Syyskuun ensimmäinen viikonloppu - avajaisia ja luontoa

Viime viikonloppuna siirryttiin syyskuuhun. Lauantaiaamun keli olikin syksyinen ja sateessa riensimme kohti Laterna Magican avajaisia. Kirja galleria Laterna Magica sai uudet omistajat ja lauantaina uutta alkua juhlittiin monipuolisella ohjelmalla, mehulla ja ihanalla sitruunatortulla (se oli hyvää!). Emme valitettavasti ehtineet nauttimaan ohjelmasta, mutta päivän aikana tarjolla oli musiikkia ja muuta ohjelmaa Taiteidenyönä avatun Jarmo Vellosen installaation lisäksi.

Sen lisäksi, että uudet omistajat ovat laittaneet liikettä kuntoon vanhaa kunnioittain, on antikvariaatti saanut uuden osaston, kun omistajien kotoa kannettiin kaksi metriä scifiä ja fantasiaa.

Lauantai-iltana Ukkeli aloitti sirkuskoulun ja minä kävin IKEA:ssa. Tästä ei ole todistusaineistoa, mutta näin tapahtui.

Sunnuntaiaamuna kävimme Paloheinässä ulkoilemassa ja iltapäivästä päätimme käydä Lammassaaressa. Lammassaari oli vielä Miehelle ja Ukkelille uusi tuttavuus vaikka melkein vieressä asutaan. Itse olen käynyt joskus vuosia sitten tässä mökkisaaressa.

Lampaattomaan Lammassaareen tie vie pitkospuita pitkin Vanhankaupunginlahdelta. Lampaita saaresta ei tosiaankaan löydy, mutta Viikin lehmät ja lampaat voi hyvällä tuurilla nähdä lintutornin suunnalla. 

Pitkospuut oli korjattu sitten edellisen käyntini ja vaikka kulkijaa oli ihan ruuhkaksi asti, mahtui pitkospuita pitkin kulkemaan taaperonkin kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että pieni ihminen osaa ottaa suhteellisen ison alueen haltuun kulkiessaan. Vähäin kuin humalaiset. 

Pitkospuu reitinvarrelta löytyi kivoja katselupaikkoja. Hienoa suunnittelutyötä laittaa yksi seinä läpinäkyväksi, jolloin perheen pienimmätkin pääsee ihailemaan maisemia turvallisesti. 

Emme kiertäneet koko Lammassaaren aluetta vaan käännyimme lintutornilta takaisin. Tämäkin retki tuli pituudeltaan 3 kilometrin mittaiseksi. Ukkeli jaksoi kävellä hienosti koko matkan.

Saaressa, lintujen katselupaikalla söimme eväät. Ukkeli ilmoiti tulomatkalla köllöttävänsä syönnin jälkeen. Paluumatkalla hän muisti unohtaneensa köllöttämisen. Kun kyseessä on uhmaikäinen taapero oli tämä vähintään kriisin paikka.  Saimme tilanteen rauhoitettua sopimalla, että hän voi köllöttää pitkospuiden varrella olevilla katselupaikoilla sekä pienellä sillalla ennen autolle menoa. Tämä jäjestely onneksi meni läpi ja Ukkeli veti 5 sekunnin köllöttelyt jokaisessa sovitussa köllötyspisteessä.