiti ja isi lähtee pitkästä aikaa keikalle kahdestaan.

Joulun ja uudenvuoden välipäivät meneekin sitten töissä. Vuoden loppu pakottaa joustoihin. Hieman jo hirvittää etukäteen, mutta jospa se siitä. Kiitos kvarttaalitalous ja yritys, jonka tilivuosi päättyy vuoden viimeinen päivä. Iskulauseeni onkin "hengissä vuoteen 2019"

Kenen vaatteissa kuljet?

Aikuistuminen on sitä, että vaate joka on vauvalla söpö, lapsella rooliasu, teinillä bilepuku muuttuu naamiaisasuksi tai määrittelee henkilön henkisen iän, uskottavuuden tai aseman yhteiskunnassa. Mutta kenelle kuuluu mitä puet aikuisena päällesi?

Kuinka moni on pukenut vauvansa nallepukuun? Siis sellaiseen pörröiseen, ihanaan koko haalariin, jossa hupussa on nallen korvat ja pyllyn kohdalla mahdollisesti pikku töpö? Minä ainakin tein niin ja kuinka syötävän ihanalta pikkuinen näyttikään.

Kun vauvavuosi päättyi, ei kokohaalaria enää päälle puettu. Toki on takkeja, joissa korvat löytyy, mutta sellaisiahan käytetään iästä riippumatta. Minun ikäisillä sitä tosin kutsutaan nuorekkaaksi pukeutumiseksi. 

Lapsellani nallepukuaika ei ole päättynyt, vaan muuttanut muotoaan. 3-vuotias voi vielä vallan mainiosti hiihdellä nallepuvussa, mutta vaate on kuitenkin enemmän rooliasu, kuin päällysvaate. Toisin toki voisi olla, jos pehmoisen ja suloisen nallepuvun saisi joka sään ominaisuuksin ja turvallisuusasiat olisi huomioitu.

Kun ikää tulee lisää, on aika vetää nallepuku päälle naamiaisissa, penkkareissa ja festareilla. Hullutellessa ja huomiota hakiessa on lupa esittää mitä haluaa. Paras asu palkitaan ja valittua asua kehutaan.

Mutta mitkä on ajatukset, jos vaikka 40-vuotias liikkuu nallepuvussa arkipäivänä julkisella paikalla? Alkaako mieleen kalvaa epäilyksiä siitä mitä täällä tapahtuu, tai mitä tuon ihmisen päässä liikkuu? Piilokamera, polttarit vai joku tapahtuma, josta et tiedä mitään? Eihän kukaan täysjärkinen kulje kaupungilla nallepuvussa ilman syytä! 

Vai kulkeeko? Ja onko se sinulta pois, jos joku nallepuvussa liikkuisi?

Jossakin vaiheessa olemme kehittäneet määritelmät mikä on oikein ja väärin. Olemme kehittäneet monimutkaisen yhtälön siitä mitä voi milloinkin päällensä laittaa. Eikä tämä rajoitu nallepukuun  vaan myös trendeihin, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja asiaan, jota uskottavuudeksi kutsutaan. 

Siinä missä puhutaan kehopositiivisuudesta pitäisikö meidän kaikkien muistaa antaa ihmisten pukeutua haluamallaan tavalla ilman toisten arvostelua. Toisten arvostelu ei kuulu teini-iän epävarmuuteen vaan sitä harrastetaan myös aikuisena. 

Mitä sinä puit päällesi tänään? Nallepuvun vai sitä mitä oletit muiden hyväksyvän päälläsi? Ja kuinka monta ajatusta soit muiden pukeutumiselle? Toivottavasti et yhtään. Ellei kyseessä ollut lapsesi, jonka vaatetus kuuluukin sinulle. 

Viikonloppumatka Narvaan - Kaksi perhettä ja aurinkoa!

Elokuun puolessa välissä saimme lopultakin toteutettua pitkään suunnitteleman yhteisperhematkan Lähinnä Kauempana blogin perheen kanssa. Autopaikat laivaan varattiin heinäkuun puolessavälissä ja koko huoneiston majoitus Narva Joensuusta Airbrb:n kautta.

Matkaan lähdettiin perjantaina ja perille Narva Joensuuhun päästiin pimeyden jo laskeuduttua tämän lomailupaikan ylle. Matka meni joutuisaan eikä laivaan pääsyn tai poistumisen kanssa ollut ongelmia (heti kun löysi oikean autokannen portaat).

Majoituspaikassa oli sopivasti tilaa neljälle aikuiselle ja kolmelle lapselle. Iltapalan jälkeen oli lasten aika rauhoittua levolle ja ei aikuisetkaan kovin pitkään jaksaneet valvoa.

Lauantaille säätiedotus oli luvanut hyvää keliä ja onneksi ennuste piti. Narva Joensuu sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla, mutta se on kuuluisa hiekkarannastaan. Mekin suuntasimme hiekkarannalle ja miten hienoa hiekka olikaan! Mereen en itse mennyt, mutta ranta oli kuulema mukava, jos vaan veden lämpötilan kesti.

Aikamme rannalla  riehuttuamme lähdimme takaisin majoituspaikkaan, koska päivän ohjelmaan kuului vielä pistäytyminen Narvassa. Narva Joensuusta Narvaan matkaa on noin 15 minuutin ajomatka. Suurempia suunnitelmia Narvan suhteen meillä ei ollut, mutta Narvan linnan Pikän Hermannin torni piti käydä valloittamassa.

Narvan linna

Näkymä Venäjän puolelle

Linnan pihassa vietettiin parhaillaan häitä ja kun tornista näimme vielä toisen hääparin piti hetken aikaa miettiä, että mikä hääpäivä nyt onkaan. Ratkaisu tuli pikaiseen, kun tajusimme päivämäärän olevan 18.8.-18.

Narvan raatihuone

Kohvik Muna ulkopiha

Tornin jälkeen  kaikki oli sitä mieltä, että tilanne vaati iltaruokaa. Aikamme kuljettuamme (ja kaikkien ollessa nälissään ja kypsiä siihen, että ruokapaikkaa ei löytynyt) menimme Kohvik Muna'an. Paikka sijaitsi aivan Narvan raatihuoneen vieressä. Kohvik Muna'n rakennus oli hieno ja ravintolassa löytyi lapsille leikkipiste. Ruoka maistui heille joille maistui. Itselleni iski migreeni ja ravintolassa särky oli pahimmillaan. Migreenihelpotti lopulta perinteisellä "kaikki ulos" -tavalla. Ei kovin miellyttävä kokemus ikinä, mutta kehon toimintatavat on ihmeelliset.
Kohvik Munan leivokset jäi maistamatta ja se kyllä harmitti jälkeen päin, koska olivat erittäin houkuttelevia päänsärystä huolimatta.

Narva Joensuuhun päästyä vetäydyin itse levolle, koska olo oli vielä aika hötöinen. Isät jaksoi lähteä vielä viemään lapsukaiset leikkipaikalle. Ratkaisu oli hyvä, koska sunnuntaiaamuun heräsimme odotellen vesisadetta.

Matkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä Sillamäessä. Kaupunki on perustettu neuvostovallan kultakautena ja etenkin Mere puiesteen rakennukset kielivät mennyttä loistoa. Nyt jäljellä on rappioromantiikan kultamaa. Harmaa ja vesisateinen päivä vain vahvisti tätä tunnelmaa. Itse toivon, että rakennukset korjattaisiin. Rakennukset on kuitenkinrakennettu vasta aikana, jolloin esim. Helsingissä rakenettiin uutta vanhojen tilalle samalla tuhoten vanhat upeat rakennukset.

Paluumatka meni joutuisaan ja laivalta kotiin päästyämme oli sunnuntai-ilta jo pitkällä.

Viikonlopun matkasta jäi hyvä kuva Virossa reissaamisesta auton kanssa. Autopaikka laivalla oli suhteellisen kalllis, mutta pienellä kikkailulla, kuten varaamalla autopaikan Viron järjestelmän kautta hintaa sai hieman alaspäin. Liikkuminen oli helppoa ja Google Mapsin kautta kohteet löytyi vaivatta. Miehen kanssa aloimme jo suunnittelemaan roadtrippiä Virossa.

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu - avajaisia ja luontoa

Viime viikonloppuna siirryttiin syyskuuhun. Lauantaiaamun keli olikin syksyinen ja sateessa riensimme kohti Laterna Magican avajaisia. Kirja galleria Laterna Magica sai uudet omistajat ja lauantaina uutta alkua juhlittiin monipuolisella ohjelmalla, mehulla ja ihanalla sitruunatortulla (se oli hyvää!). Emme valitettavasti ehtineet nauttimaan ohjelmasta, mutta päivän aikana tarjolla oli musiikkia ja muuta ohjelmaa Taiteidenyönä avatun Jarmo Vellosen installaation lisäksi.

Sen lisäksi, että uudet omistajat ovat laittaneet liikettä kuntoon vanhaa kunnioittain, on antikvariaatti saanut uuden osaston, kun omistajien kotoa kannettiin kaksi metriä scifiä ja fantasiaa.

Lauantai-iltana Ukkeli aloitti sirkuskoulun ja minä kävin IKEA:ssa. Tästä ei ole todistusaineistoa, mutta näin tapahtui.

Sunnuntaiaamuna kävimme Paloheinässä ulkoilemassa ja iltapäivästä päätimme käydä Lammassaaressa. Lammassaari oli vielä Miehelle ja Ukkelille uusi tuttavuus vaikka melkein vieressä asutaan. Itse olen käynyt joskus vuosia sitten tässä mökkisaaressa.

Lampaattomaan Lammassaareen tie vie pitkospuita pitkin Vanhankaupunginlahdelta. Lampaita saaresta ei tosiaankaan löydy, mutta Viikin lehmät ja lampaat voi hyvällä tuurilla nähdä lintutornin suunnalla. 

Pitkospuut oli korjattu sitten edellisen käyntini ja vaikka kulkijaa oli ihan ruuhkaksi asti, mahtui pitkospuita pitkin kulkemaan taaperonkin kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että pieni ihminen osaa ottaa suhteellisen ison alueen haltuun kulkiessaan. Vähäin kuin humalaiset. 

Pitkospuu reitinvarrelta löytyi kivoja katselupaikkoja. Hienoa suunnittelutyötä laittaa yksi seinä läpinäkyväksi, jolloin perheen pienimmätkin pääsee ihailemaan maisemia turvallisesti. 

Emme kiertäneet koko Lammassaaren aluetta vaan käännyimme lintutornilta takaisin. Tämäkin retki tuli pituudeltaan 3 kilometrin mittaiseksi. Ukkeli jaksoi kävellä hienosti koko matkan.

Saaressa, lintujen katselupaikalla söimme eväät. Ukkeli ilmoiti tulomatkalla köllöttävänsä syönnin jälkeen. Paluumatkalla hän muisti unohtaneensa köllöttämisen. Kun kyseessä on uhmaikäinen taapero oli tämä vähintään kriisin paikka.  Saimme tilanteen rauhoitettua sopimalla, että hän voi köllöttää pitkospuiden varrella olevilla katselupaikoilla sekä pienellä sillalla ennen autolle menoa. Tämä jäjestely onneksi meni läpi ja Ukkeli veti 5 sekunnin köllöttelyt jokaisessa sovitussa köllötyspisteessä.

Seuraatko minua jo Instagramissa?

Minut löytää myös Instagramissa nimellä @hima_saimi

Viime viikkoina olen innostunut Instastooreista ja nyt stooreissa menossa kysely siitä millaisia blogipostauksia haluaisit lukea sekä toinen, missä kartoitan stoorisisältöjen aiheita.

Kerro ja vaikuta!

Toki ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, vaan voit jättää kommenttisi myös tämän postauksen alle.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Muista tämä yksi sääntö!

Vaikka kuinka elämässä haluaisi olla vastarannan kiiski, kannattaa kunnioittaa edes yhtä sääntöä: Käy vessassa aina kun se on mahdollista.

Vessassa käynnin ohjenuora pätee jokaiseen ja etenkin perheessä, jossa taapero ei enää käytä vaippoja on hyvä patistaa käymään vessassa ennen mihinkään lähtöä tai minkään asian tekemistä.

Aika monta kertaa on heti lähdön jälkeen kuulunut "minua pissittää". Ai niin, eipä muistettu vessassa käydä ennen lähtöä... huoh... ja sitten etsitään lähin pissipaikka. Eihän tuossa vaiheessa voi syyttää kuin itseään.

Aikuisten osalta sääntö pätee myös. Aikuisena tosin on itse tajuttava mennä vessaan eikä vain kuullostella, että onko tarvetta. Esimerkiksi lentokentällä, jos et ennen koneeseen menoa käy vessassa, joudut todennäköisesti istumaan koneessa tunnin odottaen, että kone saa lähtöluvan. Siinä vaiheessa virtsaamisen tarve alkaa usein olemaan suurin, mutta vessaan pääsyn mahdollisuus minimaalinen. Tai siistin vessan sijaan päädyt niin saastaiseen ja ällöttävään läävään, että et voi kuin yökkiä. Mutta kun hätä on suurin, ei tinkimisen varaa välttämättä enää ole. 

Yhteenvetona: Ihan sama miten päin tai monessako osassa se paperi sieltä telineestä tulee, vessasääntö on hyvä painaa mieleen ja opettaa muillekin.